Gustavsvärn, linnake ja majakka

 Majakkaharrastukseeni on viime vuosina kuulunut joko viikon talkoovisiitti tai vain päivävierailu jollekin upeista majakoistamme. Tämänkesäinen vierailu 27. heinäkuuta kohdistui Hangon edustalla sijaitsevalle Gustavsvärnin majakalle. 

Retkiseurana tietenkin jo ties kuinka monetta kertaa Kokko Pena.

Retkeen liityi vierailu Penan veljen Sepon ja vaimonsa Annen huvilalle Hangon saaristossa. 

Matkaa majakkasaarelle tehtiin Sepon veneellä. Kaukana häämöttää Hangon kaupunki ja sen maamerkki punainen vesitorni. Sää suosi.

Reittimme kulki pitkin Hanko-niemen itäisen puolen rantaväylää. Kallioluodolla seisoo vanha merimerkki. Maakrapuna sanoisin että kummeli. Mikähän on sen nimi täällä merellä?

Ja siinähän on jo Gustavsvärn, linnake ja majakka.

"Vuonna 1792 Ruotsin kuningas antoi virallisen käskyn Hangon merilinnoitusketjun rakentamiseksi. Linnoituksia rakennettiin kolmelle saarelle. Gustavsvärnin linnoitus on säilynyt näistä parhaiten. Se kuului samaan puolustusketjuun Helsingin edustan Suomenlinnan ja Loviisassa sijaitsevan Svartholman linnoituksen kanssa.

Gustavsvärnin linnakkeen rakennustyöt aloitettiin vuonna 1789. Linnoitus rakennettiin pääosin saaren omasta kiviaineksesta, punaisesta graniitista. Saarella näkyy edelleen runsaasti louhinnan jälkiä.

Vuonna 1809 Hankoniemi siirtyi venäläisille Suomen sodan yhteydessä, ja linnoituksen rakentamista jatkettiin. Vain kolmen vuoden kuluttua linnoitus lakkautettiin tarpeettomana. 1850-luvulla linnake otettiin uudestaan käyttöön Krimin sodan uhatessa, mutta sen ylläpito oli liian kallista. Venäjän ylin johto käski räjäyttää linnoitukset, etteivät ne jäisi vihollisen käsiin.

Gustavsvärn tuhottiin vuonna 1854."

Nykyisin linnoituksesta jäljellä on vain osin kunnostettuja raunioita

"Linnoituksen raunioille rakennettiin loisto, joka kuitenkin tuhoutui toisen maailmansodan jälkeen.

Tilalle myöhemmin perustettu majakka on tänäkin päivänä opastamassa lähiympäristön merenkulkijoita."

1959 rakennettu majakka ei ole niitä suurimpia, korkeutta vain 11 metriä. 

"Suomen Majakkaseura on vuokrannut saarella sijaitsevan sumusireeninhoitajan talon Metsähallitukselta. Seura kunnostaa ja entisöi rakennusta mahdollisimman alkuperäiseen asuun."

Tältä rakennus näyttää nykyisin. Vierailumme aikana majakkaseurakollegat eivät olleet paikalla. Näin sisätilat jäivät näkemättä ja ostokset tekemättä.

Kivijalasta päätellen saarella on ollut muitakin rakennuksia. Ehkä silloin muinoin?

Suomalaisella pitää olla sauna. Ilman sitä eivät pärjää majakkaseuralaisetkaan.

Yksityiskohtia ja maisemia riittää.

Ai rähmä, nyt on nälkä.

Paluumatkalla poikettiin kaupungin rantamakasiinissa pitsalla. 

Näin tänä kesänä. Missähän ensi vuonna?

Kiitokset Anne, Seppo ja Pena!

Lainaukset ja mustavalkoiset kuvat : ITÄMERI.FI

Lintuja Virosta Haapsalun ja Matsalun alueelta

Kun matkakumppanit nauttivat Haapsalu span yrttikylvyistä ja mutahoidoista, koetin löytää  kamerani eteen mahdollisimman paljon niin paikallisia kuin muuttaviakin lintuja. Aikaa ei ollut paljon ja seudut olivat minulle kaikki aivan uusia ja tuntemattomia. Ennakkotutustumista olin toki tehnyt, mutta alue oli laaja ja hyvältä vaikuttavia kohteita aikaan nähden liian paljon. Miten onnistuin, selviää seuraavasta kuvakavalkaadista.

Haapsalu on rannikkokaupunki ja sitä ympäröi meri kolmelta sivulta. Pitkin vanhan kaupungin pohjoisrantaa kulkee promenaadi, jonka varrelta löytyy monenlaisia paikallisia lintuja.

Kyhmyjoutsen pesällään ei ollut moksiskaan samassa ruovikossa viihtyvistä lokeista. Olivatpa kaikki  eräänä kylmänä ja tuulisena iltana  jopa aivan kylkikyljessä toisiinsa painautuneena suojaa ja lämpöä hakien.

Tagalahden lintutorni promenaadin itäpäässä on varmaan hienoin, jossa olen käynyt.

Harmaahaikaroita oli runsaasti.

Merimetsot kuivattelivat siipisulkiaan sukellustöiden jälkeen.

Promenaadilla tallusteli myös muutama kivitasku.

Harmaasorsapari oli toisensa jo löytänyt.

Sikkiuikun miehuuskoe vaikutti huvittavalta ja ylimitoitetulta. 

Tässä oltiin jo hautomahommissa.

Merikotkia oli näkyvissä lähes koko ajan. Mikähän kisa tässäkin oli meneillään.

Tämä nappasi merestä kalan. Enpä ollut ennen moista nähnyt.

Vuokrattuani auton pääsin edemmäs. Matkalla Puiseen löysin muuttomatkallaan tankkaavia ja lepäileviä suokukkoja useammankin kosteikon reunalta. Joukkoon oli hyväksytty yksi panajalkaviklokin.

Mustaviklo lennossa

Heinätavipariskunta. Ensimmäinen koskaan tapaamani ja kuvaamani.

Puisen kylärannassa tepasteli ristisorsa. Tämä oli myös ensikohtaaminen. Kuvasin kyllä sitten toisenkin eri paikassa.

Valkoposkihanhipari. Mahtavatko jäädä paikallisiksi asukkaiksi. Kymmenettuhannet lajitoverit olivat matkalla kauas Siperiaan.

Sepelkyyhky

Mustavaris kera pulujen

Ei ole kottaraisia Virossakaan liikaa.

Punajalkaviklo

Näkymä Haeskan tornin parkkipaikalta.

Haeskan rannoilla lenteli edestakaisin jatkuvasti kaakattaen tuhansia ja taas tuhansia valkoposki- ja tundrahanhia sekä monta muuta muuttajaa. 

Rantaa ja rantaniittyjä oli silmänkantamattomiin. Kaukoputkella olisi ollut mahdollista löytää ja tunnistaa useampia lajeja vaan kun ei ollut.

Lähikuvassa tundrahanhi

Lapasorsapari

Jouhisorsa

Meriharakka

Kohti vasenta yläkulmaa lentää peltopyy. Suomessa suht harvinainen nykyään.

Matkalla Matsalunlahden eteteläpuolella olevalle Keemun tornille kohtasin saalistavan ruskosuohaukkakoiraan.

Samoilla seuduin näyttäytyi myös tämä pensastasku.

Enemmänkin lintuja kohtasin. Monista sain vain täysin julkaisukelvottomia kuvia,  vielä useammista jäi kuvat kokonaan saamatta. Aika mukava oli silti saalis. Keli oli aurinkoinen mutta enimmäkseen riivatun kylmä.

Kuka väittää, ettei lokit pesi puissa?

Kyhmyjoutsen

Semmoinen jäi olo, että näihin maisemiin kannattaa palata toisenkin kerran ja varata aikaa vähintään viikko. Kattellaan!

Matsalun kansallispuisto