Toinen visiittini Utön linnake- ja lintusaarelle toteutui kuluvan vuoden 24.-27. toukokuussa. Pääasiallisena aiheena olivat linnut ja niiden kuvaus. Utö on yksi Suomen parhaimmista lintuharrastuskohteista jollei jopa paras. Utö kuuluu Paraisten kuntaan ja se sijaitsee aivan saariston ulkolaidalla sen eteläisimpänä asuttuna saarena. Siksi se on etelästä muuttavien lintujen ensimmäinen kunnollinen levähdys- ja tankkauspaikka matkalla kohti pohjoisia pesimäpaikkoja. Reissukaverina oli hornitologi (suom. harrastajaornitologi) Juha. Tässä postauksessa esittelen itse saarta. Linnut saakoot oman julkaisunsa.
Merimatka yhteisalus M/S Utö:llä Nauvon Pärnäisistä Utöhön kestää neljästä viiteen tuntia riippuen siitä, poiketaanko kaikissa välisatamissa. Meidän matkamme osui iltareitille, kuten kuvasta näkee.
Utön laivalaiturista matkaa majoitukseemme oli puolisen kilometriä. Tässä näkymä laiturin suunnasta kohden majakkaa ja sen juurella olevaa kyläyhteisöä.
Saarella on kartassa harmaalla merkittyjä kiellettyjä sotilasalueita ja vihreällä merkittyjä rauhoitettuja lintujen pesimäalueita. Osa muuttolinnuista jää saarelle pesimään. Sotilaita saarella on ollut vuodesta 1918 lähtien aina vuoteen 2005, jolloin Utön valmiuslinnake lakkautettiin ja muutettiin vartiolinnakeeksi. Tämän jälkeen sotilaita ei saarella juurikaan näkynyt, kunnes taas nykyisin merivartiotorni "jostain syystä" näyttää olevan miehitetty.
Saariston kulkukelpoiset väylät ovat kapeita ja karikot vaanivat olipa sitten kyseessä asiallinen tai epäasiallinen meriliikenne.
Merenkulkijoiden apuna ovat ovat luotsit sekä majakat, joskin majakoista on enimmäkseen luovuttu ja luotsit ovat asettuneet pitkälti yhä harvemmille mantereen läheisyydessä sijaitseville luotsiasemille.
Uudempaa sotilaskalustoa. Miten nykyaikaista ja käyttökuntoista, en osaa sanoa.
Näitä muurattuja pesäkkeitä löytyy ympäri saarta. Rakennusaika lienee viime vuosisadan alkupuolella.
Keskellä rukoushuone, joka rakennettiin majakan toisessa kerroksessa olevan kirkkotilan lisäksi talviakojen kylmyyttä ja huonompikulkuisten liikkumavaikeuksia helpottamaan.
Rukoushuoneen ikkunaa koristaa kymmenhaarainen kyntelikkö muistuttaen S/S Park Viktoryn haaksirikosta.
S/S Park Victory oli yhdysvaltalainen kivihiililastissa ollut höyrylaiva, joka ajautui karille ja upposi 25. joulukuuta 1947 Utön kaakkoispuolella Suomen aluevesillä. Onnettomuudessa menehtyi kymmenen laivan 48 hengen miehistöstä. Avaa linkki ja kuuntele YLEn haaksirikosta kertova ohjelma.
Utön kyläraitti, sen talot ja venevajat laitureineen ovat viehättäviä ja kertovat olemassaolollaan menneestä ajasta. Vakituisia asukkaita on alle viisikymmentä. Kesällä väkimäärä kasvaa moninkertaiseksi.
Saarella on koulu, kauppa, hautausmaa, hotelli ja Hannas horisont-niminen kioskikahvila ja majoituspalvelu.
Talon vasemmassa päädyssä oli meidän tupamme. Hannan palveluja sekin.
Kultarinta, totesi Juha ja antoi kameran laulaa. Juhalla on kuulo, jota lepakotkin kadehtivat ja myös minä.
Kollegoita majakkakalliolla staijaushommissa.
Kuvassa alan todelliset taitajat ja nestorit Tenovuo ja Varesvuo, jotka molemmat olivat todella avuliaita meitä noviiseja kohtaan. Kiitos siitä molemmille!
Oletko kuullut hylkeiden laulua? En minäkään aiemmin vaan nytpä kuulin. Taemmaisilla pikkuluodoilla lukuisat hylkeet pitivät konserttiaan. Matkan pituus ja ilman väreily eivät sallineet parempaa kuvaa, mutta kuuntele laulua (mielikuvituksessasi).
Utöstä ei tukkipuita löydy. Muutenkin kasvusto on hyvin karua. Kalioiden halkeamista puskee silti villiorvokkeja. Matalista katajista ei sensijaan ole puutetta.
Näkemiin! Toivottavasti vielä joskus taas.
Paluumatkalla poikettiin mm. Aspössä.
sekä mantereen puolella sijaitsevan Kuusison
piispanlinnan raunioilla.
Kuten lupasin, myöhemmin tulossa postaus myös kuvaamistani linnuista.
Linkissä Utö-retki vuodelta 2021
