maanantai 21. lokakuuta 2019

Kesän 2019 lintuja

Laitanpa tänne "albumiin" muutamia kesällä nappaamiani lintukuvia. Taitaa olla viimeinen hetki, kun maa on täällä Äänekoskella osin jo räntälumen peitossa.



Alkukesällä, kun pellolla vasta pukkasi orasta. Isokuovi, Hankasalmi


"Kallenpöntössä" mökillä oli sinitiaisella tekemistä pitääkseen poikasensa ruuissa.


 Rannan suuresta telkkäpoikueesta selvisi vain kaksi aikuisen mittoihin. Toivottavasti jatkavat vielä eloaan.


Mikähän rouva isokoskeloa noin suututtaa?


Ensimmäinen kuvaamani peukaloinen. Siksi saa näin epätarkka kuva tulla julkaistuksi.


Mehiläishaukaksi on häntä arvuuteltu.


Tästä eivät kalankasvattajat pidä. Kalasääski on käynyt taas varkaissa Siikakosken altailla.


Arosuohaukka, sinisuohaukka vai joku muu? Varmaa määritystä ei ole. Hailuodontien varressa Oulunsalossa hän päivysteli sateisena elokuun lopun päivänä. (Virallisen tunnistuksen 23.10. mukaan kyseessä on arosuohaukka.)


Varangin vuono on kalaisa. Sen tietävät myös monet linnut, kuten tämä korppi ja lokit.


Perkuulaitureiden alla riittää syötävää isommallekin joukolle.


Varpunen on saanut väistyä etelämpänä pikkuvarpusen tieltä. Jäämeren rannalla ei vielä tätä kilpailijaa näy.


Kivitasku samoilla seuduin.


Kuten tämä merikotkakin. Elo-syyskuun vaihteessa ovat varsinaiset merilinnut jo pääosin muuttaneet muualle.


Tämä nuori tylli tepasteli Inarinjärven rannalla. Nokan väliosan oranssi väri sekä päänseudun selkeä musta-valkoinen väri puuttuvat vielä.


Eilen kuljeskelin Kuhnamon rantamaisemissa Äänekoskella. Hiljainen oli lintuelo. Tiaisparvet pyrähtelivät pusikoissa. Harakan sentään pääsin kuvaamaan. Kahlaaja on siitäkin tullut.






maanantai 14. lokakuuta 2019

Silakan ongintaa Brändössä

Silakan onginta, se on mukavaa toimintaa! Sitä on myös retkeily hyvän kaverin kanssa syksyisessä saaristossa. Brändön Torsholman laivalaituri oli oiva onkipaikka 7.-9. lokakuuta ja kelitkin suosi.



Juha oli asialla jo viidennentoista kerran, minä taas ensimmäistä kertaa. Brändön kunta ja saari sijaitsee Kustavista Ahvenanmaalle kulkevan saaristotien varrella seuraavana Kustavista länteen. Ennen kuin olet Ahvenanmaalla olet ylittänyt lukuisia siltoja, käyttänyt kahta lossia ja seilannut vähintäänkin kahdella autolautalla.



M/S Viggen aukeaa ja me rantaudumme Åvaan.


Kartta Brändön pääsaarista ja kulkemastamme reitistä. Määränpäämme, Torsholman lauttalaituri, on kuvan alalaidassa.


Syksyn ruska on saaristossa parhaimmillaan. Paikallisesta murskeesta valmistettu punainen asfaltti lisää väriloistoa.


En laskenut pengerryksiä enkä siltoja, mutta niitä riittää.


Ei  ole Torsholman laituri mikään erämesta, mutta


maisemat ovat kyllä komeat.


Silokaliot hämmästyttävät raidoillaan ja saavat pohtimaan niiden syntyä.


Täällä ulkosaarella kasvillisuus on enimmäkseen  karun maan matalaa, tiheää katajikkoa.


Illan hämärtyessä alkaa kalastus. Päiväsaikaan ei saatu tärppiäkään, mutta illalla silakka oli liikkeellä ja nappasi virvelisiiman päähän rakennettuun monikoukkuiseen litkaan väliin hanakasti. Tulipa välillä viisikin kalaa kerralla.


Harvoin sitä kuutamolla ongitaan.


Kun päivän viimeinen lautta Alfågeln saapuu kello 20,45, päättyy onginta.


Päivänvalossa näkyy laiturin vieressä kolmipiikkien parvia sekä


 

 lukuisa joukko meduusoja.


 Päiväsaikaan voi kuluttaa aikaansa ajelemalla saarireitillä ja tutustumalla saarten vähiin nähtävyyksiin. Brändön keskustasta löytyy myös kauppa.

 

Brändön kirkkomaalla on vanhat, jo hautansa luovuttaneet, muistokivet saanet uuden paikan kirkon takaiselta kalliolta.


Kuningatar Kristiinan määräyksestä, vuodesta 1638 alkaen kulki saariston läpi  Tukholmasta Turun kautta aina Pietariin asti Postitie. Tämä ahvenanmaalaisten talonpoikien saariston osalla ylläpitämä postireitti oli käytössä vuoteen 1910.


Lintuja en harmikseni juurikaan nähnyt. Kyhmyjoutsen oli tähän aikaan linnuista runsaslukuisin.


Satunnainen merikotka kävi lataamassa akkujaan tolpan nokassa.


Autolautta Ejdern poikkesi laiturissa useamman kerran päivässä. Sen tehtävänä on huolehtia yhteyksistä lähisaarille. Saapuva Alfågeln ajaa kauemmas Hummelvikiin yhden lossin päähän Ahvenanmaan pääsaaresta.


Saimme herkutella silakoilla monin eri tavoin valmistettuna. Eipä saa Keski-Suomen kaupoista näin maukkaita savusilakoita. Kala pitää syödä mieluiten juuri vedestä nostettuna.


Kotiin on välillä hyvä pirauttaa, ettei tarvitse vaimoväen huolehtia. Saattaahan näin vanhat ukot vaikka tippua möljältä.


Sitten taas iltasella ongelle, jotta saadaan jotain maistiaisia kotiin.


Aurinko laskee ja kala syö.


Ja niin on viimein loppu tämäkin leikki. Onginta oli valtaisa elämys, kuten saariston ruskaiset maisematkin.


Kiitos Brändö ja kiitos Juha!