Aamu valkeni pilvettömänä, mutta lähtölaukauksen aikaan taivas vetäytyi pilveen ja myöhemmin tipahteli hieman luntakin. Pakkasta oli aamulla 11 astetta ja päivällä viisi. Varmaan hyvä ajokeli, mutta kuvaajalle aika harmaata.
Tästä mennään!
Varuskunta-alueella kun oltiin, lähti keulaan tietä aukomaan tällainen sotakone.
Ford T-Model Runabout vm 1911
Ford T Touring vm 1923
Yllättävän paljon näitä autohistorian ensimmäisiä on vielä olemassa ajokuntoisina .
 |
Ford T Touring vm 1925
|
Citroen B12 10CV vm 1925
Ford Touring vm 1926
Ford T Touring vm 1927
Ford A Pick-Up vm 1928
Sama lähempää, matkustamon tyyliä.
Ford A Pick-Up vm 1929
Ford A Coupe vm 1930
Plymouth Standart 4D Sedan vm 1938
Nyt lähestytään jo nykymuotoilua. Mieleen tulevat rosvot ja poliisit pirtuajoilta.
Ford A Fordor vm 1930
Harley-Davidson 28B vm 1928
Chevrolet Styleline De Luxe 4-d Sedan vm 1952
Siirryttiin aikaan, jota itsekin olen elänyt.
Mercedes-Benz 4D Sedan 170 Vb vm 1052
Morris Minor Sedan vm 1952
Tällainen oli eräällä kouluni opettajalla vielä 60-luvulla. Isot pojat nostivat auton pituussuunnassa pihan lentopallotolppien väliin.
Cadillac Convertible Coupe vm 1953
Ei päätä palele!
Volvo PV 832 vm 1951, Ruotsi
Citroen BL 11 vm 1955
Tässä ehkä upein kärry, ainakin minun makuuni. Eiköhän tuolla ratin takana istu itse komisario Maigret, joskus aikoinaan ainakin istui.
Moskvitch 401 vm 1955
Moskvitšin historia alkoi vuonna 1928, kun Moskovan autotehdasta alettiin rakentaa. Se aloitti vuonna 1930 Ford A ja Ford AA -malleihin perustuvien autojen kokoonpanon Gorkin autotehtaan (GAZ) tuottamista osista. Vuonna 1940 tämä moskovalainen, Kommunistisen nuorisointernationaalin (KIM) mukaan nimetty tehdas suunnitteli oman kaksiovisen automallin KIM 10, joka pohjautui lähinnä Fordin Prefect- ja Ten-malleihin. Autosta tehtiin myös avomalli.
Josif Stalin ei kuitenkaan ollut lainkaan tyytyväinen autoon, joten sen tilalle suunniteltiin neliovinen pikkuauto. Tämä auto muistutti jossain määrin Opel Kadettia ulkoisesti, mutta perusratkaisut olivat Fordilta. KIM 10 -autoa tehtiin viitisensataa kappaletta. Neliovisia ei ehditty tehdä kuin pari kappaletta, kun tehdas oli siirrettävä sodan vuoksi kauas Uralin taakse ja valjastettava sotatarviketuotantoon. Sodan päätyttyä voittajiin kuulunut Neuvostoliitto miehitti Itä-Saksan, ja sai osansa Saksan teollisesta tuotannosta, osana pyrkimystä estää pysyvästi Saksan uudelleennousun teollisuusmahdiksi.
Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeelle jääneestä Brandenburgista siirrettiin Uralin alueelle Opelin kuorma-autotehdas koneistoineen ja henkilökuntineen. Opelin Rüsselsheiminpahoin pommitetusta tehtaasta vietiin jäljelle jääneet Opel Kadettin "K-38" tuotantovälineet ja piirustukset. Tehtaan jäännösten siirto oli työlästä: autotuotanto oli lopetettu 1940 sotatarviketuotannon tieltä, ja tehdas sodan loppuvaiheessa pommitettu raunioiksi. Stalin oli kuitenkin päättänyt, että Kadett on soveliaampi Neuvostoliiton kansanautoksi kuin KIM. Vaikka tuotantodokumentitkin olivat General Motorsilla ja tuotantokoneet enimmäkseen hajalla, oli tehdas saatava toimintaan Moskovassa. Venäläis-saksalainen työryhmä ja sodan jälkeen perustettu yhteistyöyritys, Awtovelo, sai kuin saikin tarvittavat valmistelut tehdyiksi niin, että vuonna 1947 voitiin käynnistää Moskvitš 400-420-mallin henkilöautojen tuotanto. (Wikipedia)
Josif Stalin ei kuitenkaan ollut lainkaan tyytyväinen autoon, joten sen tilalle suunniteltiin neliovinen pikkuauto. Tämä auto muistutti jossain määrin Opel Kadettia ulkoisesti, mutta perusratkaisut olivat Fordilta. KIM 10 -autoa tehtiin viitisensataa kappaletta. Neliovisia ei ehditty tehdä kuin pari kappaletta, kun tehdas oli siirrettävä sodan vuoksi kauas Uralin taakse ja valjastettava sotatarviketuotantoon. Sodan päätyttyä voittajiin kuulunut Neuvostoliitto miehitti Itä-Saksan, ja sai osansa Saksan teollisesta tuotannosta, osana pyrkimystä estää pysyvästi Saksan uudelleennousun teollisuusmahdiksi.
Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeelle jääneestä Brandenburgista siirrettiin Uralin alueelle Opelin kuorma-autotehdas koneistoineen ja henkilökuntineen. Opelin Rüsselsheiminpahoin pommitetusta tehtaasta vietiin jäljelle jääneet Opel Kadettin "K-38" tuotantovälineet ja piirustukset. Tehtaan jäännösten siirto oli työlästä: autotuotanto oli lopetettu 1940 sotatarviketuotannon tieltä, ja tehdas sodan loppuvaiheessa pommitettu raunioiksi. Stalin oli kuitenkin päättänyt, että Kadett on soveliaampi Neuvostoliiton kansanautoksi kuin KIM. Vaikka tuotantodokumentitkin olivat General Motorsilla ja tuotantokoneet enimmäkseen hajalla, oli tehdas saatava toimintaan Moskovassa. Venäläis-saksalainen työryhmä ja sodan jälkeen perustettu yhteistyöyritys, Awtovelo, sai kuin saikin tarvittavat valmistelut tehdyiksi niin, että vuonna 1947 voitiin käynnistää Moskvitš 400-420-mallin henkilöautojen tuotanto. (Wikipedia)
Pobeda M-20 vm 1956
Pobeda (ven. Победа, "voitto") GAZ-M20 oli neuvostoliittolaisen GAZ-autotehtaan vuosina 1946–1958 valmistama automalli. Auton suunnittelun sai tehtäväkseen GAZin tehtaan suunnitteluosasto jo vuonna 1943, pääsuunnittelijana ansioitunut Andrei Lipgart. Autoon suunniteltiin aluksi kuusisylinterinen moottori, mutta Josif Stalinei laitetta hänelle sitä esiteltäessä hyväksynyt ja niin moottoriksi valittiin 2111 ccm sivuventtiilinelonen, teholtaan vain 50 hv. Auto oli suunniteltu pikavauhtia 20 kuukaudessa ja se kärsi alkuun vakavista puutteista ja vioista. Etupään erillisjousitus oli hutera, polttoaineenkulutus valtava, takajousitus veltto ja auto kärsi myös monenlaisista valmistusvioista. Vuoteen 1948 mennessä lastentaudit oli kuitenkin voitettu ja auto osoittautui vankaksi ja kestäväksi. Koska auto painoi noin 1400 kg, se ei ollut nopea, mutta suunnittelun lähtökohtana olikin hyvä etenemiskyky Neuvostoliiton huonoilla teillä. Vankka rakenne, isot pyörät, korkea maavara ja hitaaksi välitetty voimansiirto tekivät autosta hyvän etenijän myös Suomen heikoilla kelirikkoteillä. Pobedaa tuotiin runsaasti Suomeen, koska länsimaisten hyödykkeiden tuonti oli valuuttapulan vaivaamassa maassa ankarasti säännösteltyä. Pobedaa käytettiin paljon
taksiautona. (Wikipedia) Ei siis Popeda, kuten Patella. Oisko tullut tahallinen tai tahaton kirjoitusvirhe?
taksiautona. (Wikipedia) Ei siis Popeda, kuten Patella. Oisko tullut tahallinen tai tahaton kirjoitusvirhe?
Volga M21
Jos palveli Pobeda taksina, niin tässä se vasta taksiauto oli. GAZ-21 Volga on vuosina 1956–1971 valmistettu neuvostoliittolainen keskitasoa suurempi auto ja ensimmäinen Volga-niminen ajoneuvo. Suomessa autoa myytiin nimellä Volga M-21 S. Volga suunniteltiin kestämään ja kulkemaan Venäjän oloissa, joten siinä oli suuri maavara, jäykkä jousitus, sitkeä (mutta tehoton) moottori ja tavallista parempi ruosteenesto. (AutoWiki)
Volvo P 1800 S vm 1968, Pyhimys-Volvo
Renault Elf/ IC Copper vm 1959
Huumoria on aina hyvä olla matkassa. Arolan sakki, Vaasa
Ford Cortina GT vm 1966
Tällainen tähtisilmä (takana) oli myös erään lukioaikaisen luokkakaverin isällä. Sillä käytiin ainakin pilkillä ja Ahvenlammen juhannusjuhlilla. "Hurjaa nuoruutta"?
Ford Mustang V8 Cabriolet vm 1965
Jo 50-vuotias Mustang ei paljon häpeile nykyraudoille. Ja se ääni!
Ensimmäisen sukupolven Ford Mustang esiteltiin yleisölle Suomessa Jyväskylässä ARE Oy:n autonäyttelyssä 12.4.1964, eli päivää aiemmin kuin Yhdysvalloissa, jossa se esiteltiin 13.4. alkaneessa New Yorkin autonäyttelyssä. Ensimmäisiin malleihin oli saatavana joko 170-kuutiotuumainen rivikuutonen tai 260-kuutiotuumainen veekahdeksikon. Mustangista tuli menestys. Ensimmäiset 100 000 autoa myytiin muutamassa kuukaudessa. Miljoonan valmistetun Mustangin raja rikottiin kahdessa vuodessa.
Ford Mustang maksoi Suomessa vuonna 1965 20.800 markkaa eli 37.138 euroa (v. 2013, kerroin 1,7855) (TM 8/1965). Moottorina oli 4738 cm³ V8, teho 140 kW DIN (190 hv, epätarkka SAE-bruttoteho 220 hv). Vääntö 407 Nm, normi ei tiedossa. Kiihtyvyys 0–100 km/h 9 sekuntia. (AutoWiki)
Ensimmäisen sukupolven Ford Mustang esiteltiin yleisölle Suomessa Jyväskylässä ARE Oy:n autonäyttelyssä 12.4.1964, eli päivää aiemmin kuin Yhdysvalloissa, jossa se esiteltiin 13.4. alkaneessa New Yorkin autonäyttelyssä. Ensimmäisiin malleihin oli saatavana joko 170-kuutiotuumainen rivikuutonen tai 260-kuutiotuumainen veekahdeksikon. Mustangista tuli menestys. Ensimmäiset 100 000 autoa myytiin muutamassa kuukaudessa. Miljoonan valmistetun Mustangin raja rikottiin kahdessa vuodessa.
Ford Mustang maksoi Suomessa vuonna 1965 20.800 markkaa eli 37.138 euroa (v. 2013, kerroin 1,7855) (TM 8/1965). Moottorina oli 4738 cm³ V8, teho 140 kW DIN (190 hv, epätarkka SAE-bruttoteho 220 hv). Vääntö 407 Nm, normi ei tiedossa. Kiihtyvyys 0–100 km/h 9 sekuntia. (AutoWiki)
Volvo Amazon 121 vm 1959
Jos ei ole Mustang ajassa haalistunut, ei sitä myöskään ole Volvo Amazon, nuoruuteni ihailun kohde.
Aina jonkun kaasujalkaa kutittaa. Ymmärrän.
Volkswagen 1200 vm 1964
Tällaisella alkoi oma autoilijan urani vuonna 1970. Volkkareita oli kotonani useampia. Yhden sain lunastuskuntoonkin. Jos on akku takapenkin alla, voi siitä koitua ongelma. Varsinkin, jos roikut vyössä auton ollessa katollaan.
Fiat Nuova 500 vm 1963
Kyseessä ns. kaapparimalli eli ovet aukeavat etupuoleltaan. Joskus näin kävi myös ajossa.
MG TD vm 1950? Ruotsista (näin väitän, lähtöluettelo väittää muuta)
Kun entisöidään, tehdää työ kunnolla alustaa myöten!
Vanaja N2 47 4x4/4500, vm 1964
Pikkupojan mielestä Vanaja oli ainut oikea kuorma-auto ja on sitä vieläkin. Muut on jotain kuljetusvälineitä.
Gaz 69 vm 1972
Kun menin armeijaan, tuli tämä peli juuri uunista. Nostalgiaa.
Porsche 911 SC vm 1981
Mustangin ohella meikäläiseen vaikuttanut autokaunotar. Näinköhän on Häkä Häkkinen matkalla rinteeseen. No, taitaa olla liian tuore peli.
Tyylinäytteitä
Ja huoltaa pitää, jos aikoo matkustaa.
Lopuksi kuvakavalkaadi varikkoalueelta.
