Rapolan muinaislinna

Kevätkiireet ovat siirtäneet jutun tekoa Rapolan muinaislinnasta jo pari viikkoa. Eipä siellä paikan päällä mikään ole siinä ajassa muuksi muutunut, mitä nyt kevät on muuttunut kesäksi. Retkipäivä oli 15.5.

"Suomesta tunnetaan noin 100 muinaislinnaa. Ne ovat yleensä vaikeapääsyisiä paikkoja, jyrkkiäkallioita ja harjuja, joiden loivemmat rinteet on rautakaudella varustettu puuvallein. Linnavuoren varustaminen ja puolustaminen on vaatinut yhteistoimintaa. Niitä pidetäänkin merkkeinä järjestäytyneestä kyläasutuksesta. Usein linnavuorelta toiselle on näköyhteys ja onkin arveltu, että niiden välillä olisi pidetty yhteyttä tuli- ja savumerkein." (Opastaulu)

"Rapolan muinaislinnan erottaa mista sen poikkeuksellisen suuri koko. Noin kilometrin pituisen muurin sisäpuolelle jää yli viiden hehtaarin suuruinen alue." (Opastaulu)

Rapola sijaitsee Vanajanselän pohjoisrannalla Rapolanharjun eteläpäässä, tärkeän rautakautisen vesireitin varrella.

Jätin autoni Voipaalan kartanon vieressä olevalle pysäköintialueelle ja läksin kapuamaan läpi jyhkeän kuusikon kohti harjun lakea.

Alueen polkureitit ovat hyvässä kunnossa paikoitellen myös portaiksi rakennetut. Kulkeminen on helppoa vaikka nousua hieman tuleekin.

"Muinaislinna kohoaa jääkauden synnyttämän harjun laella noin 65–70 metriä Vanajaveden vedenpinnan yläpuolella. Varsinaisen linna-alue sijaitsee 200 metriä leveällä ja 400 metriä pitkällä harjulaajentumalla, jonka alueella on kaksi jääkauden muodostamaa harjuhautaa eli suppaa. Niistä isompi on 200 metriä pitkä, 150 metriä leveä ja 15 metriä syvä. Pienempi hauta on 50 metriä pitkä, 40 metriä leveä ja 7 metriä syvä."(Wikipedia)

Läksin kiertämään tätä kraaterimaista mäkeä vastapäivään. Heti alusta saatoin havaita kivisiä latomuksia, jotka ovat olleet linnan puisen seinävarustuksen perustana.

Siellä täällä näkyi jälkiä pienemmistä kivikasoista. Näillä kivillä on voitu heitellä rinnettä nousevia vihollisia, arvellaan.

Tällaisissa nelisivuisissa tulisijoissa, joidenka päätykivi on muita korkeampi, on arveltu keitetyksi vettä, joka sitten olisi myös ollut taisteluase vihollista vastaan.

Polku jatkuu jo maata päälleen saaneen kivivallin päällä. Ulkopuolen rinteitä uskotaan muokatuiksi vaikeammaksi kavuta. Nykyistä hienoa puustoa rinteillä ei varmaankaan ollut. Aukea maisema on ollut vaikeampi valloittaa.

Lähikartanoiden puistikoista maastoon on levinnyt ainakin tammi ja

vaahtera.

Sisärinteestä löytyy kuoppia, joiden arvellaan olleen joko asuinsijojen, hevossuojien tai varastojen pohjia.

Paikoitellen polun pohja on kuin kivillä päällystettyä katua.

Tässä notkelmassa on sijainnut linnan pohjoinen portti.

Näitä kivivalleja on uskoakseni joskus käännelty, jotta nähtäisiin, minkälaisia ne ovat muinoin olleet.

Muuria lännen puolelta.

Linnan ja sen ympäristön polkuja voi kierrellä tutkien historiaa, mutta myös tutkittavaa luontoa löytyy monipuolisesti. Nyt oli kevät parhaimmillaan ja mm. valkovuokot runsain mitoin loistossaan.

Suuremman supan pohjalla on ollut kaivo ja arvelen elämän linnassa hyvinkin sijoittuneen tänne alas. Tosin linna ei ole koskaan toiminut vakituisena asuinpaikkana, vaan se on ollut tilapäinen suoja, pakopaikka.
"Rapolan linnavuoren ajoittaminen on hyvin vaikeaa. Sitä on pidetty viikinkiaikaisena linnavuorena, ja harjun juurella olevat Matomäen ja Hirvikallion kalmistot ovat tältä ajalta. Mikään itse linnoituksessa ei todista, että linnoitus olisi tältä ajalta. Toisaalta linnavuoren pinta-alasta on tutkittu vainprosentti, eli paljon tietoa voi olla vielä löytämättä."Aalto&Helkala, Matka muinaiseen Suomen)

Linnan nykyinen jo iäkäs vartija.

Linnan ja harjulla kauemmas johtavat polut ovat sääksmäkeläisten mieluista ulkoilumaastoa.

Eikä se ole ollenkaan ihme, sillä niin upea on alue ja niin upeat ovat maisemat, jotka varsinkin uudelta näköalatasanteelta avautuvat.

"Kiinnostus Sääksmäen muinaisuuteen heräsi 1800-luvun lopulla kansallisromantiikan myötä. Läheisen Rapolan kartanon isäntä, kamreeri Per Gustav Svinhuvud rakennutti 1800-luvun puolivälissä harjulle vaaleanpunaisen, kuusikulmaisen huvimajan. Tuolloin Rapolassa nähtiin kesävieraina muiden muassa valtioneuvos E.N. Setälä, oopperalaulaja O. Wallenius ja taiteilija Akseli Gallen-Kallela. Näillä retkillä tämä tapasi tulevan vaimonsa Mary Slöörin. Myös Emil Wikströmin, Jean Sibeliuksen ja Eino Leinon tiedetään vierailleen Rapolanharjulla."(Opastaulu)

Eteläisen pään portti on sijainnut tässä.

Polku palailee Voipaalan pihapiiriin luonnontilaisen ikikuusikon halki. Hoitamattomuudessaan tällainen kuusikko tarjoaa kodin useille hyönteisille ja näitä ravinnokseen käyttäville linnuille.

Voipaalan pihaniityltä löytyy  hirsivallirekonstruktio, joka on tehty valtionarkeologi Julius Ailion 1920-luvulla tekemien kaivaushavaintojen pohjalta.

Voipaalan pihalle on rahdattu kuppikivi, muinainen uhrikivi.

Voipaalan kartano, josta kenties toisen kerran enemmän.

Kuten myös Rapolan kartanosta, josta kuitenkin mainittakoon, että se on presidentti P.E. Svinhuvudin syntymäkoti.

Enpä lähteissäni tiennyt, mitä löytäisin. Olin retkelläni läkähtyä kaikkeen siihen uskomattomaan kulttuuriseen perintöön ja keväiseen luonnonkauneuteen. Näin vain osan ja tiedän, että paljon hienoa on jäljellä. Tänne tuon vielä vaimoni ja suosittelen kaikille teille lukijoilleni: Poiketkaa Sääksmäellä ja varsinkin sen linnavuorella. Ette varmasti pety!


Näin sen löydät, nappaa linkkiä: Sääksmäki

Arktikaa Emäsalossa

Aamuneljältä matkaan Nastolasta suuntana Emäsalo, saari Porvoon kupeessa. Perillä saaren eteläpään rantakallioilla olimme puoli kuudelta. Luvassa oli helteinen päivä.

Sieltä se aurinko nousee. Puettuna oli pitkä kerrasto ja muuta lämmintä. Aamu olikin viileä, mutta ehkä vähemmälläkin vaatetuksella olisi pärjännyt. Jo pian aamun tunteina saimme alkaa keventämään pukeutumista.

Tällaiset olivat näkymät asemapaikaltamme etelään,

itään

ja etelään. Ei hassummat, vai mitä?

Paikalle saapui muitakin lintuharrastajia: kuvaajia, staijareita ja sekä että.

Viereiseltä luotsiasemalta lähti aluksia taajaan  päivän tehtäviinsä. Tässä oli menossa joku huoltoalus. Varsinaisia oransseja luotsikuttereita meni päivän aikana useampikin. Saattoi se tietysti olla samakin paatti toistuvasti liikkeellä. Emäsalon eteläpuolitse kulkee kapea ja mutkitteleva väylä Nesteen jalostamolle.

Kohta surffataan. Haahkauros sai keinua laivan nostattamissa aalloissa.

Päivän seurannassa näytti siltä, että naarashaahka sukelteli saaliin perään lähes koko ajan uroksen tyytyessä vain vartioimaan. Liekö alkava muninta syynä tankkaukseen?

Saalista oli saanut kalatiirakin.

Merellä joutsenet ovat kyhmyjoutsenia. Tämä pari on varmaan paikallista asujaimistoa.

Lähiluodoilla näytti päivystävän runsaasti merimetsoja.

Välillä oli pistettävä itsensä liikkeelle, ettei ihan olisi paikalleen kangistunut. Samalla etsittiin kallioiden halkeamista ja kivien seasta rantakäärmeitä, joita tällä kertaa ei löytynyt ainuttakaan.

Puolilta päivin ajoimme Porvooseen lounaalle. Se oli Iskender, jolla maha täyttyi. Kangasalan lintumies oli löytänyt Porvoonjokisuistosta satakielen, jonka meille myös neuvoi. Ensimmäinen kuvaamani satakieli on tämän näköinen. Kovasti oli hän laulutuulella jo keskellä päivää.

Koko suistooalueen ruovikko on luonnonsuojelualuetta. Rannoilta löytyy kaksi lintutornia. Nämä särjet uiskentelivat eteläisen tornin vieressä.

Toisesta, pohjoisesta tornista saattoi seurata avouomassa kalastavia harmaahaikaroita. Kovin olivat taas kaakanoita.

Yläpuolella saalisti nuolihaukka. Mitä lie saalisti, yhtään sudenkorentoa en havainnut. Tuskin niitä tähän aikaan edes onkaan.

Olisko ollut kosioaikeita. Siisti mies menestyy varmemmin.

Sittenpä palattiin taas Emäsaloon. Poikkesimme kurkistamaan saaren kärjen länsirantaa. Sieltä oli näkymä luotsiasemalle, mutta lintumaailman arvioimme vähäisemmäksi. Löytyi sieltä sentään yksi sisilisko.

Varsinaista arktikaa emme olleet vielä päässeet seuraamaan, evätkä pohjoiseen matkaavat linnut päivällä juuri liikukkaan. Pieni valkoposkihanhien parvi lensi ylitsemme..

Iltapäivällä ja illalla kallioille saapui auringonottajia, kävipä muutamat uimassakin.

Illan jo hämärtyessä erottui horisontissa joitakin muuttoparvia. Nämä ovat valkoposkihanhia, todisti kaukoputkimies.

Samoin nämä.

Ja nämä.

Nämä sen sijaan ovat alleja. Tarkkasilmäinen saattaa erottaa ohuen pyrstöjouhen. Valitettavasti näiden muuttoparvien lentoreittit menivät meistä huomattavan kaukaa.

Kuinkahan tässä käy? Hyvin kävi.

Tiiran iltapuhteet.

Tähystäjä hälytti: "Katsokaa tuolla merkin suunnassa!"

Kaukana kyllä, mutta hylje se oli. Niitä näyttäytyi illan hämärtyessä muutamia.

Kun lintuja liikkuu heikosti, keskittyy amattimies maisemiin. Jorma touhuissaan.

Arktika ei meille näyttäytynyt, mutta päivä oli monipuolinen ja hieno. Näillä reissuilla löytyy lähes aina jotain odottamatonta. Kesätavoitteisiini kuului keltavästäräkki. Se tuli nähdyksi Ruskiksen tornilla, kuva vain jäi kelvottomaksi. Satakieli oli jotain aivan odottamatonta ja extraa. Matka jatkuu ja haasteita riittää.