Tästä se alkoi tänä kesänä.
Ja siellä se oli rantapöheikössä, neidonkorento, minun ehdoton suosikkini. Niin hän oli luottavainen, että antoi Petterin kuvata ihan kännykällä.
Kesän muut korennot olen kuvannut Keski-Suomen ja Savon järvien ja metsälampien rannoilta. Kuvassa tyypillinen usein rannoiltaan soistunut metsälampi. Kaikilta metsälammilta näyttää löytyvän ainakin yksi vene, jonka käyttöaste on ilmeisen vähäinen. Lainaluvan olisin kysynyt, jos vain olisin tiennyt keneltä. Niinpä olen tullut syyllistyneeksi veneen luvattomaan käyttöönottoon useammankin kerran, sen tunnustan. Veneen olen aina palauttanut sijalleen hyvässä kunnossa.
Maisemien samankaltaisuudesta johtunee se, että lajisto näillä vesillä on suht suppea ja kaikkialla lähes sama. Tässä ruskohukankorento.
Sama
Mökkirannassani asustaa vuodesta toiseen ruskoukonkorentojen suku. Kesän joutuessa lämpimät, aurinkoiset päivät laittavat korennot munintapuuhiin. Silloin ne ovat parhaiten kuvattavissa.
Loittorenkaan avulla olen saanut tänä kesänä yksityiskohtaisempia kuvia. Macro-objektiivi on vielä harkinnassa.
Saatavilla olevien, hyvien kohtuuhintaisten välineiden ansiosta korentojenkin kuvaaminen on yleistynyt. Vähäisimmät innostajat eivät varmaan ole Suomen korennot fb-sivut tai Sami Karjalaisen Suomen sudenkorennot kirja.
Siniukko
Korentojen parittelu on mystinen tapahtuma. Ei sen puoleen niin on niiden koko elämä.
Lajien välisiä eroja on. Halutessasi katso Wikipediasta tarkemmin (https://fi.wikipedia.org/wiki/Sudenkorennot).
Pienemmät, siniset korennot kuuluvat usein tytönkorentojen heimoon.
Tytönkorentojen tunnistaminen on minulle vaikeaa. Sanoisin, että taigatytönkorento, mutten ole mitenkään varma.
Kuten alussa mainitsin, ovat hentosudenkorentoihin kuuluvat neidonkorennot suosikkejani. Syynä tietty ulkonäkö, mutta myös niiden perhosmainen lentely ja kosiokäyttäytyminen.
Tässä naaras.
Suosikkia suosittakoon
ja saakoon hän myös eniten näkyvyyttä.
Suomesta on tunnistettu 60 (2013) sudenkorentolajia. Maailmasta heitä löytyy yli 5700 lajia.