Porttilouhi

Seikkailua UKK-reitillä etsien kadonnutta rotkoa.

Matkalla Tuusniemestä Juukaan. Tietä ja korkeuseroja riittää. Jos aiemmin kehuin Tuusniemen panostusta rotkolaaksonsa eteen, on tänään surullista kerrottavaa. Luontokohde Porttilouhi on kätketty kulkijalta totaalisesti. Kunnan matkailusivut sen mainitsevat, mutta minkäänlaisia ajo-ohjeita  sivuilta ei löydy eikä opasteita ole maastossakaan. Maininta siitä, että kohde sijaitsee UKK-reitin varrella helpottaa etsimistä, mutta kun tabletin ja kännykän kentät häviävät jo ennen määränpäätä, ollaan aika kuusessa. Toki paperikartta ja kompassi olisivat auttaneet.

Päätin lähteä seuraamaan UKK-reittiä, joka erkani metsäautotieltä. Muistikuvat kartasta kertoivat matkaa rotkolle olevan muutamia kilometrejä. Lähin autopaikka olisi ollut n. puolen kilometrin etäisyydellä kohteesta. Mutta kun. Puolimatkassa vaellusta törmäsin metsäkämppään, jonne sinnekin olisi autolla päässyt. Kuvassa ilmeisesti kämpän saunarakennus. Kävely komeassa metsässä oli kuitenkin paikallaan ja teki ihan hyvää. Mitäs läksit?

Tulihan se Porttilouhikin eteen aikanaan. Heti helpotti päälle iskenyt huono tunnelma. Samankaltaisia nämä rotkojen pohja-floorat ovat. Ei näiden katseluun ja kokemiseen voi kuitenkaan koskaan kyllästyä.

Otin sitten muodikkaan selfien.

Jos mielestäsi kuvissa esiintyy lievää epätarkkuutta, voin kertoa akun latauksen hiipuneen. Siksi siirryin manuaalitarkennukseen. Eipä se ilman rillejä aivan näytä onnistuneen, myönnän nyt, kun näen suuremmalta ruudulta.

Tämänkin rotkon pohjalla liritteli pieni puro.

Aiempiin rotkotuttavuuksiini verrattuna Porttilouhi osoittautui kapeammaksi ja sen molemmat seinät olivat enimmäkseen pystysuorat.

Suuret saniaiset ja muu vihreä kasvillisuus täytti maa-alan.

Tämä uskoakseni paikan nimeen vaikuttanut portti.

Tältä näyttää rotkon laella oleva tulipaikka. Nuotion hiiletkin olivat sammaloituneet. Postilaatikon vieraskirjassa oli sentään muutama merkintä tälle kesälle. Ei taida vaeltaminen UKK-reitillä olla enää trendikästä. Se on valitettavaa, sillä itse Porttilouhi saa kulkijan haukkomaan henkeään ja suunniltaan ihastuksesta luojan töihin.

Ja täältä se löytyy: http://kansalaisen.karttapaikka.fi/linkki?scale=8000&srs=EPSG%3A3067&y=7030594&x=597392&lang=fi

Seinävuoren rotkolaakso

Matkalla Savonmuan kautta "takaisin Pohjois-Karjalaan".

Kesä on mennyt pääosin mökkiä remontoidessa. Kun viimein tuli valmista, saatoin lähteä pienelle luontokuvausretkelle. Kalliorotkot ovat aina komeita ja kiinostavia, siksi siis niitä tavoittelemaan. Ensimmäiseksi reitille osui Tuusniemen Seinävuoren rotkolaakso Pohjois-Savossa.
Rotkolaakso yhdistää Iso- ja Pieniseinälammen.

Läksin kierrokselle vastapäivään kiertäen ja vastaantullut rouvashenkilö totesi minun kiertävän lenkkiä väärinpäin. No, eipä mitä, valintani osoittautui draamankaarta noudattavaksi, sillä herkut tulivatkin vasta jälkimmäisellä puoliskolla.

 Kaunis oli Pieni Seinälampi, mutta rotkoa kaipailin.

Tästä se alkaa lammen pohjoispäästä.

Alhaalla vehreyden keskellä kasvoi kookkaita kanttarellejä. Sinne saivat jäädä edelleen, sillä polku kulkee jyrkänteiden yläreunalla.

Kostea rotkolaakso on todella vehreä ja monensävyisen vihreä.

Korppi näkyy asustaneen kallionkielekkeellä. Suoraa yläpuolella on näköalalava, josta laaksoa voi ihailla.

Pohjalla juoksee metsäpuro, joka osaltaan vaikuttaa kasvilajistoon ja niiden runsauteen.

Ei voi minkään, mutta sanottava on: mykistävän kaunista!

Tuusniemen kunnan kunniaksi on todettava, että selkeän opastuksen ansiosta alueelle on helppo löytää ja siellä kulkea. Kotalaavu huoltorakennuksineen ja pöytäryhmineen on poikkeuksellisen laadukas ja siisti. 10+ Kiitos

Seuraavan päivän retkeen keräilin voimia yöpymällä Tuusniemen satamassa kuvan aluksella. Kesän majoituskausi oli jo ohi, mutta ystävällinen laivanvarustaja otti minut ja paikkakunnalle saapuneen oululaisen autourheilutuomarin laivansa suojiin. Seuraavana päivänä kylällä oli rallisprint-kisa. Alus on laskettu ensimmäisen kerran vesille jo 1899. Elonsa aikana se on ehtinyt palvella monessa tehtävässä ja monella reitillä.

Häkkilänmyllyn korennot

Retket Uuranlammelle, jota kohdetta yleisesti Häkkilän myllyksi kutsutaan.

Rautalammin Häkkilän kylä sijaitsee lähellä Hankasalmen rajaa kunnan eteläosassa. Kylän tilat Paakkola, Häkkilä ja Uusi-Häkkilä sekä v.1907 rakennettu koulu sijaitsevat Vahvanen-nimisen järvialueen rannoilla. Alue on ollut asuttuna ainakin vuodesta 1548. Koulu on tietenkin väen vähennyttyä lakkautettu jo v.1968 ja nykyisin se on  yksityisenä loma-asuntona. Lapset kulkivat kouluun kaukaakin. Meidänkin mökkirannoilta eli Etelä-Konneveden länsirannalta soudettiin tai hiihdettiin järven yli ja loppumatka kolmisen kilometriä pisteltiin maitse. Vahvanen ja Pieni-Vahvanen purkavat vetensä lyhyen, aikanaan uittoa varten peratun puron kautta Uuranlampeen ja siitä edelleen Etelä-Konneveteen. Puron suulla on aiemmin sijainnut tukinuittoränni ja mylly. Nykyisin tällä paikalla on enää pieni hirsitalo, joka lienee on ollut myllärin asunto. Tämäkin rakennus toimii nykyisin loma-asuntona.

Päästäkseen vettä pikin näin pitkälle saa vaihtaa mahdollisen isomman aluksen soutuveneeseen tai kanoottiin, niin matalaksi ja ruohikkoiseksi tämä lähes kilometrin mittainen vuono käy.

Juhtani Jatta sai jäädä puuhun köytettynä odottelemaan  kummallakin tämän kesän retkellä vuonon suulle. Viimeisimmän retkeni tein eilen.

Ja sitten asiaan: tämä lahti, lampi, vuono tai mikälie on varsinainen rauhan tyyssija ja tuulensuojaisine ruohikkoineen mitä oivallisin elinsija mitä erilaisimmille korennoille. Valitettavasti tutkimukseni tässä vaiheessa olen harrastanut vain retkeilyä ja paneutunut noiden lumoavien hyönteisten kuvaamiseen. Tästä aiheesta on jo yksi aiemmpi kirjoitus Ilosenlammen maisemista. Facebookissani on myös  ollut pitkin kesää korentokuvia. Lienen hieman hurahtanut aiheeseen. Kertokoon kuvat tarinaansa. Koetan ensi talvena perehtyä tunnistukseen ja elintapohin, hyviä kirjojahan löytyy.

Tässä se mylly on aikanaan jauhanut lähiseudun jauhot.

Syntymän ihme. Tähän kuvaan sain myös Radio-Suomen ötökkäillasta vastauksen sähköpostiin:
"Kyllä vain. Ukonkorento on kuoriutunut ja se alkaa olla jo valmis lähtemään lentoon.Hieno kuva! Luontoterveisin, Petri Ahlroth"

Niskalenkki?

"Hiiohoi, ankkurit ylös!"

Teki mieli mennä munimaan.

Ja taatusti tämä tarina jatkuu!