Raumanmerellä kalassa ja vähän muutakin

 Syksyisin vaeltavat suuret meriahvenet kohti rannikkoa. 14.-17. syyskuuta pääsin oikeiden kalamiesten matkaan opiskelemaan jigikalastusta. Oheisesta linkistä voit tutustua lajiin tarkemmin. 

Vesillä oltiin kahdella veneellä, toisessa Ari ja Pena minun kanssani Juhani.

"Vapa on jigikalastusvälineiden tärkein osa. Syvältä kalastettaessa kevyehkö jigi pitäisi saada heitettyä pitkälle. Jigivavalta vaaditaan heitto-ominaisuuksien lisäksi jäykkyyttä ja keveyttä vastaiskun antamiseen sekä hyvän tuntuman saamiseen. Ahvenen jigaukseen sopiva vapa on 1,50–2,10-metrinen.

Kelaksi jigikalastukseen soveltuu parhaiten kevyt avokela. Kookkaiden haukijigien tai raskaiden luotijigien heittämisessä taas kevyt hyrräkela on hyvä ratkaisu. Silloin kalan väsytyksessä siima ei kierry niin kuin avokelassa.

Siiman pitäisi jigikalastuksessa olla venymätöntä. Fluorisoiva siima on hyvä. Jigikalastuksessa käytetään ohuehkoja siimoja. Hyvä yleisvahvuus on 0.18–0.20 mm. Hauen jigikalastuksessa notkea peruke on välttämätön.


Yleisimmin jigit ovat silikonisia kala- ja toukkajäljitelmiä. Mitä ohuempi pyrstö, sitä herkempi uintiliike. Pikkuahvenille sopiva toukkajäljitelmä on vain muutaman sentin pituinen, mutta suurahvenia kannattaa tavoitella jopa 15 cm pituisilla matojigeillä.


Perusjigissä on pitkävartinen yksihaarakoukku, jonka päänä on 2–10 gramman paino.

Heiton jälkeen jigin annetaan ensin painua pohjaan, jonka jälkeen aloitetaan uittaminen. Jigiä uitetaan joko lyhyitä nostoja vavankärjellä tehden tai lyhyillä kammen pyörähdyksillä samalla pitäen vapaa siiman suuntaisesti.

Parhaiten jigi soveltuu kalastettaessa matalikolle ankkuroidusta veneestä. Virrassa jigillä on helppo kalastaa syvänteet ja montut. Vavan kärkeä ylösnostamalla jigi nousee pintaan ja kärkeä laskemalla se vajoaa nopeasti esimerkiksi kiventakaiseen monttuun. Jigillä ylävirtaan heitettäessä on oltava tarkkana, ettei se ehdi vajota kiinni kivien väliin."

Toisena päivänä pyyntivälineisiin lisättiin täkyonki, joka poikkeaa normaalista mato-ongesta lähinnä syötin osalta. Madon korvaa pikkusalakka kiinnitettynä ns. polvikoukkuun. Valitettavasti en tullut ottaneeksi kuvaa.

                                                                                                       Lainakuva

Kummallakin kalastusmenetelmällä voi saada suurempiakin otuksia. Suurin hauki tällä reissulla oli 2,5 kiloinen.

Tuliko kalaa? No tuli. Kahtena päivänä yhteensä 69 ahventa, keskipaino 400 grammaa. Muutama hauki ja poisheitetyt pikkuahvenet päälle. Penan suurin ahven painoi 1200 grammaa.

Kapeilla väylillä oli joskus ahdasta. Kyhmyjoutsenten vesillä oli myös laulujoutsen onnistunut pesinnässään.

Perjantaina oli vuorossa turistiristeily. 

Koska meri oli tyyni, saatoimme ulottaa retkemme aina Kylmäpihlajan majakalle asti.

"Meren ja tuulen karaisema Kylmäpihlajan majakkasaari on aivan avomeren äärellä. Karusta olemuksestaan huolimatta tämä tyrnien värittämä saari kuhisee elämää, etenkin lintujen pesimäaikana. Kesäaikaan Kylmäpihlajalle pääsee vaivattomasti säännöllisen vesibussiliikenteen ansiosta."

Merikotkat tähyilivät ulkomerelle saaliin toivossa.

Muutama merihanhikin oli matkalla.

"Nykyään matkailukohteena toimiva Kylmäpihlajan majakka valmistui vuonna 1953. Se on Suomen viimeinen miehitetyksi rakennettu majakka, joka toimi myös luotsiasemana.

Majakan torni kohoaa merenpinnasta 36 metrin korkeuteen. Sen tornissa on näköalatasanne, josta on upea näkymä avomerelle. Myös majakan hotellihuoneet sijaitsevat tornissa. Käytettävissä saarella ovat majoituksen lisäksi mm. ravintola-, kahvila-, kokous- ja saunapalvelut."

Vierailumme aikana majakan matkailukausi oli jo ohi. Maissa saattoi silti poiketa.

Sadat hippiäiset olivat löytäneet saaren vaelluksellaan. Aiemmin olin tavannut elämäni varrella enintään kymmenen hippiäistä . Nyt niitä oli kaikkialla saaren puissa ja puskissa.

Kylmäpihlajasta etelään sijaitsee Santkarin pooki, vuonna 1857 rakennettu tunnusmajakka.

Tyrni, vahva vitamiinipommi.

Paluumatkalla sivuttiin nyt jo hiljennyttä Kuuskajaskarin linnakesaarta. Saarta vartio neljä käytöstä poistettua tykkiasemaa.

Kohti Rauman paperitehdaskaupunkia.

Tehtaanrannan  merimetsojen valtaama luoto syksyllä asukkaiden häivyttyä etelän suuntaan.

Lauantaiaamuna, ennen kotiinlähtöä, talsittiin vielä silakkamarkkinoille. Vanha-Rauma on aina upea.

Se oli sitten siinä. 

Kiitos Ari, kiitos Juhani ja kiitos Pena!  Ja sitten kohti uusia seikkailuja.

Lainaukset: https://www.ottiopas.fi/kalastustavat/%EF%BB%BFjigikalastus/ 

                    https://www.visitrauma.fi/nae-koe/meri-ja-saaristo/kylmapihlajan-            
                      majakkasaari