Kuukkelit ja nuijasota

 Loppusyksyn retkipäivänä 11.12. etsimme Kallen kanssa keski-suomalaisen kuukkelin ja tarkastimme muinaisten sotien hautoja. Pohjoisen Keski-Suomen alueella on sodittu sekä nuijasotaa että isonvihan taisteluita. Käytiinpä myös Kivetyn hävitetyn kämpän raunioilla ja Mämmen myllyllä. Paljon ehtii yhdessä päivässä, kun on reippaasti liikkeellä.

Kuukkeleita Keski-suomessa? Kyllä. Siellä täällä suurten havumetsien alueilla on vieläkin joitakin kuukkeleita. Minulle tämä kaveri on vasta kolmas paikallinen tuttavuus ja toinen asuttu reviiri.

Hän viihtyy Äänekosken pohjoislaidalla, kuusten keskellä. Mitäs pidät hänen värityksestään? Rengastajalle tuon renkaan tunnus kertoo paljonkin.

Kuvauspalkkio on paikallaan. Sikanauta maistuu ja auttaa lintua selviytymään  talven  tulevista pakkasista. Suurin osa saaliista siirtyi metsän kätköihin. Toivottavasti eivät jää hukkaan. Saattaa ne syödä joku toinenkin korven eläjä vaan hyvä niinkin.

Jos on kuukkeli minulle mieluinen kaveri, niin on kyllä myös töyhtötiainen

sekä hömötiainen.

Paluumatkalle Jyväskylään lähdettiin Kivetyn erämaa-aluiden halki. Kauniin Ylä-Kivetynjärven rannalla on sijainnut takavuosien metsureiden tukikohta, Kivetyn kämppä. Valitettavasti punakukko on käynyt asialla.

"Metsätyöntekijöiden asumukseksi vuosina 1952?53 rakennettu Kivetyn kämppä on tuhoutunut pahoin tulipalossa Konginkankaalla. Viime ajat kämppä on toiminut Julkisten ja hyvinvointialojen liiton (JHL) virkistyskohteena.

Ohikulkija havaitsi savun nousevan katon rajasta lauantaina iltapäivällä. Palo ehti levitä ullakkorakenteita pitkin ennen kuin paikalle saapunut palokunta sai kolmen yksikön voimin tilanteen haltuunsa.

Kuivan purun sekaan jäi kuitenkin palopesäkkeitä, ja tuli pääsi uudelleen valloilleen sunnuntaina. Kattorakenteissa onkin tuhoja koko suuren rakennuksen mitassa. Tuli vaurioitti myös varsinaista asuinkerrosta kuten kuvat (Mervi Porrassalmi) kertovat.

Vanha tukkimiesten kämppä mitoitettiin aikanaan 40 miehelle. Kämpän yhteydessä oli myös 14 hevosen talli." (aksa.fi 2012)

Kalle muisteli kaiholla näitä seutuja, joissa hän oli samoillut perheineen marjastaen ja kalastaen lasten ollessa nuoria.

Teeriäkin nähtiin.

Liimattalasta, Kurikkakankaan Lylynharjulta löysimme Nuijasodan ja Isonvihan taistelupaikalle pystytetyn muistomerkin. 

Tutustu nuijasotaan tästä linkistä.

Huomio!

Onko näitä hautakumpuja joskus  avattu ja tutkittu tarkemmin? Sitä en tiedä. Ja mitä varsinkin nuijasodadan aikaan täällä on tapahtunut on enempi perimätiedon varassa.

Tiesitkö, että Äänekosken kaupunki sijaitsee oikeastaan saaressa? Keiteleen vedet laskevat kaupungin alapuoliseen vesistöön Häränvirtaa pitkin läpi kaupungin keskustan sekä lännempää Myllyselältä Myllykosken kautta Kuhnamon Pohjanlahteen. Myllykosken äärellä sijaitsee Määmmen mylly.

"Mämmen Mylly toimi aina vuoteen 2014 saakka, jolloin Metsä Group Oy irtisanoi ikuisen jauhatusoikeuden paikallisilta talollisilta.

Idyllisellä paikalla sijaitseva Mämmen Myllu on tullut tutuksi presidentti Urho Kekkosen kalamatkoilta.

Kerrotaan Myllyn viereisellä sillalla pidetyn tapahtumia ja tanssejakin." (https://www.mammenkyla.com/mammen-mylly)

Kuluneena vuonna kuvan terassin edessä sijainnut hirsinen kalaporras purettiin ja koskiuoma perattiin, jotta taimenella olisi paremmat nousumahdollisuudet Keiteleeseen ja sen latvavesille.

Kurikkaharju

Syksyn 2020 lintuja

 Tässä joitakin syksyn aikana tapaamistani siivekkäistä.

Harmaapäätikan ja närhen oli vaikea mahtua samalle talipötkölle. Mökillä Rautalammilla oltiin.

Tänä syksynä on tehty Paanasen Juhan kanssa jo useita linturetkiä. Juha on ollut lintumies jo nuoruuden ajoista lähtien. Linturetkillä on eduksi, jos edes toisella kuulo pelaa, minulla ei. Tourujoen metsiköstä löytyi varpuspöllö.

Viljasjärvellä lukuisat valkoposkihanhet piirittivät yksinäistä kivellä seisovaa joutsenta.

Tourujoelta löytyi myös tämä peukaloinen. Kuuluu vielä viipyvän paikalla näin joulukuunkin puolella.

Kuten myös tämä viirupöllö.

Jyväsjärven Pitkäruohossa on päivystänyt koko syksyn toistakymmentä harmaahaikaraa.

Kotipihalta Äijälänrannasta löytyi syötävää joukolle urpiaisia.

Äijälänrannassa on viihtynyt myös useamman viikon ajan 6-8 viiksitimalia. Kyseessä on aikalailla harvinainen tapahtuma. Merenrantaruovikoista näitä löytää varmemmin.

Koiraan viiksikuvio on ollut syynä linnun nimen alkuun. Aiemmin tätä lintua kutsuttiin partatiaiseksi.

Aika usein rantaryteikössä vierailee myös valkoselkätikka.

Kotirannassa talvehtii melkoinen joukko sinisorsia. Niitä ruokitaan täällä koko talven ajan. Vielä ei ole tarjoilu alkanut. Sorsajoukosta löytyy yksi tällainen lähes musta väripoikkeama.

Kesykyyhkyjä näkee siellä täällä.

Viikonlopulla piti käydä aina Keuruulla saakka, jotta saimme kuvatuksi pähkinänakkelin. Ei ole aivan jokapäiväinen näky sekään.

Samalla syötöllä ruokaili myös kaikki tavalliset tiaiset, kuten tämä kuusitiainen,

hömötiainen ja 

töyhtötiainen.

Läheisessä Hepolammessa ruokaili vielä lähes sata laulujoutsenta.

Kotimatkalla aivan pikitien varrella tähyili toinen syksyn viirupöllöistä.

Petäjävedeltä löytyi tukkilaanilla asustava pohjantikka, jonka löytää parhaiten kuuntelemalla. Jostain pöllien välistä saattaa kuulua vaisua nakutusta.

Toivottavasti nämä hauskat ja kauniit timalit jäävät seudulle koko talveksi.

Syksy on ollut pimeä, mutta kuitenkin lintukuvaajalle antoisa. Suurin toive talven kohtaamisista  olisi lapinpöllö. Niitä on Keski-Suomessa jo harvakseltaan havaittu, joten ei se aivan mahdotonta ole.

Brändö-Kumlinge, silakkaa nousee taas

 

Tämänsyksyinen silakanongintaretki Brändön saarelle tehtiin 18.-21.10. Kaverina oli jälleen "kalastusmestari" Juha Lehtinen, ystäväni vuosien takaa. Kalaa nousi hyvin ja aikaa jäi myös päiväretkeen Kumlingeen.

Paras pyyntiaika on illan hämärtyessä. Ongintapaikkoina hyviä ovat sillat ja laivalaiturit. Ensimmäisenä iltana keli Torsholman laiturilla oli todella haastava. Lähes myskylukemissa vinkuva tuuli, taivaalta satava vesi ja jääkiteet koettelivat onkijaa. Tuulensuojaa oli haettava betonipaaden suojasta, jottei jouduttu meren nielemäksi. Seuraavan päivän syömäsilakat kuitenkin napattiin.

Aamulla haetiin naapurista juuri merestä nostettu kirjolohi, joka pääsi fileerattuna Juhan savustimeen. Koronan ja ajankohdan vaikutuksesta olimme hotellimme Gullvivanin päärakennuksen ainoat vieraat. Näin taloushommia saattoi hoidella pääoven vieressä.

Rantakalaa silakasta, savulohta ja rukiista leipää, melkoista gourmettia noin tuoreeltaan.

Silakkalitkaan kuuluu päätypaino, 5-6 hopean tai kullan väristä koukkua ja Juhan virityksessä litkan yläpäässä normaali ongenkoho. Koho ei kelluta litkaa, mutta pitää sen vedessä pystysuorassa. Syöttejä ei tarvita, silakka pitää pelkistä kiiltävistä koukuista. 

Toisen illan onkipaikkana oli Åvan pohjoinen laituri. 

Kun sanko oli täynnä, loppui syöntikin. Kalat pitää perata tuoreeltaan, tässä oli sopivasti

Menihän siihen oma aikansa.

Sitten lautalla päiväksi Kumlingeen. Lauttalaitureiden yhteydessä on kaikkialla lämpimät avoimet odotusmökit. Varmaan mieluisia pyöräretkeilijöille.

Pyhän Annan kivikirkko on 1400-luvulta. Näistä minä pidän. Sisälle emme päässeet katsomaan.

Kumlingessä on myös lentokenttä. Käytöstä ja lentomääristä ei minulla ole tietoa.

Kentän läheisyydestä löytyy harvinainen lentomajakka. "Kumlingen lentomajakka on rakennettu vuonna 1937, jolloin säännöllinen postiliikenne lentokoneilla tarvitsi majakoita näyttämään suuntaa. Lentomajakan tehtävä oli siis sama kuin merellä olevien majakoiden: suunnan näyttäminen. Saaren lentomajakka seisoo kalliolla reilun kilometrin verran Kumlingen keskustasta itään." (Kumlingen matkailuesite)  Majakan valo sammui jo 1939.

Muinaisen Tukholma-Pietari maa- ja meripostireitin tienviitta. (rekonstruktio)

Lappo

Ejdern, Alfågel, Viggen, vesilintujen nimisiä ovat nämä lautat.

Ei laivakoira, mutta tottunut merimatkaaja.

Tikli

Punatulkku

Mustarastas

Viimeisenä iltana ongittiin taas sangollinen silkkaa.

Taas tänään 5.11. meillä syötiin Brändön silakoita. On ne vaan niin hyviä!

Signeerattomat kuvat kännykällä.