Helmikuun lintukuvasaalis on suht vaatimaton. Osa näistä linnuista on kuvattu myös jo tammikuussa, mutta tässä niin uusimmat kuin mieleisimmät.
Konneveden Siikakosken kala-altailla on talvehtinut jo joitakin vuosia merikotka. Se on oletettavasti joka vuosi sama yksilö, joka on oppinut nauttimaan laitoksen siivousjätteistä ja pärjäilee niillä talven yli. Allasalueelle ei ole lupa mennä ja siksi kaukana metsän reunassa istuskeleva kotka jää ns. kaakanaksi. Erikoinen tapaus kuitenkin.
Lohikoskella talvehtinut järripeippo on kovin kärsineen näköinen, olisiko paennut haukan kynsistä?
Samalla ruokinnalla peipon kanssa viihtyy joukko vihervarpusia. Tässä koiras
ja tässä naaras.
Vähiin käy ennen kuin loppuu. Kaunis on vanhanajan varpunen.
Lintumaailmassa koko ei aina ole ratkaiseva tekijä. Pikkuvarpuset ovat nykyisin yleisempiä kuin edelleiset. Kovia ovat kinaamaan keskenäänkin nämä linnut, varsinkin pesäpaikoista.
Äänekosken Häränvirrassa on talvehtinut yksinäinen naarasuivelo. Miksi näin?
Palokärjen tapaa mielestäni nykyisin useammin kuin ennen. Olenkohan oikeassa.
Nyt, kun pihlajanmarjat alkaa olla vähissä, ovat rastaat ja tilhet enimmäkseen matkanneet edelleen etelään päin. Jostain on jälkijoukon kuitenkin ruokansa kaivettava.
Muuramenjoelta löytää aina jotain. Ei ole tämä koskikara, on mustarastas.
Mutta tämä on.
Muuramenjoen rantametsikössä asustaa pikkutikka, jonka keväinen pärryytys on jo alkanut.
Vanhan Rauman erään talon pihapuussa istuskeli turkinkyyhky ja odotteli lintulaudalle täydennystä.
Syvärauman sulassa uiskenteli isokoskelokoiras ja joukko sinisorsia.
Omassa Vanhan Rauman tarinassa hiukan muitakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti