Vuoden lopuksi pohjoisen lintuja

Muutama vuosi sitten  kävi luontomies Kimmo Ohtonen  tutustumassa saarijärveläiseen Kuukkelibaarin. Tällä retkellä hän kuvasi videonpätkän, joka tuolloin näytettiin ohjelmassa Puoli seitsemän. 
Mitä? Vieläkö Keski-Suomessa on kuukkeleita? Siitä lähtien aihe on aina välillä palannut ajatuksiini. Muutettuani takaisin Keski-Suomeen aloin etsiä tätä minua kiinnostavaa kohdetta. Tämä on tarina Kuukkelibaarista. Lisänä kohtaaminen pohjantikkojen kanssa.

"Kuukkeli on pitkäpyrstöinen ja melko tumma varislintu, varislinnuistamme pienin. Yläperä, pyrstön reunaosat ja pikkusiipi ovat ruosteenpunaiset ja päälaki on tummanruskea. Muutoin kuukkelin väritys on harmahtavanruskea." (LuontoPortti)

Kuukkelia tavataan yleisemmin Kainuun, Koilismaan ja Lapin havu- ja sekametsissä. Etelämpänä se on nykyisin hyvin harvinainen.

Pohjoisessa moni on tavannut kuukkelin talvisten latu- ja kesäisten vaellusreittien taukopaikoilla. Kuukkeli on peloton lintu, kun vaan on ruokaa tarjolla. Vilkkaimmilla turistipaikoilla se tulee hakemaan evästä jopa kädestä.

 Kuukelibaarin lintupariskunta on asustanut tällä paikalla vuosia, varmaan syntymästään asti. Asuinreviirinä alue voi olla satoja vuosia vanha, jollei suorastaan ikuinen. Metsänhakkuut vievät kuukkeleilta elintilaa. Pohjoisen Keski-Suomen aluella on nykyisin tuskin enää kymmenkunta reviiriä.

Hyvin on hauska ja sympaattinen tämä "jätkän onnenlintu". Sitä kutsutaan myös "metsämiehen sieluksi". Toivokaamme, että sille jää riittävästi rauhallisia metsäalueita tulevaisuudessakin.

Baarissa vierailee runsaan tarjoilun ansiosta myös harmaapäätikkoja,

käpytikkoja,

hömö-, tali-, sini-ja 

töyhtötiaisia, punatulkkuja, puukiipijöitä sekä närhiä. Näistä on tuoreita havaintoja, muitakin varmaan piipahtelee.

Pohjantikoilla on ilmeisesti käynnissä tavallista runsaampi talvivaellus, näin voi todeta Birdlifen Tiira-havaintosivuilta. Ahkerasti etsien tämän voi todeta itsekin. Varmimmin pohjantikat löytää vähän iäkkäämmiltä tukkipinoilta. Hieman Äänekosken pohjoispuolella on puutavaralaani, jossa itse tapasin ja jopa kuvasin kyseisen linnun ensimmäistä kertaa koskaan.
Ensimmäisellä retkellä joulun alla pyrähti tukkipinon raosta tämä koiras tikka. Sen tunnistaa keltaisesta päälaesta.

Toisena päivänä näyttäytyi naarastikka.

Naaras vaikutti rohkeammalta ja sitä oli helpompi lähestyä kameran kanssa. Pohjantikat etsivät ruokansa havupuiden kuoren alta. Niiden nakutus on hädintuskin kuultavissa, joten tarkkana saa olla.

Tapaninpäivänä pyrähtivät sitten jo molemmat melkoisesti metelöiden yhteiskuvaan.

Melkoisen onnekas olen saanut olla kohdatessani nämä kotiseudullani harvemmin tavatut linnut. Tosin on siinä saanut vaeltaa ja olla ahkera. "Ahkeralla on enemmän onnea", sanoo Jorma