Märket 2020, linnut

 Märketillä asuva linnusto on suppea. Kallioilla pesii lapintiiroja, varastojen orsien päällä lisää jälkikasvuaan muutama haarapääsky. Muista en tiedä. Nyt tiirat olivat jo menneet. Kevät- ja syysmuuton aikoihin luodolle eksyy tuulten painamina jatkuvasti joitakin eri lajien yksilöitä. Merimetsot ja merikotkat ovat läpi kesän päivittäisiä ohikulkijoita. Ne lentävät Märketiä sivuten tai jopa yli länsipuolen kallioluodoille saalistamaan ja palaavat iltaisin jonnekin lähemmäs Ahvenanmaata pesimäsijoilleen. Samaa touhua harrastavat satunnaisemmin kala-, harmaa- ja merilokit.

Viikolla 37 sain tallennetuksi tässä esiteltävät lajit. Kuvassa isokoskelot, jotka viipyivät saarella ainakin koko viikon.

Suosirrejä oli muutama kymmen. Vain parilla linnulla oli suosirrin musta maha.

Nuoremmilta tuo musta väri vielä puuttuu. Tämä joukko oli asettunut tuulensuojaan lepäilemään.

Pari pulmussirriä teki lyhyen visiitin.

Joitain tyllejä haki syötävää kalion rakosista.

Västäräkit ovat saattaneet jopa pesiäkin jossain rakennusten suojissa.

Yksinäinen pajusirkku etsi harvoista heinätupsuista syötävää. Ei ole tällä luodolla runsaasti ravintoa kenellekään.

Tämä merikotka oli ainut, joka rohkeni samalle kalliolle meidän kanssa, kauaksi tosin.

Päärakennuksen alle jäävän varaston kattoparrun päällä oli haarapääskysten pesä, jossa kolme jo lähes lentokykyistä poikasta odotteli jatkuvia ruokalähetyksiä.

Metsäkirvinen

Nuori hippiäinen. Keltainen päälaen väri vielä puuttuu.

Luotokirvinen

Nuori pajulintu

Pikkulepinkäinen koiras (todennäköisesti)

Kohta alkaa myrsky ja mylväys, mutta merimetsot uhmasivat vielä hetken meren voimaa.

Kala-, harmaa- ja merilokkeja pyöri ympäri luodon.

Urpiaiskoiras, koska punainen otsa. Näitä oli muutama kymmen. Yksi reppana oli saapuessaan jo niin väsynyt, että laskeutui vesilammikkoon. Aikansa levättyään se pääsi kuitenkin kalliolle kuivahtamaan ja lepäämään.

Leppälintukoiras. Muna lienee haahkan hylkäämä. Vaikea uskoa, että haahkan pesintä onnistuisi näin paljaalla luodolla.

Puukiipijä eikä ainuttakaan puuta. Majakan seinälaastin rakosista se etsiskeli kuitenkin syötävää. Kuinka kävi?

Näin tällä kertaa. Näköhavainnot saatiin myös nuolihaukasta ja merihanhista. 

Torstaina myrsky huuhtoi yli luodon. Miten selvisivät linnut, olivatko kohonneet yläilmoihin vai löysivätkö jostain rakennuksista suojaisan kolon? Seuraavalla viikolla 38 oli vielä hurjempi myrsky. Ei ole helppoa luontokappaleilla.

En ole mikään ornitologi ja siksi esitys ei varmuudella pidä täysin kutiaan. Sori siitä. Loppuun kuitenkin suosikkikuvani.

Pajulintu

Märket-talkoolaisena 2020

 Viime vuoden postauksessa,  Märket majakoiden aatelinen, kerroin majakan kuuluneen niihin ns. "kerran elämässä tapauksiin", nyt siitten kävin jo toiste.  Uusi vierailuni Märketille tapahtui 5.-12. syyskuuta. Talkootovereina olivat Hille ja Pentti. Hille oli uusi tuttavuus, Pentin tunsin ennestään. Suomen Majakkaseurasta ja Märketin historiasta ja toiminnasta kerroin siinä ensimmäisessä tarinassa. Nyt mentäneen talkooviikon tapahtumien ja tunnelmien parissa.

Märket tulosuunnasta kuvattuna.  Saarella ei ole ollut luotsiasemaa ja siksi sinne ei ole rakennettu suojasatamaa eikä laituria. Yhteysveneellä voi päästä tälle puolelle poijukiinnitykseen tai pohjoistannalle kalliohalkeamaan, jos keli on sopiva. Usein ei ole. Poijusta matkaa jatketaan saarella olevalla kumiveneellä.

Alunperin lähtömme Eckerön venelaiturista piti tapahtua aamulla klo 8.00. Lähtö siirtyi iltapäivään, ja me siirryimme Maarianhaminan torille aamupalalle.

Turistikierros jatkui Geta-vuorelle. Luontopolkuun ja luoliin ei ollut kuitenkaan aikaa, mutta tulipahan käydyksi.

Onneksi tuuli asettui ja pääsimme merelle. Lopulta jopa kalliokiinnitykseen suorittamaan vuoronvaihdon. Asetuimme asumaan ja lämmitimme saunan. 

"Olen koiran raato raihnainen ja pahan hengen pahka./ Mä synnin imin itseeni / kuin rasvan imee nahka. / Mä olen koira nälkäsuu. / Oi, viskaa Herra armonluu / ja tartu piskin niskaan. / Minut taivaan iloon viskaa." Näin viihdyttivät itseään laulullaan ahkerat tiskaajamme.

Sunnuntaina ei ollut kirkonmenoja vaan päivä meni huushollihommissa. En mielelläni narise olosuhteista tai toisten touhuista, mutta nyt on vähän pakko. Edellinen ryhmä oli syystä jos toisesta jättänyt siivous ja tiskaushommat tulevalle porukalle eli meille. Jo haju keittiössä ja ruokailutiloissa oli kuin teurastamon jätesäiliössä kesähelteellä. Roskikset täynnä, astiat tiskaamatta, jääkaappi täynnä epämääräisiä jätöksiä, lattiat sontaisia, huussi piripintaan täynnä, kuten kompostikin. Vaan eivät olleet enää pyhäiltana, ja sisätilojen  ilmanlaatukin alkoi pikkuhiljaa paranemaan. 

Pena, Tenojoen lohensoutaja, halusi kokeilla kalaonneaan täälläkin. Olihan sitä onnea, verkot täynnä; kolme silakkaa.

Vapaonni ei ollut ihan yhtä hyvä.

Päivystäjille jaetaan henkilökohtaisia tehtäviä: Itse olin kokki, Pena myyjä/opas ja Hille nettipäiväkirjan ylläpitäjä ja ryhmän POMO. Edellisen ryhmän tehtävänä oli ollut oikeitakin töitä, ulkoseinän rappausta, joka heidän kunniakseen mainittakoon.

Valokuvauksen opettajani KK raivosi kerran meille kurssilaisille: "Yksikin auringonnousu tai -laskukuva vielä niin heitän nämä vermeet ikkunasta pihalle!" Ehkä hän ei törmää tähän auringonlaskuun.

Omiin intohimoihini kuuluu valokuvaus, erityisesti lintujen. Siitä aiheesta tulee oma postaus myöhemmin. Tässä naapuriluodolla päivystävät merimetsot valmistautuvat vastaanottamaan nousevaa myräkkää.

Ennen sitä kuitenkin näkymä majakkatornin pääovelta krs. 1½.

Sitten se torstaiaamuna alkaa. Luoteen puoleinen tuuli 17-21 m/s nostaa meren pintaa ja aallokon korkeutta lopulta niin, että vesi vyöryy yli majakkaluodon. Tänään ja huomenna (16.-17.9.) tilanne lienee jo paljon hurjempi, kunnon myrskyä on luvassa. Kyllä vanha majakka kestää, vaikka tilanne vaikuttaakin  pahalta. Tiedän tämän viikon ryhmän varautuneen hyvin myrskyä vastaan.

Odotan mielenkiinnolla huomisia kuvia.

Illalla alkoi jo helpottamaan. Pena on maailman meriä kulkenut vanha merikarhu ja isompikin aallokko on hänelle tuttua. Meikäläiselle maakravulle tämä on jo hurjaa.

Ei paljon huimaa Hilleäkään. Hänkin on purjeveneillä seilannut suurilla merillä.

Aallon-/jäänmurtajan aukosta tulvi merivettä  ylämäkeen.

Normaalitilanne on tällainen.

Niin oli kalliot kuivuneet seuraavaan aamuun tultaessa. Majakka kuvattuna lännen puolelta eli ihan Ruotsista saakka. (Puolet luodosta kuulluu Kalle-Kustaalle)

Merikarhua hymyilyttää.

Säätietojen mukaan meidän oli parasta poistua jo perjantai-iltana ja tehdä tilaa uudelle ryhmälle. Sitä ennen saapuivat viikon ensimmäiset vieraat.  Suleltajien tukialus Eva ankuroi luodon pohjoissyrjään,

ja osa sen miehistöstä ui maihin tutustumaan Märketin majakkaan. Näin ehti Pena saamaan vielä opastustehtävän. Eikö ole tuo keskimmäinen selvästi James Bondin näköinen?

Vanha miehistö ja tavarat kuskattiin kumiveneellä Zephyr-alukselle ja uusi sieltä luodolle. Kaikki sujui mallikkaasti.

Hille ja Pentti olivat loistavaa seuraa ja ahkeria talkoolaisia. Kiitos teille siitä!

Minä ite, raanakuski.

Bonus-kuvat

Kun taas tuli hieman extra-aikaa, leikittiin turistia. Eckerön vanha posti- ja tullitalo

Jomalan kirkko

votiivilaiva

Armoa!

Anna lantti.

Vanha merimies vakavana.

Ja se oli sitten siinä.