keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Lintuja kesältä 2017


Kuten kirjoittelin edellisessä korentojutussa oli kesä kolea. Se vaikutti myös lintujen elämään. Varsinkin hyönteissyöjät olivat kovilla, mutta silmämääräisesti arvioiden oli muidenkin lisääntyminen niukempaa. Ainakin kalasääskillä ja vesilinnuilla oli poikueet pienempiä. 
Omaa seurantaa ja kuvailua rajoitti monet kesään ajoittuneet työtehtävät. Jotain aina kuitenkin.


Kalastaja-naurulokki toukokuun viimeisenä päivänä Nastolassa Kukkasjoen sillan alla.


Lintu-Jorman kanssa seurailtiin kesän alkua Luhtikylän kala-altaalla. Tylli käänsi häveliäästi päänsä, kun naurulokit jatkoivat sukua. Saattavat olla pikkulokkejakin, paha tästä kuvasta sanoa.


Sinä päivänä 1.6. olikin useammanlaisia kahlaajia matkalla pesimäseuduilleen. Jänkäsirriäinen


Tässä heitä pari


Tylli


Sama edestä


Pikkutylli, jonka eroittaa parhaiten edellisestä keltaisen silmänympäryksensä avulla.


Västäräkki


Lapinsirri


Tässä kaksi


Liro


Punajalkaviklo


Vesipääsky


Tässä hänellä on jotain asiaa.


Ruokaa pitäisi jänkäsirriäisen saada.


Isokoskelo, naaras, Kovalanniemi, Äänekoski


Samalla reissulla kuvattu ruskosuohaukka saalistuslennollaan.


 Mustavalkokuvahaaste facebookissa laittoi kokeilemaan. Etelä-Konneveden joutsenet.


Kalasääski samoilta vesiltä

Kuvahaun tulos haulle etelä-konneveden kansallispuisto



Paluu pesälle


Pikkulokki, Siikakoski, Konnevesi


Kalalokki


Sama kokonaisena


Lapuanjoella istuskeli useita räystäspääskyjä kuivuneen rantaraidan oksalla. Sieltä ne tekivät kierroksia saalistaen veden pinnalla lenteleviä sääskiä.


Merimetsoja löytyy nykyisin kaikilta merialueiltamme. Nämä löytyivät elokuun alussa Rauman edustalta.


Kuten tämä silkkiuikkuemo poikasineen.


Merellä joutsenet ovat pääsääntöisesti kyhmyjoutsenia.


Harmaahaikarat yleistyvät kovaa vauhtia.


Nuorilla, toistaiseksi pesimättömillä kuikkapojilla on tapana parveutua. Parviin voi liittyä myös pesiviä yksilöitä. Pyyntitouhuissa joukkovoima jyllää. Etelä-Konnevesi on karuudessaan kuikkien valtakuntaa.


Emokuikka ruokkii poikastaan ja opettaa tälle samalla pyyntiniksejä.


Luonnonpäivän retkellä Kangasniemen-Hirvensalmen maisemissa törmäsimme Anssin kanssa parin sadan kurjen  parveen.


Viimeisimmät kuvat ovat otettu 7.9. salolammella Nastolassa. Kaakkuri pesii hiljaisilla metsälammilla ja hakee ruokakalat väljemmiltä vesiltä. Tässä poikanen saa ruokaa, mutta ennen sitä kuuluu osallistua koulutukseen.


Viikkoa myöhemmin lampi oli tyhjä. Ainakin lentokoulutus oli tuottanut ulosta.

Tänään 20.9. täällä Nastolassa näkyi ja varsinkin kuului ensimmäiset muuttavat hanhet. Kohta niitä saapuu lähialueiden pelloille kymmenin tuhansin. Eniten esiintyy arktisia valkoposkihanhia. Myös merikotkia odotellaan.




tiistai 19. syyskuuta 2017

Sudenkorennot kesältä 2017

Kuten nyt jo tiedetään, on mennyt kesä ollut luonnossa ankea. Niin mm. linnut kuin hyönteiset ovat kärsineet viileistä keleistä. Eipä näy kasvimaailmassakaan kaikki olevan hyvin, viljat ovat suurelta osalta vielä puimatta.

Tällaiselle aloittelijalle, kuten minä, on useimpien sudenkorentojen tunnistaminen enemmän kuin haasteellista. Uskonkin tässä esittelyssä olevan joitain tunnistusvirheitä, joita pyydän anteeksi. Sinä, joka oikeasti tunnet korennot, ole ystävällinen ja korjaa virheeni. Sähköpostini on juhani.kaalikoski@gmail.com. Kiitos jo etukäteen!


Kesän ensimmäisen korentoni, joka on isolampikorento, kuvasin Raippaluodon retkelläni vasta 28.6.


Harvoina aurinkoisina ja riittävän lämpiminä päivinä yritin ehtiä tutkimaan uusia korentovesiä. Tämä neidonkorento löytyi 2.7. Konneveden ja Hankasalmen rajalta Maaslammelta.


Sama neito sivulta.


Samalla lammella syntyi myös tämä ruskoukonkorento.


Kuin myös ruskohukankorento.


Rautalammin puolella oleva Vahvanen laskee vetensä Uuranlammen kautta Etelä-Konneveteen. Laskupuron suulla on aiemmin jauhettu jauhot Häkkilän myllyssä. Tämä suojainen ja ruovikkoinen lampi on monenlaisten sudenkorentojen valtakuntaa. 7.8. lajivalikoima ja korentojen määrä ei ollut tavanomaisen runsas. Pikkulampikorento esiintyi kuitenkin.


Ja joukko parveilevia isotytönkorentoja.


16.7. läksin vartavasten eräälle Äänekosken pikkujoelle, jolla tiesin olevan hyvä immenkorento- kanta. Enkä mennyt turhaan. Sininen on uros ja vihreä naaras.


Tässä menossa reviiritaisto. Samalla suoritetaan myös kosiomenoja, jolloin lentävä uros heittäytyy välillä virran vietäväksi. Hauskaa seurattavaa.


Uros


Naaras


Samalla joella parveili myös keihästytönkorentoja.


Sieltä löytyi myös vaskikorento.


Immenkorentoa voi ihailla useampaankin kertaan.


Kun sudenkorennosta on tullut viimein lentävä yksilö, näyttää sen elämäntehtävänä olevan vain syöminen ja parittelu. Varsin miehistä touhua. Naarat toki lisäksi munivat. Tämän pariskunnan löysin 23-7. Lapuanjoelta Kuortaneelta.


Samoin tämän välkekorennon.


1.8. Rauman edustalla Reksaaressa lenteli joukko elokorentoja.


Tämä oli ottanut roolin kahlekuninkaana.


18.8. Etelä-Konnevedellä mökkirannassa kuvasin munivan ruskoukonkorennon.


28.8. tutkin Rautalammin puolella erään Armisveteen johtavan kanavan rantoja. Tässä tummasyyskorento.


Kaunis tunnistamaton


Okatytönkorento samalta kanavalta.


Kesän viimeiset sudenkorennot tapasin 11.9. Hangon tulliniemessä, jossa näitä lännensyyskorentoja oli runsaasti.


Punaista ja keltaista. Uros vai naaras? Näitä korentoja ei esiinny mantereella muualla . Ahvenanmaalla kylläkin.


Komea on hankolainen siniukonkorentokin.

Lopuksi jo esiintynyt suosikkini, jota en väsy katselemaan.


Neidonkorento


Tässä paras opas sudenkorentojen maailmaan ja tunnistamiseen, Sami Karjalaisen Suomen sudenkorennot.  

Internetistä löytyy myös apua:

http://www.sudenkorento.fi/kwiki/Suomessa_esiintyv%C3%A4t_sudenkorentolajit

https://www.metsamaailma.fi/fi/ForestInformation/ForestLibrary/Documents/Metsiemme_sudenkorentoja_opasvihko.pdf