Kuvissa ideana on ollut sijoittaa värikkäästi pukeutunut malli aitoon suomalaiseen luontoon. Tausta on pidetty mustavalkoisena, josta johtuen puku erottuu maisemasta hienosti. Mallit olivat vapaaehtoisia kansallispukuharrastajia ympäri Suomen.
Valokuvataiteilija Anssi Toivanen teoksensa äärellä.
Päivää jatkettiin luontoretkellä. Tämä Sorsakoskella sijaitseva Leväniemen lohkarelinna on ollut yksi näyttelykuvien kuvauspaikoista. Peikon päältä keltaisine hampaineen tämä vahvasti vaikuttaa.
Oikeanpuoleisesta silmästä pääsee kymmenmetriseen luolaan.
Vilppu löysi luolan perältä sinne piilotetun geokätkön. Äitinsä Maija suoritti dokumentoinnin.
Sorsakosken ja Jäppilän välinen maasto on jääkauden jättämiä kivisiä kummallisuuksia täynnänsä. Sinne se on jäänyt tämäkin lohkare toisen suuremman päälle. Vilppu ja Emppu kiipesivät mittasuhdemalleiksi.
Kivikuru, melkein kuin Pyhätunturin Pyhäkuru. Tällaisia pirunpeltoja löytyy tältä alueelta useita, tosin ei aivan tämän kokoisia.
Kivikurun kautta on valmistumassa alueen uusin retkeilyreitti. Vanhempaa kalustoa on tulipaikaksi parikin. Näin valmistuu metsägourmet. Anna Kaisa hoitaa retkikokin hommat jo rutiinilla.
Viereen hiekkakentälle on tuotu uusi pöytäryhmä. Takana näkyvä katsomo on jäänne kokeilusta, kun Joroisten musiikkipäivät yritti saada aikaiseksi aitoa suomalaismetsien tunnelmaa Tapion kartanossa. Oliko paikka nykyihmiselle liian kaukana korvessa?
Kun oli syöty, käytiin vielä katsomassa Anssin löytämää ja Kummakiveksi nimeämää kiviasetelmaa.
Ja se kummallisuus näkyy tässä. Valtava siirtolohkare on jäänyt silloin, kymmenentuhatta vuotta sitten, tämän kallioulokkeen päälle kiikkumaan. No, ei se siinä yhtään kiiku, mutta pieni on tuo kohta, jonka varassa kiven paino lepää.
Vihreä on suomalainen kesämetsä. Nyt on nuorison mielestä nähty jo tarpeeksi luontoa. Sitten vaan kotimatkalle ja suunnittelemaan uusia seikkailuja. Kiitos Anna Kaisa ja Anssi.
