Viime viikot ovat menneet suurelta osin valkoposkihanhien muuttoa seuraten. Se onkin melkoinen luontonäytös, kun sadattuhannet linnut vaeltavat talvehtimismailleen. Matkallaan ne pysähtyvät Kaakkois-Suomen ja Uudenmaan itäisille alueille syömään ja lepäämään sekä odottelemaan sopivia tuulia jatkolentoa varten.
Ennen hanhia muuttivat kurjet. Etelä-Konneveden rantamilla tämä joukko löysi nousevia ilmavirtauksia ja nousivat niiden mukana korkeammalle aina pilvien sekaan.
Sitten muoto kuntoon ja liitoon kohti etelää.
24.9. loppui kesämökkielämä ja siirryin Nastolaan talvehtimaan. Ajoitukseen vaikutti valkoposkihanhien alkuun päässyt syysmuutto. Yksi suuri etappi hanhien matkalla sijaitsee Iitin Sääskjärvellä. Yöt linnut viettävät vesillä leväten ja päivät kuluvat ympäristön pelloilla ravinnon haussa. Ravintona lienee puimajätteet, vihreä oras ja kynnetyistä mulloksista löytyvät matoset.
Laskevan auringon punaamaa Perheniemen jo puitua peltoa. Tarkkasilmäinen voi nähdä taivaalla kauempana lentävän tuhansien hanhien parven.
Kuva samalta paikalta auringonlaskun suuntan.
Seuraavana aamuna maisema näytti tältä. Länsirannan lintutornista voi katsoa, kuinka Putin sytyttää idässä valot, ja taivas alkaa punottaa.
Aurinko nousee yllättävän nopesti ja hanhet alkavat siirtyä ympäristöön.
Kymmenet- ehkä sadattuhannet linnut pitävät yllä melkoista mekastusta varsinkin noustessaan taivaalle.
Varsinaiset lintumiehet arvioivat lintujen määriä tuhansien tarkkuudella.
Minä en siihen pysty sanon vaan, aivan käsittämättömän paljon.
Suuret joukot joutsenia viipyilee vielä pelloilla ruokaillen. Sopuisasti näyttää linnut pärjäävän vierekkäin, joskin omissa joukoissa ollaan
Muut kuin valkoposkihanhet näyttävät kulkevan syysmuutollaan eri reittejä kuin keväällä. Aina joukosta löytyy kuitenkin muitakin hanhia. Tässä pari metsähanhea.
Nämä ovat tundrahanhia.
Pelloilla tapaa myös pikkuvarpusia
ja isolepinkäisiä. Nämä lapinharakat ovat saapuneet näille main pohjoisesta parempien ruoka-apajien toivossa.
Tänä syksynä on voinut nähdä päivittäin merikotkia. Parhaimmillaan oli Arolan peltoaukealla kuusi kotkaa samanaikaisesti.
Kun kotka saapuu, kohahtaa koko hanhilauma kerralla taivaalle. Siipien aiheuttama humina on melkoinen. Se onkin usein ensimmäinen merkki kotkan saapumisesta.
Joutsenet suojaavat poikastaan pedon kynsiltä.
Useat haukat ovat myös muuttajia. Pääosin Lapin tunturiylängöillä pesivät piekanat pysähtyvät peltoaukeille myyräjahtiin. Tarkoilla silmillään haukka havaitsee myyrän hyvinkin kaukaa. Saalista voi etsiä puussa istuen tai sitten
ilmassa lekutellen.
Kun saalis on havaittu, isketään kiinni.
Pelloilla risteilee paljon sähkölinjoja ja vahinkoja sattuu. Saattaapa kotkilla olla jopa taito hätistää hanhiparvia kohti lankoja. Tässä yksi uhri.
Tässä saaliina on nuori joutsen, joka osui voimalinjaan. Pamaus oli melkoinen ja lintu välittömästi hengetön.
Ateriahetki on seuraavalta aamulta. Yön pimeydessä on paikalla voinut ruokailla myös jokunen nelijalkainen.
Korpit ja varikset uskaltavat kilpailla saaliista nuorten kotkien kanssa, mutta vanhan kotkan ilmestyessä syntyy tilaa.
Kun aurinko laskee, on maisema satumainen. Silloin alkaa hanhien paluu järvelle.
On aikalailla tuurista kiinni, minkä värisen taivaan pääsee näkemään. Tämä puna on syntynyt auringon ollessa kuvaajan takana.
Sopiva pilvimuodostus aikaansaa dramaattisimmat näkymät ja toki siten kuvat. Pilvinen ilta on pimeä ja pilvetön ei värjäänny juuri mitenkään.
Viron puolelta lintumiehet ilmoittelevat valkoposkihanhien päämuuton olevan jo ohi. Vielä tässä täytyy kuitenkin käydä asia itsekin varmistamassa. Joka reissulla aina jotain näkee noin niin kuin autenttisesti. Kotisohvalla näkymät ovat paljon rajallisemmat (paitsi Tuulalla). Joutsenet matkalla.