Majakkaharrastukseeni on viime vuosina kuulunut joko viikon talkoovisiitti tai vain päivävierailu jollekin upeista majakoistamme. Tämänkesäinen vierailu 27. heinäkuuta kohdistui Hangon edustalla sijaitsevalle Gustavsvärnin majakalle.
Retkiseurana tietenkin jo ties kuinka monetta kertaa Kokko Pena.
Reittimme kulki pitkin Hanko-niemen itäisen puolen rantaväylää. Kallioluodolla seisoo vanha merimerkki. Maakrapuna sanoisin että kummeli. Mikähän on sen nimi täällä merellä?
Gustavsvärnin linnakkeen rakennustyöt aloitettiin vuonna 1789. Linnoitus rakennettiin pääosin saaren omasta kiviaineksesta, punaisesta graniitista. Saarella näkyy edelleen runsaasti louhinnan jälkiä.
Vuonna 1809 Hankoniemi siirtyi venäläisille Suomen sodan yhteydessä, ja linnoituksen rakentamista jatkettiin. Vain kolmen vuoden kuluttua linnoitus lakkautettiin tarpeettomana. 1850-luvulla linnake otettiin uudestaan käyttöön Krimin sodan uhatessa, mutta sen ylläpito oli liian kallista. Venäjän ylin johto käski räjäyttää linnoitukset, etteivät ne jäisi vihollisen käsiin.
Nykyisin linnoituksesta jäljellä on vain osin kunnostettuja raunioita
"Linnoituksen raunioille rakennettiin loisto, joka kuitenkin tuhoutui toisen maailmansodan jälkeen.
Tilalle myöhemmin perustettu majakka on tänäkin päivänä opastamassa lähiympäristön merenkulkijoita."
1959 rakennettu majakka ei ole niitä suurimpia, korkeutta vain 11 metriä.
Tältä rakennus näyttää nykyisin. Vierailumme aikana majakkaseurakollegat eivät olleet paikalla. Näin sisätilat jäivät näkemättä ja ostokset tekemättä.
Kivijalasta päätellen saarella on ollut muitakin rakennuksia. Ehkä silloin muinoin?
Suomalaisella pitää olla sauna. Ilman sitä eivät pärjää majakkaseuralaisetkaan.
Yksityiskohtia ja maisemia riittää.
Ai rähmä, nyt on nälkä.
Paluumatkalla poikettiin kaupungin rantamakasiinissa pitsalla.
Näin tänä kesänä. Missähän ensi vuonna?
Kiitokset Anne, Seppo ja Pena!
Lainaukset ja mustavalkoiset kuvat : ITÄMERI.FI
