Nastolan kunta päätti käyttää tilaisuuden hyväkseen, kun opettajien ammattijärjestö OAJ kauppasi 2000-luvun alussa hallussaan ollutta 520 hehtaarin suuruista Uuden-Koiskalan maa-aluetta.
Nykyisin tuolla alueella on 230 hehtaarin virkistysalue, jolta löytyy viisi eri lenkkiä. Pinta-alasta noin 18 hehtaaria on vesistöjä.
Paikallisissa lehdissä olleitten alue-esittelyiden innoittamana mieli on tehnyt jo jonkun aikaa päästä tutustumaan tähän kohteeseen. Eilen ja tänään hyvien syyssäiden vallitessa tämä sitten toteutui. Hillevi oli hankkinut kartat ja esitteet, joilla pärjää.
Polkujen lähtöön pääsee autolla Ahtialan kautta. Moni muukin oli laillamme innostunut syysretkeilystä. Uudelle parkkialueelle mahtuu kolmisenkymmentä autoa. Eilen tuo alue oli täysi ja tänään metsätien varrella seisoskeli toinen mokoma autoja. Kovemmat tarpojat voivat tulla merkittyjä metsäpolkuja pitkin Nastolasta tai Pajulahden urheiluopistolta.
Polkureitit ovat selkeästi eri värein merkityt ja retkeilykarttoja voi tulostaa Nastolan kunnan sivuilta ja niitä löytyy myös parkkipaikan postilaatikosta. Eilen valitsimme sinisen reitin eli Pitkäjärvenvuoren kierron. Valittavana oli vielä vuoren yli tai rantapolku. Valitsimme jälkimmäisen.
Rantavyöhykkeeltä löytyi mustuneita kannonpäitä, jotka olivat selvästi majavan järsimiä. Kohta eteen tuli myös vanha pesäkeko tai paremminkin sen jäännökset. Tuoreita jälkiä ei näkynyt. Ei tykkää metsänomistaja majavasta, mutta sitävastoin metsästäjä kyllä, liha on kuulema maukasta.
Pitkin rantaa meitä seurasi vuoren jyrkkä seinämä. Paikassa, johon on rakennettu oikein näköalatasanne, oli jykevä näky. Vuoren seinämästä on lohjennut muutama melkoinen lohkare, pienen talon kokoisia lähes. Tästä tapahtumasta ei voi olla kulunut kovin kauan, sillä paasien alla oli kaatuneita, vasta hieman lahonneita puita.
Sammaloitumaton pinta kertoo myös tapahtuman tuoreudesta.
Pienen matkan päässä vastaan tuli negatiivinen vuorensenämä, jonka alla joku oli tulistellutkin.
Sittenpä polku alkoi kohota vuoren laelle, jonne reitin rakentajat ovat nähneet vaivan tehdä nuotiopaikan liitereineen. Tässä kohtaa ollaan 154 metriä meren pinnasta ja 45 metriä Pitkäjärven rantakiviltä. Pudotus on lähes pystysuora.
Paluumatkalla poikkesimme Sammalistonsuon näköalatasanteella. Suolla on aina upeita värejä.
Alueelle nimen antaneelle Lapakisto-lammelle on juuri valmistunut nuotiopaikka ja ns. esteettömyyspolku, jota pitkin myös liikuntavammaisilla on mahdollisuus tulla nauttimaan erämaan tunnelmasta. Seuraava eli tämänpäiväinen retkemme alkoikin tuolta tasanteelta. Reittivalinta oli aluksi keltainen päätyen lopulta sinisenä eiliselle jyrkänteen nuotiopaikalle ja sen jälkeen lakireittiä pois.
Matkalla kuljettiin pitkin Lapakiston- ja Sammalistonlammen, Ahvenlammin ja Pitkäjärven rantoja.
Auringon luodessa valoaan sinne tänne sammalikkoon olivan värit kohdallaan.
Rakentamisessa on nähty paljon vaivaa. Alueelta löytyy useita tulipaikkoja, joissa monissa on myös laavu. Polut ovat hyvin kuljettavissa ja alue on ainakin toistaiseksi hyvin siisti. Vaeltajien joukossa oli useita perheitä pienine lapsineen.
Makkaranpaistossa evästauolla saimme satamäärin upeita vieraita. Vain osa mahtui kuvaan. Tänne me päätimme tulla vielä useasti.
Kiitokset teille viisaat päättäjät ja ahkerat rakentajat ja tietysti Seppo Virtanen!
Lisää tietoa täältä:
