Merikotkien mailla

"Merikotkakanta taantui 1800-luvun lopulla voimakkaasti vainon vuoksi. Heikoimmillaan kanta oli 1920-luvulla, jonka jälkeen laji runsastui. Kanta kärsi ympäristömyrkyistä 1960- ja 1970-luvuilla ja laji kävi Suomessa jo sukupuuton partaalla. 1975 Suomessa varttui vain neljä merikotkan poikasta. Talviruokinnan ansiosta kanta on uudelleen elpynyt, ja vuonna 2016 luku oli 468. Merikotka on yksi onnistuneen luonnonsuojelun symboleista."

Lenti lintunen Lapista, kokkolintu koillisesta.

Ei ole kokko suuren suuri eikä kokko pienen pieni:

yksi siipi vettä viisti, toinen taivasta lakaisi,

pursto merta pyyhätteli, nokka luotoja lotaisi.

                                                        (Kalevala)

Teimme Jorman kanssa tiistaina 27.2. retken merikotkien maille Porvoon rantavesille. Pakkasta oli aamulla yli kaksikymmentä astetta ja iltapäivälläkin vielä kuusitoista. Idästä puhalsi Siperian tuuli sellaisella voimalla, että kylmän vaikutus lähes kaksinkertaistui. Oli siis aivan tajuttoman kylmä oikeaoppisesta vaatetuksesta huolimatta. Alkupäivän ajan aurinko paisteli pilvettömältä taivaalta ja valkoiset hanget peilasivat valoa mukavasti myös lintujen alapintaan.

Vanhalla merikotkalla pyrstösulat ovat valkoiset, muutoin lintu on tasaisen ruskea pään ollessa vaaleahko.

Iltapäivällä alkoi ilmaantua pilviä, ja kamera-asetukset alkoivat käydä hankalammiksi, takanäyttökään ei päivän kirkaudessa paljoa auttanut. 

"Merikotka on Suomen suurin lintu, kun perusteena on siipien kärkiväli. Siivet ovat paitsi pitkät, myös leveät. Pyrstö on suhteellisen lyhyt ja muodoltaan tylpän kolmiomainen. Nokka on suuri, ja yhdessä pitkähkön kaulan kanssa lentävän merikotkan profiili näyttää ikään kuin ”lentävästä matosta” työntyisi esiin samanpituinen uloke sekä eteen- että taaksepäin."

Lopulta päivä kävi tasaisen harmaaksi. Lämpö- ja tuuliolot sensijaan pysyivät ennallaan. Linnut ovat asettuneet näille sijoin kalastajien luovuttamien roskakalojen ansiosta. Tunnustettakoon, että meilläkin oli mukana lohenperkeitä tarjoilua varten.

Kun pöytä oli katettu, alkoi ruokavieraita saapua. Meri- ja harmaalokit sekä paikalle eksynyt isolokki laskeutuivat rohkeasti aterialle. Kotkat olivat selvästi arempia, ja ne pysyivätkin meidän läsnäollessamme loitommalla. Edes piiloutuminen rantakivien väliin ei auttanut. Kotkalla on kotkan näkö!  Kun läksimme pois uskalsivat kotkat välittömästi iskeä saaliin kimppuun.

Etupäässä ne tyytyivät vain lentotarkkailuun, mutta välillä laskeuduttiin jäälle.

Ruokinnan ja tekopesien ansiosta merikotkat ovat lisääntyneet jo siinä määrin, että systemaattinen haaskaruokinta on lopetettu. Onpa joku jo sitäkin mieltä, että kotkia alkaa olla liikaa. Haahkakantojen hiipuminen kertonee omaa tarinaansa. Kävisikö lounaaksi merimetso?

Kertanäkemällä saattoi nähdä parhaimmillaan kahdeksan merikotkaa. Kaikki eivät vain mahtuneet kerralla pitkän objektiivin näkökenttään. Samanlaisia joukkoesiintymisiä on pitkin merialueemme rantamia. Sisämaassa ainakin Pirkanmaan Pyhäjärvellä voi törmätä vastaavaan ja jopa isompaan kotkaparveen.

Lokit olivat rohkeampia ja kävivät vähitellen ruuan kimppuun. Nuori harmaalokki (oletan) sai mahansa täyteen.

"Harmaalokki on tavallisista lokkilajeistamme merilokin jälkeen suurin. Aikuisena se on selkäpuolelta siniharmaa, siivenkärjet ovat kalalokin tavoin mustat ja niissä on valkoiset kärkinipukat. Muuten harmaalokki on höyhenpuvultaan valkoinen. Nuori harmaalokki on päästä, kaulalta ja selkäpuolelta harmaanruskea kellertävin höyhenreunuksin ja täplin. Vatsapuoli on harmaanvalkoinen ja tiheästi ruskeajuovainen ja -täpläinen. Siipisulat ovat tummanruskeat (nuorella selkälokilla lähes mustat) ja sisemmät käsisulat muodostavat vaalean “luukun” (puuttuu selkälokilta)."

Paras kuvani isolokista. Tämän kummempaa en saanut aikaan.

"Isolokki on merilokin kokoinen, täysin vaalea lokki. Selkäpuolelta isolokki muistuttaa harmaalokkia, mutta selän ja siipien siniharmaa on selvästi vaaleampaa. Nuori isolokki on kauttaaltaan hiekanruskea. 2–3-vuotiaana isolokit ovat lähes täysin valkoisia."
"Esiintyminen: Harvalukuinen talvivieras joulu–maaliskuussa erityisesti satamissa ja kaatopaikoilla. Pesivänä Jäämeren rannikolla Kaninin niemimaalta itään, Huippuvuorilla ja Grönlannissa."

"Merilokki on suurin ja rotevin lokkilajimme. Aikuisena se on selkäpuolelta musta. (Toinen mustaselkäinen lokkilajimme on merilokkia selvästi pienempi selkälokki.) Pää, kaula ja vatsapuoli ovat valkoiset. Puvultaan aikuinen merilokki muistuttaa selkälokkia, josta se eroaa leveämpien ja tylpempien siipien, siiven takareunan kapeamman valkoisen reunan ja punertavanharmaiden jalkojen perusteella (selkälokilla keltaiset)."
"Esiintyminen: Pesimälintuna meren rannikoilla ja suurimpien järvien saarilla sekä soilla Pohjanmaalla ja Suomenselällä. Suomen kannaksi arvioitu 2.300 paria."

Kun musta on mustaa ja valkoinen valkoista.

Hieno päivä, vaikka ajatus sen kylmyydestä saa vieläkin luita myöten hytisemään . Kotkakuvauksessa on vielä melkoisesti saavutettavaa, mutta hyvä toisaalta niin. 

Lainaukset: LUONTOPORTTI       http://www.luontoportti.com/suomi/fi/linnut/