Kun Varkaudesta rakennettiin rata Joensuuhun, tarvittiin ratavalliin kiviainesta. Näin syntyi Syrjän kylän Sääksvuoreen melkoinen kaivanto.
Tämä nyt vedellä täyttynyt syvä louhos on saanut kutsumanimen Syrjän laguuni. Paikka näyttää olevan nuorison seikkailukohde. Sen rannoilta löytyy leiripaikkoja nuotiosijoinenn. Kuvasta katsoen kaivannon vasemmalla rannalla olevalta tasanteelta näyttäisi harrastetun miehuuskokeeksi käyviä uimahyppyjä. Paluunousuja varten roikkuu rinteessä paksu köysi.
Voiton poseeraus samaisella tasanteella. -Miksen muka saa hypätä?
Näin vielä vastakkaiselta rannalta. Altaan syvyydestä ei ole varmaa tietoa. Saattaa olla parikymmentä metriä.
Vaikka vaari ei hyppylupaa antanutkaan, piti yhden hurjapään sentään uimaan päästä.
Syrjän kylä ja asema ovat nimensä veroisia. Rata on edelleen käytössä, asema ei. Asemapihalle on ehtinyt kasvaa muutama puukin. Radan sähköistukseen ei ole nähty tarvetta.
Höyrykaudesta muistona radan toisella puolella seisoo edelleen tukevasti vanha vesitorni. Joku urhea on joskus aloittanut tornissa muutostyöt. Varmaan tavoitteena on ollut asuinrakennus, mutta homma on jäänyt niin sanotusti vaiheeseen.
Paluumatkalla Leppävirralle poikkesimme Polvijärven Kivilahden mäelle, jonka laelta Anssi oli löytänyt tällaisen laakean kiven. Muinaisuuden ja kivien tutkijana Anssi päätteli kiven olleen passeli uhrimenojen suorittamiseen. Helppo uskoa, muttei todistaa. Eipä tarvitsekaan. Kiven yläpuoli näyttäisi rapautuneen lievästi kuopalle siellä pidettyjen tulien vaikutuksesta.
Toki kyseessä voi olla merkkituletkin. Onko näillä main liikkunut niitä vainolaisia? Näkyvyyttä mäeltä on laajalti.
Uhrataanko Emppu? No, ei sentään,
jos äidiltä kysytään.
Tässäpä ovela kiikkuva kivi.
Saahkarlahden Konkanmällä katsastettiin vielä nykyajan ihmeitä, tuulimyllyjä, joita siellä on kolme. Kun seisoo aivan myllyn juurella, tuntee itsensä aika pieneksi.
Mäeltä on näköala Varkauteen.
Näin tällä kertaa. Vielä riittää Suomessa tutkittavaa. Kiitos Anssi jälleen! Jos vaikka ensi kesänä sinne Orkonoroon?
