Etelä-Hiisilampi, Rapalan kalliot, kuppikivi, Hahlavuoren kalliomaalaus sekä Studebaker President 1938
Satunnainen retkuilija eli Anssi kutsui ja minä ilomielin läksin, nimittäin päiväretkelle Kangasniemen ja Hirvensalmen suuntaan. Aamu lupaili sateista päivää. Niinpä jouduimme tovin pohtimaan, kannattaako reissuun lähteä. Onneksi kuitenkin lähdettiin.
Ensimmäinen kohde oli Kangasniemen Etelä-Hiisilammen kalliojyrkänne. Lampi sijaitsee Mikkelin tien varressa muutaman kilometrin päässä Kangasniemeltä, tien eteläpuolella. Kävelymatkaa polkua pitkin on kolmisensataa metriä.
Pihlajanmarjoja näyttää tulevan runsaasti.
Nätti paikka ja helppo tavoittaa vaikkapa vaan ohi ajellessa. Kalliolipan alla on tulisteltu,
ja joltain oli tuli päässyt myöskin karkuun.
Polun varrella on pirun viljelykset. Sammalta ja jäkälää näyttää olevan tuotannossa.
17 kilometriä Kangasniemeltä Joutsan suuntaan ja pari kilometriä vanhaa Joutsan tien pohjaa vasemmalle, josta edelleen 300 metriä vasemmalle jalkapatikassa, sijaitsee Rapalanvuori. Sen kalliot ja luolat ovat omaa luokkaansa. Maantien varressa on peitetyt nähtävyysmerkit, sillä paikka on yksityisellä maalla, ja maanomistaja on halunnut rauhoittaa vuoren vierailta kulkijoilta. Syykin varmaan selvisi. Täälläkin oli käsitelty tulta varomattomasti ja metsää oli päässyt kärventymään. Kummassakaan paikassa ei onneksi ole päässyt syntymään suurempaa vahinkoa, mutta olisi toki voinut. Jokamies kuitenkin saa metsissä kulkea, kun siivosti elelee.
Retkuilija Anssi otti riskin ja kurkotti kuvaamaan jyrkänteitä alaviistoon.
No, niinpä minäkin. Kuvat vain eivät kerro koko totuutta paikan jylhyydestä ja korkeuseroista.
Pääkallio on jossain vaiheessa halkeillut ja muodostanut parikin kapeaa kanjonia. Useat suuret lohkareet kätkevät allensa useita luolia. Aamusateen uittamat sammalet eivät houkutelleet kovin hurjiin tutkimuksiin.
"Jääkauden aikana kallioon on muodostunut kaksi näyttävää halkeamaa, jotka ovat toimineet pitkään tunnettuna, maakunnallisena nähtävyytenä. Kangasniemen kotiseutuyhdistys ylläpiti pitkään kallioiden välisiin rakoihin ulottuneita portaita ja kalliojyrkänteellä olevia turvanaruja, ja taannoinen Rapalan vanha isäntä Väinö Kuitunen itsekin ahkerana kävijänä huolehti paikalla olevasta vieraskirjasta ja kävijöiden opastuksista. Vieraskirjojen perusteella tiedetään, että 1980-luvulla yhden kesän aikana vierailijoita saattoi olla jopa muutamia tuhansia. (Lindqvist 1990: 19).
"
"Rapalanvuori on jyrkkäpiirteinen kallio, jonka pystysuorat seinämät kohoavat 10-20 metrin korkeuteen. Kallion kivilaji on porfyyrista granodioriittia, joka paikoitellen sisältää teräväsärmäisiä pieniä liuskesulkeumia. Kallioilla kasvaa useita erilaisia sammal- ja jäkälälajeja, ja ympäristön suurten haapojen juurelta on löytynyt myös liito-oravien papanoita. (Husa & Teeriaho 2007: 72)."
Kanjoneihin oli rakennettu puiset, lähes pystysuorat portaat, jotka vielä toistaiseksi ovat lujassa kunnossa. Kulkeminen omalla vastuulla!
Kovin on jykevää. Joku köysikiipeilijä löytäisi varmaan enemmän katseltavaa.
Koskahan tuosta on viimeksi pudonnut lohkare?
Anssi on päässyt moneen kuvaan, jotta saadaan jotain kokovertailua.
"Suomalaisissa kansantarinoissa kallioissa ja luolissa on toisinaan kerrottu asuneen ihmisen kaltaista maanalaista väkeä, maahisia (Sarmela 2007: 414). Rapalaan liittyvän perimätiedon mukaan paikkaa on käytetty pakoluolana sotien ja vihollisuuksien aikaan. Isonvihan aikaan 1713-14 Kangasniemellä oli jonkin verran sotilaallista toimintaa, sillä venäläisiä majoittui kirkonkylässä, ja talojen polttamisista sekä metsässä käydystä sissisodasta on mainintoja kirjallisuudessa. Isoonvihaan liittyviä pakotarinoita löytyy kuitenkin sadoittain ympäri Suomea, ja ne ovat luonteeltaan melko samantapaisia. Usein tarinat yhdistetään louhikoihin ja luolamaisiin kohteisiin, jotka käytännössä ovat hankalia asua. Tarinoita luolista pakopaikkoina pidetään yleisesti hatarina, eikä niillä todennäköisesti ole todellisuuuspohjaa. (Manninen 1953: 398-9; Kesäläinen & Kejonen 2014:121)"
Nykyisenä asuinpaikkana tätä luolaa pitää joko kettu, mäyrä tai supikoira. Pienistä käpälän jäljistä päätellen viimeksimainittu.
Kallioseinämästä löytyy muutamia
tafoneja. Tämä on parikymmensenttinen.
Tässä koko komeus hieman kauempaa kuvattuna. Löydä Anssi ja vertaa.
Seuraava kohde oli ns. kuppikivi, jota uhrikivenä arvellaan käytetyn.
Kupit ovat tennispallon kokoluokkaa. Ura vasemassa laidassa saattaa olla miekanteroituslovi. Kivi löytyy ajettaessa Istruankylän tietä Puulansalmen pohjoisrannalle.
Ja tapahtui tuona päivänä, että Kälän pelloille laskeutui joitakin satoja kurkia ruokailemaan. Oli siellä myös muutama kymmen joutsen.
Metsä alkaa jo tuottaa syksyistä satoaan. Mustatorvisienirypäs.
Vielä katsastettiin Hahlavuoren kalliomaalaus Puulaveden Kaiskonselän länsirannalla, Hirvensalmen puolella. Rannalla töröttää kantikas kivipaasi. Olisikohan ollut joskus seitakivenä?
Jylhä on tämäkin seinämä.
Tässä itse teos. Kyllä siitä ainakin yhden ukon erottaa. Kallio oli märkä ja niin olisi oltu mekin, jos ei olisi suojauduttu kahdenistuttavan kalliolipan alla. Nuo kuvat vaativat näkyäkseen parhaiten sopivan kosteuden ja valaistuksen.
Näin kertoo Hahlavuoresta Wikipedia: "Pystykallio, joka on lohkeillut voimakkaasti, sijaitsee koilliseen aukeavassa kallioseinämässä. Vesirajan ja kalliopinnan välissä sijaitsee kalliosta irronneet kivet louhikkona. Kuvakenttä sijaitsee kallion juurella yli 6 metriä järven pinnan yläpuolella ja on kooltaan 2,2×1,5 metriä. Sen yleisilme on punertava, joka ilmeisesti johtuu levinneestä punaväristä ja lukuisista kuvioista. Maalaus on ilmeisesti maalattu kallion juurella seisten.
Kuvakentästä erottuu yli 20 kuvion osaa, joista osa on tunnistettavia kuvioita. Kuvakentästä erottuvat ainakin yksi vasemmalle katsovat hirvi, joka on ääriviivoin maalattu. Kaksi muuta hirveä on maalattu täyteisesti ja ne katsovat oikealle. Muut kolme peuraeläintä ovat epätäydellisiä tai tikkumaisesti maalattuja kuvioita ja niiden lajin määritys peuraksi tai hirveksi on vaikeaa, vaikka yksikin on maalattu 32 senttimetrin mittaiseksi. Kolme selvästi erottuvaa ihmishahmoa kohottaa käsiään (adorantti asento). Niiden pää on ilmaistu pisteellä paitsi "tukevalla" hahmolla, jolla se on kolmion muotoinen. "Tukevalla" on käsissään kaksi "keppiä", yksi suora ja toinen kaareva. Myös Lusin kalliomaalauksessa on kolmiopäinen ja paksuraajainen hahmo.
Erityinen hahmo on neljäs ihmishahmo, jonka asento on pää alaspäin. Tällaisia kuvioita on myös Verijärven, Haukkavuoren- ja Pyhänpään kalliomaalauksissa. "Sukeltajan" pää on nuolenkärjen muotoinen. Vaikuttaa siltä, että "sukeltajan" jalka koskettaa peuraeläimen jalkaa. Tällaisia ihmisen ja hirven kosketuksia esiintyy Suomessa kolmessa muussakin kohteessa. "Tukevan" hahmon yläpuolella oleva kuvio on ehkä geometrinen. Se esittää niin sanottua "kalottia" eli puoliympyrää, jonka halkaisee keskeltä pystyjana. Se on 20 senttimetrin levyinen. Muut kuviot ovat huonosti säilyneitä eikä niiden motiivia hahmota.
Paluumatkalla Rautalammin mökille löysimme Hankasalmelta tällaisen autovanhuksen. Kyseessä on
Studebaker President 1938. Maasta sinä olet tullut ja maaksi sinä olet jälleen tuleva.
Paljon ehdittiin yhden päivän aikana katsastaa. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty! Eikä muuten kastuttu.
