Jorman piilokoju eväineen on kuitenkin suht varma. Aina siellä jonkun linnun tapaa, kuten tämän harakan,
närhen,
hömötiaisen,
sinitiaisen ja keltasirkkuja. Ei ollut vielä marraskuun lopulla lunta maassa.
Seuraavana päivänä tapasin Jyväskylän Haukanniemessä valkoselkätikan työnsä touhussa. Läheisellä pellolla oli tikliparvi ruokaillut jo useita päiviä, mutta nyt ei niitä näkynyt. Varpushaukka karkotti parven juuri saapuessani.
Ei ole ravinnon saanti helppoa kellään talviaikaan. Siinä huomaan vasta nyt pesäkolon. Viimekeväinenkö?
Jouluaaton aattona kävin suorittamassa Rautalammilla mökin kuntotarkastuksen. Kaikki OK. Konneveden Siikakoskella vatsaansa täytti parisenkymmentä koskikaraa. Ankaraa on heidän elämänsä.
Passikuva
Viherpeippoja Konnevedellä
Joulupukin työmatkallaan kuvaama harakka. Löydätkö?
Mämmen myllyllä Äänekoskella olen tavannut usein pystötiaisia. Niin myös menneenä joulupäivänä. Paikalla ruokaili myös viherpeippoja ja pari koskikaraa. Saukosta, jota etsin, löytyi vain jäljet.
Tammikuun kolmantena tiirailin jälleen maisemaa Nastolassa piilokojulla. Vakiovieraat kävivät tervehtimässä minua. Kolme käpytikkaa ja
kaiken sortin tiaiset muiden joukossa.
Matkalla tapasin isolepinkäisen tähystyspaikallaan. Mahtoivatko olla myyrät liikkeellä?
Tolkkisen syöttöpaikalla asustaa useamman lajisia tikkoja. Sumun seassa poseerasi palokärki.
Tammikuun 12. Iitin Kupparinojalla oli syötöllä vilskettä: pikkuvarpusia, keltasirkkuja ja viherpeippoja. Tiaiset, käpytikka ja punatulkut tarkkailivat oksistossa.
Birdlifen Tiira kertoi tiklien ja urpiaisten löytäneen puimattoman viljapellon Orimattilan Kuivannolta paikasta nimeltä Kirkonmies. Voisi uskoa, että nimellä on joku tietty historia. Siellä niitä pyrähteli ankarassa kahdenkymmenen asteen pakkasessa. Evästä pitää olla, jos aikoo pysyä lämpimänä ja hengissä tällaisella säällä.
Tiiran mukaan tässä noin kahdensadan linnun sekaparvessa on joukossa muutama tundraurpiainenkin. Minä en niitä ilman kaukoputkea eroita tavallisesta urpiaisesta.