Jouluisia värejä Unkarista

Palaan vielä kerran hiljattain tehtyyn Unkarin matkaan. Huomion kohteena näissä kuvissa ovat lähinnä värit.

Tässäpä me, matkalaiset. Joulukuun alusta alkaen Keski-Euroopan kaupungeista löytyy toinen toistaan värikkäämpiä ja upeampia joulutoreja ja -katuja. Nämä kuvat ovat Budapestin Vörösmartyn aukion joulutunnelmista.

Kojuista löytyvät erilaiset hehkuviinit, superrasvaiset ja maukkaat liharuuat ja toki monenlaiset käsityöt pukinkonttiin tai muuten vaan tuliaisiksi. Useampaa sorttia maisteltiin. Aukion kahdelta puolen tulvi jatkuvasti monenlaista elävää musiikkia.

On savesta, puusta, villasta ja ties mistä luonnonmateriaalista tehtyjä käyttö- ja koriste-esineitä.

Kauppahallit ovat värikkäitä myyntipöytiä tulvillaan.

Kirkoissa on lasitaiteilijoiden työnäytteitä. Tämänkin ikkunan  koko on melkoinen.

Matkakumppani halusi Egri bikaveristä liikuttuneena päästää henkilökohtaisen taiteilijansa vapaaksi. Siksi oikeassa alakulmassa pitäisi olla kirjaimet AH.

Hotellit olivat edullisia, mutteivat välttämättä vaatimattomia. Tämä on viimeisen majapaikkamme sisäänkäynti.
Uudet Unkarin kuvat olkoot sitten seuraavalta retkeltä, mikä toivottavasti toteutuu jo ensi keväänä ja vie matkalaiset lintujen maailmaan.

Egri bikaver

Taannoiseen Unkarin matkaan kuului myös parin vuorokauden vierailu barokkikaupunki Egeriin. Kaupunki sijaitsee n.140 km Budapestistä koiliseen ja sinne pääsee kätevästi bussilla. Eikä maksa paljoa. Eger (64000 as.) on suosittu matkailukohde, mutta tähän vuodenaikaan siellä oli hyvinkin väljää ja leppoisaa.

Kaupungin suht pienelle alalle sijoittuva vanha  keskusta on täynnä upeita kunnostettuja arvorakennuksia. Kuten näet, täälläkin on vaan niin ällistyttävän siistiä joka paikassa. Ex tarkkisopea hämmästyttää myös se, missä on räkivä ja mölisevä vähemmistönuoriso. En heihin törmännyt Budapestissäkään.

Taustalla kohoaa mäen kummulla Egerin linna. Turkkilaiset maailmanvalloittajat sotivat 1500-luvulla linnaa vastaan. Ensimmäisessä sodassa linna piti puolensa, mutta toisella kertaa turkkilaisten aikeet onnistuivat. Eger on Euroopan pohjoisinta aluetta, jossa turkkilaiset ovat aikoinaan mellastaneet. Ajalta on säilynyt mm. heidän rakentamansa moskeijan minareeti. Itse pyhäkkö on hajoitettu.

Ylempänä keskustassa sijaitsee Egerin tuomiokirkko, joka on maan toiseksi suurin kirkkorakennus. Kaupungissa on ollut piispanistuin jo 1000-luvulla.

Tuomiokirkko on vaikuttava myös sisältäpäin.

 Kaupunkinäkymä linnasta kuvattuna. Edessä keskusaukio, vasemmalla Minoriittikirkko ja takana tuomiokirkko.

Keskustorilla ratsastaa edelleen kapteeni Dobo, turkkilaisten lyöjä (pakollinen joka kaupungin "heebo hevosen selässä" -kuva). Kaupungista löytyy myös mm. terveyskylpylä, opettakorkeakoulu ja maanalaisia viinikellareita eri kerroksissa väittämän mukaan 130 km.
Eger on kuulua viinialuetta. Ikäisilleni tunnetuin merkki lienee Egri bikaver eli Egerin Häränveri, jota myös Erkin pikakivääriksi kutsuttiin. Bussin ikkunasta saattoi hämmästellä viiniviljelmiä auton molemmin puolin silmänkantamattomiin.

Matkalla Unkarissa 26.11.-3.12.

Unkari, tuo monet historian vaiheet ja valloittajat kokenut maa, osoittautui vierailun ja varmaan useammankin arvoiseksi matkakohteeksi. Viikossa ei paljoa ehdi, mutta jotain kuitenkin. Kaikki palveluammattilaiset, metrolipunmyyjästä hotellin vastaanottohenkilöön, puhuvat englantia vähintäänkin sen verran, että toimeen tullaan. Suhtautuminen turistiin on välitöntä ja ystävällistä. Liikenne toimii, ruoka on hyvää ja paikat siistejä. Eipä näy katukuvassa enää miehitysaika, mitä nyt lähiöt ovat kuin Lasnamäessä.
Nyt on nähty hätäisesti niin Buda kuin Pest sekä Egerin kaupunki 140 km Budapestistä koiliseen. Pitkä ja vaiheikas historia on jättänyt jälkensä niin kulttuurimonumentteihin, arkkitehtuuriin kuin kansaankin. Jos ovat suomalaiset sekarotuista porukkaa, niin epäilen unkarilaistenkin olevan, niin monennäköistä sakkia eteen käveli.

Vapaudensilta takana kylpylähotelli Gellert

 Tonava, Euroopan toiseksi pisin joki, halkaisee kaupungin Budaksi ja Pestiksi. Kaupunki on yhdistetty vuonna 1873 Budapestiksi. Tässä apuna toimii kahdeksan komeata siltaa.

Ketjusilta takana länsirantaa ja Pestin komeita rakennuksia

Moneen kertaan hävitetty ja rakennettu kuninkaanlinna

Ooppera

Vapaudensilta päivänvalossa

Vanha kauppahalli

Pöllönmetsästys osa II

Lintumiehen neuvoilla alkoi pöllöjäkin löytymään. Torstaina 14.11. ajelin Iitin Kotteron peltoaukeille ja siellä niitä oli ja peräti kolme aika lähekkäin. Olihan se aika juhlava tunne löytää ensimmäinen. Autoa kääntäessä huomasin suoraa edessä kuusen latvassa ensimmäisen. Keli ei ollut kovin valoisa ja lintuunkin oli matkaa.

Tällaisen siitä sain. Ensimmäinen hiiripöllöni. Lauantaina jo paistoi aurinko. Niinpä läksin uuteen yritykseen noille seuduin.  Saman kuusen latvassa odotettiin.

Toinen pöllö istuskeli matkan päässä sähkölangalla. Aluksi lähestyin sitä varoen, mutta se ei tuntunut piittaavan minusta mitenkään.

Tähystys käynnissä. Näkyykö hiiriä tai todennäköisemmin myyriä? Havainto ja matkaan!

Havainto ei ollut tarkka, sillä pöllö jäi lekuttelemaan tuulihaukan lailla pellon ylle.

Nyt löytyi, syöksyyn!

Myyrähän sieltä tuli saaliiksi. Vaikka pöllö ei aiemmin ollut välittänyt minusta lainkaan, näytti se nyt saaliin saatuaan poistuvan eri suuntaan. Saaliinsa omakseen varmistaen  lintu lensi takana olevaan valtaojan uomaan ja nousi sieltä vasta usean kymmenen metrin päästä. Näin jäi kuviin  saalistuksesta ja saaliista vielä hyvinkin parannettavaa.

Jännittäviä hetkiä näin ensikertalaiselle ja uskon näin olevan  jatkossakin.

Paluumatkalla kohtasin  kolme valkohäntäpeuraa vaiko -kaurista nykyään? Pari varmaan nuorenpaa yksilöä väisti viisaasti  pusikon taakse, mutta ilmeisestikin emä jäi passiin. Taisi olla hyväkin ruokapaikka.

Hiiripöllöä etsimässä

Sumuisen harmaana sunnuntaina ajattelin etsiä hiiripöllön, josta olin kuullut. Hiiripöllöt ovat olleet tänä syksynä tavallista runsaslukuisampina muuttomatkoillaan. Täällä Päijät-Hämeessä niitä on nähty erityisesti. Auto vei Orimattilan Kuivannolle ja sen avarille peltoaukeille. Näkyvyys oli aika vähissä. Iso-arvoa sai laittaa aika suurelle. Lähikuvat ovatkin siksi aika rakeisia.

Ei näkynyt pöllöjä, mutta varis kuitenkin oli särvintään etsimässä. Pyörin seudun maisemissa aikani ja jatkoin Kotteron kautta Säyhteelle.

Säyhtee on ihme paikka. Ei reissua, ettei sieltä löytäisi jotain mielenkiintoista. Tänään törmäsin valkoposkihanhiin.

Immilän myllyn moneen kertaan kuvatut maisemat saivat harmaana päivänätähän kuvaan mustavalkokohtelun, kuten jo yläkuvan variskin.

Vettä oli runsaanpuoleisesti. Viimeyönäkin heräsin sateenropinaan. Tällä paikalla on aikoinaan ollut kai useampikin mylly sekä sahalaitos. KALASTUS KIELLETTY- kyltti kertonee joen arvokalakannasta.

Immilänjoen yläniska on ollut suosikkikohteeni jo muutaman vuoden, yleensä kuitenkin talviaikaan. Tällä paikalla olen kuvannut ensimmäisen saukkoni. Jossain jokipenkassa ne nytkin varmaan lymyävät. Hiljaista oli, ei näkynyt vielä edes joessa talvehtivia joutsenia.

Tässä vielä sumuinen Ruuhijärvi, josta Immilänjoki saa alkunsa. Kello oli jo n. 13 ja lämpöasteita 2,5.

Retkeilyä: Kalliovuori sekä Vuoreisenvuori

Mökkiviikkoon kuului syystöiden ohella retkeilyä. Alkuviikosta käväisin Säyneisenvuorella ja perjantaina ystäväni Anssin saavuttua vuori valloitettiin uudelleen. Suuresta valloituksesta ei toki ollut kyse, mutta maisemat Konnevedelle ovat sitä luokkaa, että kannattaa käydä. Lähes kaikki, minkä näet, voi kohta olla Etelä-Konneveden kansallispuistoa.

Näkymä Säyneisenvuorelta itään

 Lauantaina valloitettavana olivat Kalliovuori Säkinmäen ja Pirttimäen välillä sekä Vuoreisenvuori liki Konneveden, Rautalammin ja Hankasalmen rajojen risteystä.

Liekö Kalliovuori esi-isiemme Lego-leikkejä? Käsintehdyltä ainakin vaikutti.  Autolla pääsimme alle kilometrin päähän vuorenpeikon luolasta. Kapuamista silti riitti. Voi se kääpä olla punertavakin, näemmä.

 Jalkoihinsa oli syytä katsella, märkä sammal ja jäkälä oli liukasta kengän alla. Koskaan ei voinut tietää, missä repeää pohjaton kuilu maan uumeniin.

Yläkuva on kalliorepeämäluola ylhäältä. Alla erillinen laaja-alainen luola kalliopaaden alla. Sijaa uskon muinaisten lappalaisten ja metsämiesten pitäneen yöpaikkanaan. Kuivat keloklapit olivat vieläkin valmiina.

Seuralaiseni Anssi tutki valojensa kanssa itse luolaa. Se oli Y-kirjaimen muotoinen, ja sen haarat olivat hyvinkin jopa kymmenmetrisiä. Mielikuvituksen laukatessa paikalla vilisivät niin esi-isät kuin metsäpedotkin.
Luolan suulla sijaitsi geokätkö ja retken kunniaksi päätin minäkin liittyä kätköjen etsijöiden jaloon joukkoon. Anssi on jo vanha tekijä.

Jos sumuisessa, kosteassa kelissä ei suojaa optiikkaansa, voi kuvista tulla vahingossa jännittävän utuisia.

Toinen kohde oli Vuoreisenvuori hieman pohjoisempana. Metsäautoteitä päästiin taas kohtuullisen lähelle kohdetta. Fyysistä rasitetta tuli joka tapauksessa ihan riittämiin, sillä maasto vuoren alapuolella oli aika ryteikköistä ja kiivettävääkin jäi.

Vuoren laki oli koskematonta erämaaluontoa.  Vain metsäpalon muinaiset jäljet kelokantojen kyljissä kertoivat joskus jotain tapahtuneen. Kun kerran kiivettiin ylös, piti myöskin päästä alas. Reitinvalinta ei ollut aivan yksinkertaista. Hyvin sieltä pois selvittiin.

Linnut Konneveden mökkireissulta

Nyt olen saanut  kuvatuksi närhen sinisen siipipeilin . Sehän se on ollut tavoitteena jo pitemmän aikaa. Samalla onnistuin tavoittamaan joukon muitakin lintuja.

Viikko 43 meni mökillä Konneveden rannalla. Ohjelmassa oli viimeiset syystyöt, oheen mahtui retkeilyä sekä valokuvausta. Lintuja houkutellakseni laitoin pihalle muutaman ruokintapaikan ja kuvausta varten virittelin kuistille suojan naamioverkosta. Sen kätköstä onnistuinkin jonkun lintukuvan nappaamaan.

Närhi on erittäin varovainen lintu. Kameranlinssi  ei saanut hievahtaakaan, muuten närhi häipyi ja rääkyi varoitusäänen kaverilleen mennessään. Nälkä ja ahneus kuitenkin pakottivat  sen apajille aina uudestaan. Tällaisesta lähikuvasta pääsee näkemään, miten upean värikäs lintu on.

Tässä se sininen siipipeili on. Mielestäni kannatti olla kärsivällinen ja nähdä vaivaa. Seuraavaksi yritän parantaa kuvan tarkkuutta. Sanottakoon, että koko viikon oli enempi tai vähenpi tuhnuista ja hämärää keliä.

Ilmeisesti syksyn viimeiset joutsenet. Tämä pari asusteli rantamaisemissa koko kesän. Kyseessä oli varmaan pesimättömät edelliskesäiset poikaset. Viikonlopulla niitä ei enää näkynyt.

Kun laitoin saavuttuani maanantaina eväät tarjolle, tuli paikalle välittömästi tali- ja sinitiaiset. Parin päivän kuluttua saapui punatulkkupari ja loppuviikolla punatulkkuja oli jo useita.

Perjantaina talipötkö houkutteli paikalle harmaapäätikan. Olin mökille ajellessani n.7 kilometrin päässä nähnyt yhden ja mielessäni toivoin myös sen  saapuvan kuvattavaksi. Joskus toiveet vaan toteutuvat. Enpä ole nähnyt koskaan aiemmin tätä tikkaa näin läheltä. Miksi etsiä eksoottisia lintuja ulkomailta?

Koska lintu on näin hieno, saakoon se blogiini myös toisen kuvan.

Kauppareissulla totesin koskikarojen muuton alkaneen. Tämä yksilö sukelteli Siikakoskella, jossa niitä asustelee talvisin muutama kymmen.

Kaikenkaikkiaan olen enemmän kuin tyytyväinen viikon kuvauksiin. Lisäksi kameran ohi lenteli ainakin parvi pyrstö- ja hömötiaisia, muutama korppi, harakka, telkkä sekä käpytikka.