Ateneum, osa 2. Suomen taiteen tarina

Näyttely johdattaa kävijän läpi Suomen taiteen kehityskulun vuodesta 1809 aina 1970-luvulle asti. Näyttelyssä Suomen taiteen tarina kytketään taiteen kansainväliseen kehitykseen ja yhteiskunnallisiin tapahtumiin.

Tässä pieni piipahdus näyttelyyn.

Kalevala aiheita, Akseli Gallen-Kallela. Kullervon kirous

Ankallisgalleria. Kala-Kallela, Akseli, Ankervon kirous

Koko perheelle suunnattu näyttely esittelee uusia versioita suomalaisista klassikkoteoksista.

  ”Halusimme Suomen taidetta kommentoivia teoksia, ja halusimme esitellä ne kunnolla”, Pettersson selvittää. ”Siksi myös kehystys ja ripustus on tehty huolellisesti.”
”Tarkoitus on ohjata katsomaan tarkasti, vertaamaan teoksia toisiinsa, miettimään vaikutteita. Sarjakuva on aina ammentanut taiteen kuvastosta, mutta myös nykytaide ottanut ideoita sarjakuvista.”
”Ja saahan taide olla myös hauskaa”, Pettersson lisää. ”Tämä näyttely on juuri sitä, koko perheelle tehty.”
Ankkateosten taiteilijanimien takana on joukko Aku Ankan nykypiirtäjiä: Kari Korhosen ja Don Rosan lisäksi hollantilainen Daan Jippes ja saksalainen Ulrich Schröder  (HS)

Kalevala-aiheeseen on paneutunut myös Mauri Kunnas kirjassaan Koiramäen Kalevala.

Gallen-Kallela, Akseli, Velisurmaaja

Gallen-Kallela, Akseli, Lemminkäisen äiti

Gallen-Kallela, Akseli, Aino-taru, triptyykki. 

Aino: "Me too!" Ajat muuttuu, milloin miehen luonto?

Gallen-Kallela, Akseli, Poika ja varis. Yksi suomalaisen taiteen kultakauden merkkiteoksia.

Schjerfbeck, Helene, Toipilas. Tämä maalaus on yksi henkilökohtaisista suosikeistani.

Edelfelt, Albert, Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä

Edelfelt, Albert, Lapsen ruumissaatto. Todella koskettavaa.

Edelfelt, Albert, Leikkiviä poikia rannalla

Aatelviit, Alpertti, Leikkiviä ankanpoikia rannalla

Edelfelt, Albert, Pariisin Luxenbourg'in puistossa

Aatelviitti, Alpertti, Ankkalinnan raatihuoneen torilla

Simberg, Hugo, Haavoittunut enkeli. Simberg käytti enkeleitä ja piruja omintakeisina aiheinaan.

Simberg, Hugo, Emäntä ja piruparka kaksosineen. Näemmä voi piruunkin iskeä hammassärky.

Simberg, Hugo, joku piru tämäkin vaan nimeä en löydä.

Simberg, Hugo, Piiritanssi.  Kurkkaappas piruuttas tänne! Hugo Simbergin toinen maailma.

Paljon on hienoja teoksia, joista tässä pieni osa. Pitäydyin kotimaisissa. Kuten osassa 1 mainitsin, mieltymykseni perustuvat enemmän tunteisiin kuin syvälliseen ymmärrykseen. Ankallisgalleriallakin on tässä oma arvonsa. Jos kuuluu Taistelevat metsot suomalaisten suosikkeihin niin samoin on Aku Ankan laita. Tällä tavoin odottavat näyttelyn rakentajat uskoakseni tavoittavansa niin lapsia kuin meitä junteja vakavammankin taiteen pariin. Varmaan ovat siinä onnistuneet.

Ateneum, osa 1 : Veljekset von Wright

En ole minkään taiteen  alan koulutettu enkä syvällinen ymmärtäjä, pikemminkin vain tavallinen rahvaanomainen juntti. Taide-elämykseni perustuvat mutu-tuntumaan. Joku koskettaa enemmän kuin joku toinen. En juurikaan pysty perustelemaan, miksi näin tapahtuu.

Von Wrightin veljekset ovat lintuineen ja maisemineen suosikkejani maalaustaiteessa, vaikka heidän arvostuksensa ei "niissä oikeissa piireissä" aina ole oikein kummoista ollutkaan. Myös monet kansallisista klassikoistamme saavat minussa väristyksiä aikaan.

Viime viikolla vierailimme sisareni Paulan kanssa Ateneumissa, jossa näitä em. taiteilijoita on juuri nyt nähtävillä. Tässä osassa ovat esillä veljekset von Wrihgt.

Magnus, Wilhelm ja Ferdinand ovat lähtöisin Kuopion lähellä sijaitsevasta Haminanlahden kartanosta. He elivät ja tekivät tässäkin esiteltävät työnsä Suomen suuriruhtinaskunnan aikaan. Kiinnostus luontoon syntyi isän, innokkaan metsästäjän, majuri Henrik, Magnus von Wrightin vaikutuksesta. Taitavina piirtäjinä veljekset alkoivat dokumentoimaan ampumiaan lintuja. Harrastuksen laajennettua koskemaan myös muita lajeja kuin varsinaiset saalislinnut, oli tuohon aikaan ainut keino lähitarkasteluun myös näiden mallien ampuminen. Aikans kutaki.
Metsästettyjen lintujen lisäksi veljekset piirsivät ja maalasivat akvarelleja lähiseudun maisemista.

 Ylempänä Haminanlahden hovin näkymiä 1800-luvun alkupuolelta ja alakuvassa empiretyylinen päärakennus, joka valmistui 1850. Von Wright-suvulla kartano oli 1700-luvulta vuoteen 1910.

"Vanhin veljeksistä, erityisesti maisemamaalauksistaan tunnettu Magnus von Wright (1805–1868), oli aikansa helsinkiläinen kulttuurivaikuttaja. Hän toimi muun muassa Helsingin yliopiston piirustussalin opettajana sekä Suomen Taideyhdistyksen asiantuntijana, jonka myötä hän oli vaikuttamassa Ateneumin kokoelmien syntyyn. Helsinki-aiheisissa maalauksissaan, kuten Katajanokalta (1868) ja Annankatu kylmänä talviaamuna (1868), hän kuvasi kaupungissa tapahtunutta muutosta."

Katajanokalta

Riekko

Sininärhiä

Sininärhi ei kuulu enää nykyisin Suomessa pesiviin lintulajeihin. Virossa tähän lintuun saattaa vielä törmätä.

Hiirihaukka

Talvimaisema Savossa

"Wilhelm von Wright (1810–1887) vaikutti erityisesti Tukholmassa ja Orustin saarella Ruotsin länsirannikolla. Hän toimi Ruotsin kuninkaallisen tiedeakatemian tieteellisenä kuvittajana. Wilhelm avusti veljeään Magnusta Ruotsin linnustoa esittelevän Svenska foglar -teoksen kuvittamisessa: teos sisältää 182 väritettyä piirrosta, joissa linnut on kuvattu tieteellisen tarkasti. Nykylintututkijoiden mukaan veljesten tekemät kuvat ovat edelleen paikkansapitäviä. Wilhelmin ura jäi halvaantumisen vuoksi muita veljeksiä lyhyemmäksi."

Punasimppu/puna-ahven

Wilhelmiä on pidetty taiteilijaveljessarjan teknisesti etevimpänä kykynä sekä piirtäjänä että maalarina. Hänen merkittävin kuvitustyönsä on 60 väritaulua sisältävä Skandinaviens fiskar. Samantapaisia kuvasarjoja on hänen tekeminään enemmänkin. Hän toimi myös Ruotsin taideakatemian julkaisujen ja aikakauskirja Tidskrift för Jagare och Natur Forskaren kuvittajana. (Wikipedia)

Merikokki, koiras

Riippuvia sorsia

"Veljeksistä tunnetuin on Ferdinand von Wright (1822–1906), nuorin veljeksistä. Ferdinand on tunnettu erityisesti lintumaalauksistaan, kuten Taistelevat metsot (1886) ja Huuhkaja iskee jänikseen(1860). Hän oli ensimmäisiä taiteen tekemisellä itsensä elättäneitä suomalaisia kuvataiteilijoita. Veljeksistä pisimmän uran tehnyt Ferdinand oli myöhemmin nuorten taiteilijoiden kunnioittama vanha mestari."

Tämän jutun kaksi ensimmäistä kuvaa Haminanlahden maisemista ovat Ferdinandin maalauksia.

Elonkorjuu

Näissä niin maalais- kuin kaupunkimiljöömaalauksissa on loistavia dokumenttikuvia tuolta ajalta.

Sikoja ja harakoita

On ollut possu hieman karvaisempi tuolloin.

Ensi yllätys

Onko nykyiset kesyhanhet näin värikkäitä, ovat kovin metsähanhen värisiä? Itse olen nähnyt vain valkoisia.

Ketulla pahat mielessä. Nälkä hällä tietysti.

Nämä pyyt menivät luultavimmin lopulta pataan.

Rajuilma Haminanlahdella

Paha olla paimenessa, pikkupojan varsinkin.

Rauhalahden tupa talvi-iltana

Juuri nyt on ulkona samankaltaiset olot.

Kotka raatelemassa teerikukkoa

Huuhkaja iskee jänikseen

 Näin lähikuvassa. Luonnossa  toisen osa on olla toisen ruokana.

Taistelevat metsot

Tämähän se on suomalaisten suosikki. Olemme metsäläiskansaa vieläkin.

Metsoja soitimella

Liekö tässä jo taistelu ratkennut? Vahvin jatkakoon sukua.

Sulhasta odotellen

Ferdinand von Wright työssään. Liljelund, Arvid

Ferdinand työskenteli halvaannuttuaan makuultaan. Oliko jostain syystä pakko, vai oliko taiteen palo vielä näin voimakas?

Kuten alussa kerroin, käsitykseni taiteista perustuu enemmän tunteeseen kuin tietoon. Sen tiedän kuitenkin, että nyt ei keisarille ole tarjolla uusia vaatteita.


Lainaukset Ateneumin Veljekset von Wright- näyttelyn esitteestä.

Harmaata aikaa

On niin epävakaista, enimmäkseen kosteaa, pimeää ja harmaata. Linnut metsän siimeksessä  odottavat kuitenkin ruokkijaansa, koska ovat siihen tottuneet. Uusia lajeja ei tänään kamerani eteen pyrähtänyt. Siksi ryhdyinkin vaihtelun vuoksi tällaiseen mustavalkokokeiluun. Tuloksesta saa olla omaa mieltään itse kukin. Oppia ikä kaikki.

Talitiainen

Sinitiainen

Hömötiainen

Töyhtötiainen

Kuusitiainen

Mikä lie tiainen

Punatulkku

Harmaapäätikka

Käpytikka

Ympärillä pyöri ja piti omaa elämäänsä pari närheä ja muutama korppi. Arkoina ja varovaisina lintuina ne eivät saapuneet pitoihin minun läsnäollessa. Hömö- ja töyhtötiaisia on mukavan paljon, kuten punatulkkujakin. Normaalisti joukkoon kuuluvat puukiipijät ovat pysyneet toistaiseksi poissa. Ootellaan!