Malta 2016, osa III

Kiertoajeluilla

Keskellä Maltaa on Mostan kaupunki. Sen ylpeys on Rotunda, Pyhän Marian kirkko. Se on yksi Euroopan suurimmista holvikirkoista. 

Kirkko on rakennettu aikoinaan ilman rakennustelineitä pienemmän alle jääneen pyhäkön päälle. Kun uusi kirkko oli vuonna 1860 valmis, purettiin vanha alta pois. Sisälle mahtuu 12000 sanankuuljaa. Kupolin halkaisija on 37 metriä (Vatikaani 42) ja korkeutta sillä on peräti 67 metriä. Kupolissa noin klo 8 näkyy vaalea paikattu kohta. Siitä putosi sota-aikaan saksalaispommi läpi katon. 300 messuvierasta selvisi tästä tuhotyöstä pelkällä säikähdyksellä, sillä pommi ei räjähtänyt. Taisi olla varjelusta matkassa. 

Seinän yläosaa kiertävät Jeesuksen elämänvaiheita kuvaavat freskot. Olisiko tässä aiheena palmusunnuntai?

Tässä hiukan laajempi näkymä.

Poliisiauto. Monikohan pulisija on päässyt kyytiin?

Maltalaisritareiden 1582 rakentama Verdala-palatsi palvelee nykyisin presidentin kesäasuntona. Palatsi sijaitsee lähellä Rabattia.

Palatsin eteläpuolella on Buskettin puutarha. Kyseessä on Maltan ainoa metsä kooltaan 1200 metriä x 1600 metriä.

Sieltä löytyvät myös presidentin appelsiiniviljelmät, joidenka tuotto menee hyväntekeväisyyteen.

Dinglin jyrkänteiden päältä löytyy mystiset raiteet. Näiden oletettavasti esihistoriallisten urien syntytapaa tai tarkoitusta ei tunneta. Näiltä seutuvin löytyy Maltan korkein kohta Ta Zuta (253 m).

Tällaisia kiviaitoja kiemurtelee kaikkialla. Niitä on varmaan tuhansia kilometrejä. Niiden ensisijainen tarkoitus on estää irtomaata lähtemästä tuulen mukaan. Mielessäni kuvittelin, millainen on mahtanut olla maisema ennen kuin ihminen on alkanut keräämään näitä kivenmosia aitoihinsa.

Illansuussa poikkesin vielä Bugibbassa automuseossa. Sieltäpä löytyi sopivia menopelejä viime vuosisadan kartanonherroille. Tässä ehkä paremminkin kartanon rouvan kauppakassi, MG.

Mutta Bugatti on jo toista maata.

Uusi päivä, uusi retki. Tutustuminen maltalaiseen lasitaiteeseen.

Näitä olisi saanut mieluusti ostaa omakseen.

Lounaisrannikolta löytyy Blue Grotto, sininen luola. Pienet moottoriveneet kuskaavat turisteja kalliorannan luoliin ihastelemaan valon heijastuksista milloin siniseksi milloin turkoosiksi värjäytyvää merivettä.

Kyllä se hienolta näytti, vaikkei mainingeissa heittelehtivästä pikkuveneestä kauaa voinut paikkaa ihastellakaan.

Taitaa tytöllä olla tentti edessä vai olisiko luettavana vain paikallinen Nyyrikki?

Venepoukaman suojana on brittien entinen vartiobunkkeri.

Täällä Marsaxlokkin kalastajakylässä oli lounaan vuoro. Kala-ateria oli pettymys. Liekö kala oli jo vähän vanhahkoa, kun kupli koko loppupäivän mahalaukussa. Kovin oli se myös kuivaksi kärytetty. Harmi.
Veneet ovat kyllä upeita ja erikoisia niin malliltaan kuin väritykseltään. Koko lahti näytti viehättävältä.

Seuraavaksi vuorossa oli San Antonin kasvitieteellinen puutarha ja sen yhteydessä oleva presidentin virka-asunto. Sisälle ei kutsuttu, mutta puisto oli viihtyisä.

Kelle kuuluu tämä lippu? Veikkaan presidenttiä.

Maltaa johtaa tänä päivänä presidentti Marie Louise Coleiro Preca.

Mutta jo pari tuhatta vuotta sitä on suojellut Hän. Kun katsoo Maltaa tänään, kaikkien vaikeiden aikojen ja valloittajien jälkeen, voi uskoa, että tehtävä on pääosin onnistunut.

Malta 2016, osa II

Maltanristi eli Amalfin risti on kuvio, joka tunnetaan etenkin johanniittain ritarikunnan (Pyhän Johanneksen hospitaalin sääntökunnan) sekä siihen läheisesti liittyvän Maltan ritarikunnan käyttämänä symbolina. Alkujaan 1000-luvulla se oli Etelä-Italiassa sijainneen pienen valtion, Amalfin, tunnus. (Wikipedia)

Johanniittain ritarikunta syntyi vuonna 1099, kun ristiretkeläiset valloittivat Jerusalemin. Toiminta alkoi 1980 perustetun hospitaalin eli sairaalan pohjalta. Valloituksen jälkeen hospitaali sai merkittäviä maalahjoituksia sekä valloitetuilta alueilta että läntisestä Euroopasta. Ritarikunta alkoi toimia myös temppeliherrojen kaltaisena aseellisena taistelujärjestönä, joka osallistui ristiretkiin ja myöhemmin sotiin turkkilaisia vastaan itäisellä Välimerellä.

Ritarikunnan lippu

 Vuosisatojen kuluessa Johanniittain Ritarikunta on joutunut siirtämään pääpaikkaansa useasti. Sääntökunnan toiminnan keskus oli vuoteen 1188 saakka Jerusalemissa, vuosina1191-1291 Akkossa. Palestiinan valloituksen jälkeen johanniitat siirtyivät Limasoliin Kyprokselle vuonna 1291. Vuonna 1306  johanniitat valloittivat Rodoksen, jonne päämaja siirtyi vuonna 1309. Kun turkkilaiset valloittivat saaren vuonna 1522, johanniitat siirtyivät edelleen Maltalle 1530, joka toimi ns. Maltan ritarikunnan keskuksena aina vuoteen 1798.

Napoleonin vallattua Maltan ja hajotettua ritarikunnan heikentyneen ritarikunnan jäsenet pakenivat viimeisen Suurmestari Paavalin (Tsaari) suojeluksessa Pietariin. Historiallisen Maltan ritarikunnan toiminta ja olemassaolo voidaan perustellusti katsoa päättyneeksi Napoleonin valloitukseen 1798 sekä Paavi Pius VII julistukseen v. 1802 jolla hän julisti Maltan ritarikunnan yksipuolisesti katoliseksi ritarikunnaksi. Maltan ritarikunta perustettiin uudestaan Roomaan vuonna 1834. Tätä katolista ritarikuntaa kutsutaan Maltan Ritarikunnaksi (Sovereign Military Order of Malta eli SMOM). (Wikipedia)

Kolmannen päivän omatoimiretki vei minut saaren keskivaiheilla sijaitsevaan Mdinaan eli ”hiljaiseen kaupunkiin”, joka on Maltan entinen pääkaupunki. Se on yksi maailman parhaiten säilyneistä keskiaikaisista kaupungeista.

 Tätä vallihaudan ylittävää siltaa pitkin pääset pääsisäänkäynnin kautta kaupunkiin.

Mdina on Maltan kaupungeista kaunein. Hunajankeltaisesta kalkkikivestä rakennetut talot edustavat keskiaikaista ja osin barokkiarkkitehtuuria. Talojen julkisivuissa valo ja varjo leikkivät chiaro scuro -tekniikan hengessä. Kapeat, mutkittelevat kadut on suljettu liikenteeltä. (http://kerranelamassa.fi/malta-matkailu/nahtavyydet/mdina-ja-rabat/)   Linkissä video Mdinasta.

Mdinan kaupunkikuva on säilynyt pitkälti maurien ajoista. Kaupunki on kuin luotu historiallisten epookkien kuvauspaikaksi – ja täällä onkin filmattu Game of Thrones -fantasiasarjan jaksoja.

Mdinassa asuu nykyisellään vain kolmisensataa ihmistä. Mutta antiikin ajoista aina johanniittain ritarien saapumiseen asti (1530) Mdina oli Maltan tärkein kaupunki. Ritarit kuitenkin siirsivät Maltan pääkaupungin ensin Birguun ja myöhemmin Vallettaan. (http://kerranelamassa.fi/malta-matkailu/nahtavyydet/mdina-ja-rabat/)

St. Paul's Cathedral. Legendan mukaan paikallinen hallitsija Publius otti vastaan Pyhän Paavalin, kun häntä kuljettanut alus haaksirikkoutui Maltan itärannikolla. Pyhä Paavali käännytti Publiuksen kristityksi hänen kodissaan, joka sijaitsi tällä paikalla.

Nykyinen kirkko rakennettiin 1600-luvulla paikalla aiemmin sijainneiden rakennusten tilalle arkkitehti Lorenzo Gafàn johdolla. Katedraalin rakentaminen oli suurtapahtuma Mdinalle, sillä rakennuksen tieltä oli purettava useita pienempiä katuja. Uudessa kirkossa on jäljellä pieniä vanhan kirkon yksityiskohtia, kuten freskot, sakastin ovi ja kastemalja. Erityisesti noin 900 vuotta vanha puinen ovi on nähnyt monia Mdinan vaiheita.

Ihaile katedraalin kaikkia seiniä ja myös kattopaneeleita koristavia upeita freskoja ja taideteoksia. Alttarin takana oleva valtava maalaus esittää Pyhän Paavalin kääntymystä. Sen maalannut kuuluisa taiteilija Mattia Preti on koristellut useita Maltan viehättävimmistä katedraaleista. Preti vastasi myös kupolia koristavasta taideteoksesta, joka on omistettu Pyhän Paavalin haaksirikkoutumisen muistolle.
(https://www.expedia.fi/St-Pauls-Cathedral-Mdina.d6062813.nahtavyydet)

Katedraalin aukiota reunustavista rakennuksista löytyy viehättäviä ja hauskoja yksityiskohtia.

Maltalaisten rakennusten yleisenä rakennusmateriaalina on ollut ennen ja on vielä tänäänkin helposti työstettävä kalkkikivi.

Kaupungin muurilta itään. Oikeassa laidassa keskivaiheilla on Maltan jalkapallostadion ja sen takana Mostan kaupunki.

Vallihaudan pohja on nykyisin siisti puistikko istutuksineen.

Pääsisäänkäynti sisäpuolelta. 

Aivan Mdinan kyljessä on nykyaikaisempi ja suurempi Rabat (12000 asukasta). Myöhästyin markkinoilta, joille sattumalta eksyin. Kojuja jo purettiin.

 

Tämänkaltaisia vaakunoita näkee arvorakennusten sisäänkäyntien yllä. Ovatko ritareiden tunnuksia?

Kaidetaoksissakin on käytetty koristeena Maltanristiä. Ristin kahdeksan sakaraa kertovat ritareiden olleen lähtöisin yhtä monesta maasta.

Kaupungin alla risteilee katakombien verkosto. Katakombit ovat muinaisia hautoja. Nämä sokkelot löytyvät Pyhän Paavalin kirkon alta. Paikkaa on käytetty myöhemmin myös pommisuojana.

Samasta yhteydestä löytyy myös Pyhän Paavalin luola, jossa Paavali asui haaksirikkonsa jälkeen 60 jKr. Paikka on ollut aiemmin roomalaisten vankila. Luolasta tuli kristittyjen tapaamispaikka ja samalla saaren ensimmäinen kristitty kirkko.

Ja sitten bussilla takaisin Bugibbaan. Välimatkat eivät ole pitkiä, mutta teiden pienuuden ja mutkaisuuden vuoksi tovi matkaan aina menee. Tiedä, oliko hinta joka paikkaan sama, mutta minä maksoin aina 1,50€ meninpä minne hyvänsä.

Malta 2016, osa I

Kuvia ja tarinaa Maltan retkeltä 17.11.-24.11. Kyseessä oli TSS Travel Service Skadinavian järjestämä seuramatka. Hinta ja laatu kohtasivat jälleen. En osaa pahemmin moittia. Aiemmin olen ollut kahdesti saman yhtiön Turkkiin suuntautuneilla matkoilla. Hienoja retkiä ovat olleet nekin ja myös niistä löytyy tässä blogissa juttuja. Nythän sinne Turkkiin ei sattuneesta syystä enää mieli tee.

Malta on ollut itsenäinen vuodesta 1964 ja tasavalta 1974 alkaen. Se on EU:n jäsen. Maltalla on värikäs ja vaihteleva historia, mikä seuraavassa tullee esille.

Malta on saarivaltio ja se sijaitsee Välimeressä. Pohjoisesta löytyy 93 km:n päästä Sisilia ja etelässä 290 km:n päässä on Pohjois-Afrikan rannikko. Valtakuntaan kuuluu pääsaari Malta sekä Gozon ja Cominon saaret.
Malta on kooltaan ainoastaan noin 14 x 27 km ja Gozo 7 x 14 km. Väkeä löytyy yhteensä reilut 423000 asukasta.

Jokaiselle päivälle olisi ollut järjestettyjä retkiä. Halusin kuitenkin olla myös omatoiminen ja jätin muutaman ohjelmoidun päivän väliin. Oma hotellimme sijaitsi saaren pohjoispäässä Salina Bayn rannalla Qawrassa. Ensimmäisen päivän yhteisretkellä pohjoisen suuntaan kurkattiin Selmun Palacea ritareiden 1700-luvulla rakentamaa hulppeaa linnaa.

Sen pihamailta aukeaa näkymä etelään Bugibban niemelle, jonka itärannalla asuimme. Näkymä on aika tyypillistä maltalaista maaseutua.  Ei näy pahemmin metsiä.

 Mgarr'n kirkko. Maltalaisista 98% kuuluu roomalaiskatoliseen kirkkoon. Saarilla sanotaan olevan 365 kirkkoa, yksi vuoden jokaiselle päivälle. Tämä on helppo uskoa, sillä seisoitpa missä tahansa, on näköpiirissäsi vähintäänkin yhden kirkon kupoli. Kirkot ovat niin ulkoa kuin varsinkin sisältä upeita ja kauniita.

Läheisestä portaikosta löytyi tällainen osin portaisiin, osin seinään maalattu hauska kuva.

Malta on ollut elokuvateollisuuden käyttämä maisemiensa ja suotuisan ilmaston tähden jo 1926 vuodesta lähtien. Saarella on kuvattu kymmeniä kansainvälisiä tuotantoja. Luoteisrannikolta löytyy Popeye Village, Sweet Haven, jossa Robin Williams 1980 näytteli ensimmäisessä suuressa roolissaan Kippari-Kallea.

Tämän kanadalaiskylän kulissit ovat saaneet jäädä turistien ihmeteltäväksi.

Maltan rannat ovat enimmäkseen jyrkkiä kallioita tai kivikoita. Sieltä täältä voi kuitenkin lahtien pohjukoista löytää varsinaisia rantalomailuhietikoitakin. Tässä kuuluisin, Golden Bay.

Maltan historiaan kulluvat myös lukuisat megaliittiset temppelit yli 5000 vuoden takaa. Kuka, miten  ja miksi näitä temppeleitä rakensi, on jäänyt arvailujen varaan. Palvottu jotain varmaan on. Tässä UNESCOn maailmanperintökohde Skorba.

Koska tässä retkikuvauksessa poukkoillaan yhtenään paikasta ja aikakaudesta toiseen, laitettakoon tähän väliin tällainen maltalainen aikajana. Täältä löytyy aavistuksen laajempi Maltan historia. 

Toisena päivänä suuntasin omin päin bussilla Vallettaan, maan pääkaupunkiin. Valitettavasti päivä oli kovin sateinen ja tämä haittasi tuntuvasti pyrkimyksiäni. Sadepäivät ovat Maltalla harvinaisia ja sateen vähyys haittaa viljelyä. Valletta sijaitsee Skiberrasin niemimaalla. Kaupunki on itseasiassa linnoitus. Niemen kärjessä sijaitsee linnake Fort St Elmo, niemen tyvessä on 20 metriä leveä ja 18 metriä korkea vallihauta ja rannat ovat muurein suojatut. Alue on 700 metriä leveä ja kilometrin pitkä.

Suurmestarin palatsin vartiosotilas toimessaan.

Sadetta piti paeta sisätiloihin. Varsinkin kamera oli vaarassa kastua. Oman suojani hain Fort St. Elmosta.

Kasematin ikkunakaltereiden takaa häämöttää lahden toisella puolella oleva Fort St. Angelo, Johanniittain ritarien  suojapaikka. Linnoituksella oli ratkaiseva merkitys ottomaanien piirittäessä kaupunkia. Puolustajia johti Johanniittain suurmestari Jean Parisot de Valette, jonka mukaan on nimetty heti piirityksen jälkeen perustettu Valletta.

St. Elmon linnake on erektoitu 1552.

Malta on sijainnistaan johtuen ollut aina haluttu valloituskohde. Niinpä siellä ovat päässet omina aikoinaan hallitsemaan niin roomalaiset, Johanniittain ritarikunta kuin viimeksi britit, muutamia mainitakseni. Sotamuseon läpikäytyään on viisaampi näissäkin asioissa.

Jalkapallon kokoiset kivet ovat olleet joskus käypiä ammuksia.

Amiraali Nelson sanoi muinoin adjutantilleen: "Kun taistelu alkaa, tuokaa minulle minun punaiset housuni, jottei miehistö lamaannu vereni näkemisestä, jos satun haavoittumaan." Ensimmäisen kanuunan jyrähdettyä komensi Nelson: "Tuokaa pikaisesti minun ruskeat housuni!"

Toisen maailmansodan aikaan oli Saksalla oma käsitys Maltan saarten herruudesta. Kaikki ei mennyt aivan putkeen. Tuolloin saarella operoivat länsiliittoutuneet brittien hallitessa saarta.

Maastoväritys on erilainen erilaisissa ympäristöissä. Tämän moottoripyörän on tarkoitus sulautua Maltan teitä reunustaviin kiviaitoihin.

Maltan huoltoon tarvittiin sodassa runsaasti mm. ruokaa, lääkkeitä, aseita, ampuma- ja polttoaineita. Näistä huolehti Britannian kuninkaallinen laivasto. Operaatio Pedestal oli Maltan selviytymistaistelussa ratkaisevassa asemassa. SS Ohiolla oli tässä oma osuutensa. Käsittämätön määrä miehiä ja sota-aluksia sai sijansa meren pohjassa.

Näkymä linnoituksen muurilta kaupunkiin päin. Valletta on upeita puistoja, palatseja, katedraaleja, museoita, museoita ja ties vaikka mitä. Yksi sadepäivä mahdollistaa vain kalpean aavistuksen siitä kaikesta. Useampi päivä tarvitaan, jotta ehtisi edes osaan tutustua. Lisäksi naapurista suuren sataman takaa löytyy Birgu ja Kolme kaupunkia. 

Parempaa säätä odotellessa, ehkä joskus?