Otin neuvosta vaarin enkä ole katunut. Valokuvaus ja linnut olivat aina kiinnostaneet minua, mutta aktiivisen harrastuksen tasolle ne eivät olleet vielä aiemmin päässeet. Jäin eläkeukoksi 1.8.2011 alkaen. Hankin edullisen järjestelmäkameran ja muutaman objektiivin. Näillä pääsin alkuun. Vuosien varrella kalusto on kasvanut, mutta edelleen on aina haave jostain uudesta. Kuvia alkoi karttua, ehkä vähän taitoakin.
Mutta mitä näillä kuvilla teen, miten talletan ja kelle näytän? Apinoimalla monet asiat ratkeavat, päätin aloittaa retkiini perustuvan blogin, jossa kuvat saisivat suuren osan. Tutorina ja usein myös retkikaverina on toiminut Satunnainen retkuilija Anssi, josta hänelle suuret kiitokset.
Ensimmäisen blogitarinan julkaisin 26. syyskuuta 2013. Siitä lähtien niitä on syntynyt tasaisen harvaa tahtia jo 209 kappaletta.
Aiheina ovat olleet hyvinkin erilaiset retket.
Oppaana lintu- ja lintukuvausmaailmaan on toiminut Jorma. Tuhannet kiitokset.
Martinselkosen eräkeskuksessa pääsin kuvaamaan karhuja.
Saukkojahti jatkuu, kun vaan tulee enempi jäätä.
Sudenkorennot ja
perhoset juoksuttavat kesäisin.
Mökkimaisemat ja Etelä-Konneveden kansallispuisto edustavat Suomen kaunista ja erityislaatuista luontoa.
Monen tarinan aiheena ovat ihmisen aikaansaannokset kautta tunnetun
ja jopa tuntemattoman historian. Kuvissa Pönttövuoren jo suljettu rautatietunneli sekä Sulkavan muinaislinna
Ulkomaanmatkoilta ovat omat muistonsa ja tarinansa. Tässä Budapest
ja tässä Love Valley, Kappadokia, Turkki.
Suomen eteläpää Hanko
länsireuna, Märket
itäraja, Valkeavaara, Kitee ja
pohjoiskärki, Nuorgam
Julkaisuista löytyy kuvia yli 4000. Nämä kaverit, Cara ja Cheri ovat usein päässeet mukaan. Paljonko retkiin on mennyt aikaa? Paljon, mutta enpä ole ehtinyt pitkästymään. Uusia kavereita, uusia lintuja, uusia mielenkiintoisia kohteita, niitä on näiltä retkiltä löytynyt. Ja kaiken sen voin tarinoitani selailemalla palauttaa mieleeni nyt ja kenties sitten, kun ei enää jalka nouse.
Kun reilut kuusi vuotta sitten aloitin, en uskaltanut kuvitellakaan mitä saisin aikaan. Vielä vähemmän saatoin aavistaa, kuinka moni blogini aukaisee. Tosin luku 100 000 on vierailujen määrä ei vierailijoiden. Moni uskoakseni on poikennut useammankin kerran. Kiitän mielenkiinnosta teitä jokaista ja toivotan tervetulleeksi jatkossakin.
Erityisesti kiitän kaikkia teitä, joiden kanssa olen saanut nämä retket yhdessä kokea. Miten tästä eteenpäin? Kuten urheilijat: Yritän tehdä parhaani, katsotaan mihin se sitten riittää.
