Silakanongintaretkellä Ahvenanmaan Brändön saarella näyttäytyi nuori merikotka. Kovin vaan oli kaakana.
Tilhet ovat niin kuvauksellisia, että niitä pitää jahdata joka syksy. Lokakuun lopulla Äänekoskella he viimein suostuivat kuvattaviksi.
Lähellä pisteli räkättirastas marja-aronian marjoja kupuunsa.
Jos ei metsäretkillä ole muita lintuja näkynyt, on siellä kuitenkin ollut aina käpytikka.
Vain kahdesti olen saanut kuvata pikkutikkaa. Tämä hiljainen nakuttelija etsi ruokaa Äänekoskella.
Siikakoski Konnevedellä on koskikarojen talvehtimispaikka. 30.10. löysin viisi yksilöä, mutta keskitalvella heitä on varmaan taas useampi kymmen.
Mökillä Rautalammilla piipahtaessani syöttelin lintuja muutaman päivän ja tulihan heitä heti aterialle. Tässä sinitiainen.
Hömötiaisten väitetään vähentyneen, mutta mökillä heitä vielä on.
Kuten on myös käpy- ja harmaapäätikkojakin. Samalle talipötkölle he eivät kyllä mahdu.
Harmaan päivän harmaapäätikka. Kun päälaella ei ole punaista lakkia, on kyseessä naaraslintu.
Tätä lintua olen tavoitellut koko kuvausharrastukseni eli toistaiseksi kymmenen vuoden ajan. Hän on Lapin lintu taviokuurna.
Ylempi on naaras ja tämä on koiras.
Kyllä näin kauniita lintuja kannattaa tavoitellakin. Liekö pohjoisessa iskenyt ruokapula, kun ovat lentäneet aina Jyväskylään asti.
Kirjosiipikäpylinnut ovat vaeltaneet Jyväskylään jostain Siperian metsistä.
Upeita lintuja hekin, mutta kun ruoka eli tässä tapauksessa jalokuusen siemenet ovat latvain kävyissä, on kuvaaminen aika haasteellista.
Kolmas ensituttavuus, mustapääkerttu, löytyi Saarijärveltä.
Näitä ihmisen ruokinnasta riippuvaisia talvehtijoita jää aina Keski-Suomeen muutamia yksilöitä. Toivotaan hänelle onnea rohkeaan yritykseen. Pidä Leena ruokapöytä pysyvästi katettuna!
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin! Kyllä se talvi vielä valostuu, johan se kohta alkaa taas päivä pidetä. Lumikin auttaa, kunhan vaan alkaisi satamaan.
