Tässäpä joitakin lintuja 2021 syyskuun lopusta vuoden loppuun.
29.-30. syyskuuta tavattiin vanhojen kavereiden kanssa Puurijärven rannalla JP:n perintömökillä. Alue on todellista lintumiehen unelmaa sijaiten Puurijärven ja Isonsuon kansallispuiston laidalla. Mökin vastaanottokomitea oli passissa rannan keloissa. Nämä kaakanat ovat merikotkia, vaikka kuvasta sitä on vaikeampi uskoa.
Avovedessä ja lähipelloilla oli vielä eri hanhilajien ja joutsenten jälkijoukkoa matkalla etelään.
Nuori sepelhanhi Toivakassa. Seppele puuttuu vielä, mutta jospa ensi kesänä.
Lokakuun alussa ilmestyi tänne Jyväskylään pari pähkinähakkia sembramäntyjen käpyjä napsimaan. Myöhemmin niitä oli jo jokunen lisää.
Oman mökin metsistä Rautalammilta löytyi yksinäinen pulmunen.
Ennätysmäinen pihlajanmarjasato on houkutellut tännekin runsaasti niin taviokuurnia
ja räkättirastaita
kuin tilhiäkin.
Myös kuusien käpysato on ollut runsas. Niinpä pikkukäpylintuja näkee paljon.
Hiiripöllökin on näyttäytynyt muutamaan kertaan.
Urpiaisparvet vaeltavat runsaslukuisina rantojen lepikoissa.
Tunturikiuru, minun ensitapaamiseni. Eipä sitä ole kovin muukaan nähnyt, ainakaan näin etelässä.
Pohjantikka on aina mukava havaita. Pöllipinoilta niitä saattaa löytää.
Muuramessa on yksi pariskunta viihtynyt jo pidempään. Keltalakkinen on koiras.
Valkoselkätikat ovat lisääntyneet ilahduttavasti . Ei niitä sentään kuitenkaan liikaa ole.
Koskikarat ovat palannet talven viettoon Muuramenjoelle.
Tässä vuoden viimeinen lintukuva: Taviokuurnanaaras Laajavuori, Jyväskylä.
Vuosi 2021 oli osaltani menestyksekäs lintuvuosi. Lajihavaintoja kertyi 175, joukossa useampia ensikertalaisia. Uusi harrastusvuosi on jo avattu. Keräänkö enää pisteitä? Kattellaan.
Bonus
Muuramenjoen minkki. Ei liene vesilintujen ystävä, mutta luontokappale sekin. Nyt ainakin kala maistui.
