Kangasvuokko

Kangasvuokko

Pulsatilla vernalis

• Lat. synonyymi: Anemone vernalis
• Heimo: Leinikkikasvit – Ranunculaceae

Kotimme lähistöllä Nastolassa on vielä siellä täällä harvalukuisten kangasvuokkojen esiintymiä. Lähin kasvupaikka, josta kuvat ovat, on vain muutaman sadan metrin päässä. Monen muun tapaan minunkin on tunnustettava: Tämä keväinen kaunotar karulla kasvualustallaan on jotain aivan ainutlaatuista, uskomattoman vaikuttavaa, kaunista. Ensitapaamisemme oli eilen. 

Jutun muu teksti on lainattu  http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/kangasvuokko -sivulta.

• Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakko lyhyt, pysty, heikosti mätästävä.
• Korkeus: 5–20 cm, hedelmävaiheessa jopa 35 cm. Varsi haaraton, karvainen, kukan alapuolella olevaa kiehkuraa lukuun ottamatta lehdetön, kukinnan jälkeen pitenevä.
• Kukka: Kehä säteittäinen–kellomainen, sisäpinnalta valkoinen, ulkopinnalta keltainen, punaruskehtava, violetti tai sinertävä, n. 6 cm leveä. Kehälehtiä 6 kahdessa kiehkurassa, sisemmät ulompia selvästi leveämpiä, ulkopinta yleensä ruskeiden karvojen peittämä. Heteitä monta, ponnet keltaisia. Emiö erilehtinen, emejä useita. Kukka yksittäin vanan päässä, aluksi lähes pysty.

• Lehdet: Tyvilehdet pitkäruotisia, talvehtivia, nahkeita, pitkäkarvaisia. Lapa parilehdykkäinen; lehdyköitä 3–5, vinosti vastapuikeita, halkoisia–jakoisia. Ylälehdet kukan alla kiehkurana, tyveltä yhteenkasvaneita, hienoliuskaisia, mutkaisia, ruskeanvioletteja, pitkä- ja keltakarvaisia.
• Hedelmä: Punaruskea, n. 3 mm pitkä pähkylä, päässä 2–5 cm pitkä, pitkäkarvainen ota. Pähkylöitä useita yhdessä.

• Kukinta: Huhti–kesäkuu.
• Uhanalaisuus: Vaarantunut, rauhoitettu koko Suomessa. Myös hämeenkylmänkukan ja kangasvuokon risteymä (Pulsatilla patens × vernalis) on rauhoitettu.

Kangasvuokko lienee kauneinta, mitä Sisä-Suomen karujen kangasmaiden heräävässä luonnossa kasvaa. Ennen vanhaan se oli suosittu kukkatervehdys esimerkiksi äitienpäivänä ja sitä kerättiin suuria määriä toreilla myytäväksi. Kun laji sen vuoksi oli harvinaistumassa, kangasvuokon kukkien myynti ja keruu myyntiä varten kiellettiin 1926 ja 1952 laji rauhoitettiin kokonaan. Kangasvuokko oli ensimmäinen luonnonsuojelulakimme turvan saanut kasvi, mutta sittemmin sen seuraan on liittynyt toistasataa muutakin kasvilajia. Rauhoituskaan ei ikävä kyllä estä harjujen kaivamista kasvin alta tai muuta kasvupaikkojen tuhoamista.

Kangasvuokon kukka kuuluu kasvistomme suurimpiin: täysin avonaisella kukalla on leveyttä lähes kymmenen senttiä. Kukka on auki vain lyhyen ajan päivästä aamupäivällä, kevätauringon lämmittäessä. Varsinaisista vuokoista poiketen kangasvuokon kukissa on myös mettä palkkioksi pölyttäjille. Kypsyviin pähkylöihin kasvaa pitkä, sulkamainen lenninhaiven ja siemen voi taittaa tuulen kyydissä pitkiäkin matkoja. Meille kangasvuokko on todennäköisesti levinnyt heti jääkauden jälkeen etelästä, todennäköisesti salpausselkiä myöten kohti länttä ja pitkittäisharjuja pitkin sekä etelään että varsinkin pohjoiseen. Läntisimmät kasvupaikat ovat Hämeenlinnan tienoilla, jossa se kohtaa sukulaisensa, harvinaisen hämeenkylmänkukan (P. patens), jonka kukka on vielä kookkaampi ja väriltään sinivioletti. Lajien risteytyminen yhteisillä alueilla on melko yleistä. Risteymät ovat ominaisuuksiltaan vanhempiensa väliltä ja vaihtelevat melkoisesti ulkomuodoltaan. Kangasvuokko on Etelä-Karjalan maakuntakukka.

→ Levinneisyyskartta (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)

Love making Day

KEVÄTJUHLAA SEELAMMILLA JA HÄRHÖNJOELLA

Mittarin näyttäessä 18°C ja auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta arvelin sammakoiden aloittaneen kevätkarkelonsa. Ensin kohteeksi tuttu Seelammi Nastolassa. Päätelmät olivat oikeat, sillä heti auton oven auettua kuului sammakoiden mahtava konsertti.

Seelammi on Nastolan kunnan ja Pajulahden urheiluopiston retkipolkuverkoston taukkopaikka. Sen rannalta löytyy laavu, tulipaikka ja laituri. Rannoiltaan soistuneen lammen voi kiertää pitkospuita pitkin.

Pitkin lammen auringonpuoleista rantaa oli alkamassa rupikonnien häät. Osallistujien määrä ei vielä ollut kovin runsas eivätkä parit olleet vielä selvillä.

Välillä sukellettiin ja välillä huilattiin. Kutsuhuudot raikuivat.

Lammen asukkaaksi oli asettumassa myös sorsapari. Ruokaa ja pesäpaikkaa haettiin ympäri lammen.

Aivan lammen vierestä kulkee metsäautotie, jonka vieriojan suvannossa piti hurmoksellista mekastusta toinen sammakkolaji, jonka hieman epävarmasti tunnistan viitasammakoksi. Ei ole ainakaan täällä lajin katoamisesta pelkoa.

Ilmeisesti ojassa oli lämpimämpää, sillä täällä oltiin jo näin pitkällä.

Välillä yritettiin kolmisinkin.

Myös sisilisko oli liikkeellä ja ylitti ojan karahkaa pitkin.

 Näillä palkeilla houkutellaan kumppania vierestä ja varmaan kauempaakin metsän kätköistä.

Iltalenkiltä Härhönjoen rantamilta löytyi haukipari myös jo kevättouhuissaan. Aikaisessa siis on kevät tänä vuonna. Useimmiten lammet ovat tähän aikaan vielä jäässä ja maassakin ainakin paikoitellen lunta.

Suomenojan lintualtaat

Luontoretkiä: herrojen kanssa marjassa tai ex-pomon kanssa lintuja kuvaamassa. Eilen olimme me, suht tuoreet eläkeläiset, entinen rehtorini Paula ja minä, yhdessä uuden harrastuksemme valokuvauksen parissa Espoossa Suomenojan lintualtailla. Paikalla oli sadoittain, ehkä jopa tuhansin, juuri saapuneita muuttolintuja, jotka tankkasivat itseään, kyselivät kavereiltaan kuulumisia ja etsivät itselleen kesäheilaa. Meteli oli melkoinen. Päivä oli kovin tuulinen, lämpötila vaihteli aamun pikku pakkasesta iltapäivän kahdeksaan plus-asteeseen. Onneksi aurinko paistoi ja lämmitti meitä niin kuvatessamme kuin evästauoillakin.

"Alussa oli joki, lahti ja kauppala. Kauppala oli Espoo, lahti Finnoonlahti ja joki Finno (Finnå).

Ruovikkoinen Finnoonlahti sijaitsi Espoon kauppalan eteläosassa. Lahteen laski (ja laskee edelleen) Finnoonpuro – tai joki, joksi sitä aiemmin kutsuttiin. Vielä 60-luvun alussa puron yläjuoksulla – niinkin pitkällä kuin nykyisessä Kukkumäessä – oli mahdollisuus uida ja kalastaa.

Kasvava kauppala ja sittemmin kaupunki tarvitsi laitoksen asukkaidensa jätevesien käsittelyyn. Paikaksi valittiin arvottomaksi jättömaaksi koettu Finnoonlahti. Lahti pengerrettiin ja sen tuloksena syntyivät altaat, jotka alkuaan toimivat puhdistamon saostusaltaina. Nyttemmin altaat toimivat vain puskurina häiriötilanteissa ja sade-ja lumen sulamisvesien osalta."

Näin kertoo http://www.suomenoja.fi/

Sittemmin altaan ja meren väliselle kannakselle on rakennettu voimalaitos.

 

Osa tämän hetken linnuista on ohikulkumatkalla, mutta lukuisa on myös altailla pesivien joukko. Valtaosa lajeista on vielä saapumatta, mutta kymmenkunta muuttolajia löytyy jo nyt.

Nokikanoja näkyi runsaasti ja parinmuodostustakin oli havaittavissa. Paikalle ennättäneitä liejukanoja emme onnistuneet löytämään, kuten emme myöskään lapasorsaa tai mustakurkku-uikkua.

Punasotkat uiskentelivat avopaikoissa parvina  ympäriinsä. Äkkiseltään edustus vaikutti kovin koirasvoittoiselta. Liekö naaraat saapuvat myöhemmin vai onko heitä vain vähemmän?

Enempi satunnaisina yksilöinä näyttäytyivät telkkä, jota ennen sotkaksi kutsuttiin ja serkkunsa tukkasotka.

Kolmesti päivän aikana koko valtava naurulokkiyhdyskunta kahahti siivilleen ja kierteli rauhattomana ympäriinsä. Kerran myös niiden valtaisa mekastus loppui kuin olisi töpseli seinästä vetäisty. Silloin syy löytyi taivaalta: kanahaukalla oli lounasaika. Tuliko ruokaa jäi näkemättä kuin myös se, mikä aiheutti muut paniikihäiriöt.

Heinä- eli sinisorsaa ei ole väheksyminen. Koiraan kevätasu on kyllä loistelias.

Naurulokki on myös siro ja kaunis lintu. Myönnän toki, että en ole sen ylin ystävä taajamaoloissa. Altaalla saavat olla ja nautiskella elostaan.

 Minulle uusi tuttavuus oli harmaasorsa. Nämä uroot uiskentelivat vähän kauempana.

Aluetta voi hyvin suositella kaikille linnuista kiinnostuneille. Aivan sen ääressä olevalle parkkipaikalle on helppo ajaa. Allasta kiertää hyväkuntoinen kävelytie, jota muutkin ulkoilijat hyödyntävät. Vaikkei tunnelma tietenkään mitenkään erämainen ole, ei melko runsaassa väkijoukossa tullut ahdastakaan. Tarkkailijat olivat vilpittömän kiinnostuneita linnuista ja havainnoista annettiin avoimesti vinkkejä vieraillekin kulkijoille.
Hieno päivä, sanon minä.

Pysäköintialue
 http://kansalaisen.karttapaikka.fi/linkki?scale=16000&srs=EPSG%3A3067&y=6670896&x=373100&lang=fi