Utön saari on lintuharrastajan paratiisi varsinkin kevät- ja syysmuuton aikaan. Tämä Itämeren saarista yksi ulommaisimmista ottaa vastaan monet etelästä saapuvat meren ylittäjät ja sieltä on hyvä ponnistaa matkaan myös etelän suuntaan. Tämä on tullut selväksi myös lukuisille lintujen seuraajille. Siksi lintuelon seuraajia saarella riittää.
Itse sain toteutetuksi vierailun Utöhön reilu viikko sitten. Retki kesti vain kaksi vuorokautta, mikä on aivan liian lyhyt aika tähän touhuun, mutta hyvä alku näinkin.
Itse saareen ja sen menneisyyteen voit tutustua edellisessä postauksessani. Tämä on tarina kuvaamistani linnuista.
Osa linnuista on saaren vakituisia asukkaita, osa muutomatkallaan levähtäviä ja lentääpä suuri joukko yli ja sivuitse. Näitä ohittajia tähyilee suuri joukko ns. staijaajia kaukoputkineen. Meikäläisen, kiikarin ja kameran kalustolla varustautuneen, on keskityttävä enempi vain näihin laskeutuneisiin. Oletan tämän mustarastaan kuuluvan vakioasukkaisiin.
Kuten myös tämän punatulkun puolisoineen.
Kottaraisille on laitettu runsaasti pesäpönttöjä koulun läheiseen metsikköön sekä rakennusten seinille. Poikasten syöttö oli jo menoillaan.
harvinaisemmat pikkusiepot. Minulle tämä oli ensimmäinen kohtaaminen pikkusiepon kanssa. Saarella oli myös joitain sepelsieppoja, mutta ne valitettavasti jäivät minulta löytämättä.
Saaren ns. itäniitty on lintujen suosiossa, kuten myös lintuharrastajien. Niittykirvinen
Leppälintuja pyöri asumuksemme ympärillä.
Sirittäjiä näkyi runsaasti.
Tässä hernekerttu.
Kivitaskuja oli monin paikoin.
Samoin pensastaskuja.
Sinirintaa, Lapin satakieltä, piti vaania pidempään, ja siksi kohtaaminen ja kuvat olivat sitäkin mieluisampia.
Olihan siellä ainakin yksi hemppo.
Mustapääkerttu, Sylvia atricapilla on Topeliuksen Sylvian joululaun innoittaja.
Kangaskiuru
Kahlaajia ei paljon ollut. Punajalkaviklo
Valkoviklo
Tylli
Karikukko (vasen)
Monenlaisia lokkeja ja lapintiiroja oli aloittelemassa pesintäänsä.
Haahkoja oli paljon.
Kalkas eli koirashaahka