Kahden eri Märkket-viikon (vuosina 2019 ja 2020) jälkeen tarjoutui tänä kesänä mahdollisuus osallistua tolkootöihin Yttergrundin majakkasaaressa Selkämeren rannalla Siipyyssä. Näin myös tapahtui 14.-20. heinäkuuta. Yttergrund on Majakkaseuran käsittelyssä ensimmäistä kesää ja työtä riittää.
Yttergrundin majakalle kuljetaan Harri Utterin kuljettamalla moottoriveneellä. Matka mantereelta kestää tuskin varttituntia. Saaren ja mantereen välinen merialue on matalaa ja kivikkoista, venekuskin on syytä tuntea vetensä. Tässä majakka on kuvattuna vastakkaiselta puolen kuin sen venesatama sijaitsee eli etelän suunnasta ja metsästä pilkottaa vanha majakanvartijoiden mökki.
"Selkämeren keskiosa oli vielä 1800-luvun loppupuolella Pohjanlahden merenkulun pimeimpiä alueita. Säpin ja Sälgrundin majakoiden väliin jäi reilun 90 kilometrin pituinen valaisematon väylä.
Vuonna 1880 päätettiin rakentaa majakka Södra Yttergrundin saarelle Kristiinankaupunkiin. Yttergrundilla oli jo entuudestaan vanha luotsiasema rakennuksineen.
Rakentamisen viivästyessä yli kymmenen vuotta moni alus ajoi karille saaren lähistöllä. Aluksista muutama onnekas pääsi jatkamaan matkaansa, mutta osa upposi ja jäi hylyiksi.
Modernin rautaisen majakan rakentaminen aloitettiin helsinkiläisen Kone & Siltarakennus -yhtiön toimesta vuonna 1890. Osat koottiin verstaan pihalle pala palalta ja valmistuttuaan purettiin jälleen osiin ja kuljetettiin Yttergrundiin. Saaressa rakennustyöt aloitettiin vuoden 1892 keväällä ja osat koottiin suuren kivijalan ja teräsrungon päälle. Uudet valolaitteet tilattiin Ranskasta.
Majakan valo sytytettiin ensimmäisen kerran 18.9.1892 ja se kantoi 14 meripeninkulman päähän. Valmistuttuaan kymmenkerroksinen ja 41 metrin korkuinen majakka oli Pohjoismaiden korkein. Sen valon korkeus on 43,6 metriä.
Ainutlaatuisen majakkatornin piirustukset olivat näytteillä Pariisin maailmanäyttelyssä vuonna 1900 sekä kansainvälisessä teollisuusnäyttelyssä Pietarissa vuonna 1908.
Ennen majakan rakentamista saarta asuttivat luotsit. Majakan valmistuttua saarelle palkattiin majakkamestari ja kolme majakanvartijaa. Heille tehtiin omat asuinrakennukset vanhan luotsiaseman ja majakan läheisyyteen 1890-luvun alussa. Talojen ympärillä oli pienet kasvimaat ja mahdollisuus pitää muutamia kotieläimiä, toisin kuin monella muulla karulla majakkasaarella.
Elämä saarella alkoi hiljentyä, kun luotsitoiminta lakkautettiin 1920-luvulla. Majakka muutettiin kaasukäyttöiseksi vuonna 1931, jolloin lakkautettiin myös kaksi majakanvartijan virkaa. Automatisoinnin jälkeen vuonna 1963 loputkin virat lakkautettiin ja saaren toiminta hiljeni kokonaan.
Pihapiiri on nykyisin autio, mutta rakennuksia on vuokrattu eri seurojen käyttöön. Majakka on kuitenkin yhä toiminnassa, ja se ohjaa merenkulkijoita 16,5 meripeninkulman päähän. Majakka on nykyisin Suomen kolmanneksi korkein Bengtskärin ja Suomenlinnan majakoiden jälkeen." (https://itameri.fi/fi-FI/Vapaaajan_vietto/Nahtavaa_merella/Majakat/Yttergrundin_majakka)
Valitettavasti majakan ovi on suljettu eikä sinne ole toistaiseksi mahdollisuutta päästä sisälle.
Majakanvartijoiden tuvan lisäksi saarelta löytyy pientä remonttia vailla oleva sauna, jonka mojovia löylyjä ei voi moittia.
Makasiini on varastorakennus, johon on mahdollisuus kunnostaa myös yöpymistiloja.
Makasiinin aitaa jäkäläpeitteessään.
Entinen karjasuoja, jonne tänä kesänä on kasattu tuoreita halkoja (ehkä hieman ennenaikaisesti. Tiukkaseinäinen rakennus tuskin on paras halonkuivuupaikka).
Lähempänä venerantaa on luotsitupa, joka on Kristiinankaupungin veneseuran käytössä.
Sen vieressä on vanha purjevaja, josta löytyy vierailijoita palveleva kioski. "Hyi Pentti, täällä ei myydä Captain Morgania. Jäätelöa saat tai Majakkaseuran paitoja ja julkaisuja, virkkoi kioskin tyttö Outi.
Lännen puolella aukeaa ulappa ja vastarannalla on Ruotsi. Nämäkin kallioluodot ovat merimetsot vallanneet.
Pena ei metsoista välittänyt vaan vei verkot saaliskilpailuun.
Eikä suotta: yhdeksäntoista pulskaa ahventa.
Näistä puolet savustettiin ja puolet fileerattiin pannulla paistettavaksi.
Se on ahven eikä mikään muikku!
Karuilla saarilla kasvaa nilläkin monenlaisia kauniita kukkia.
Ja myös kanttarellejä ja herkkutatteja. Niinpä kokkimme Matti loihti niistä herkullisia piirakoita ja sooseja.
Joskus meri on tyyni toisinaan taas tuulee.
Tyrni taitaa tuottaa tänä syksynä hyvän sadon.
Guanoo, guanoo, guanoo!
Lintukuvauksen harrastajana haaveilin pääseväni kuvaamaan meren lintuja, kenties myös muuttavia kahlaajia. Hippiäinen, valkoviklo ja merimetso jäivät niukaksi saaliiksi.
Tästä muinoin kaivetusta kanaalista on käynti suojaiseen venesatamaan.
Erilaisia kiviaitoja ja rakennusten kivijalkoja sekä kaivanteita löytyy sieltä täältä kertoen jotain aiemmasta, rankastakin elämästä tällä saarella.
Aiemmat talkooryhmät olivat tehneet ja mekin osaltamme saimme tehdä yllin kyllin ns. oikeitakin töitä. Viidakoitunutta metsää riittää raivattavaksi, jos sitä enemmän on aihetta raivata.
Rakennusten remontit ja halonteko eivät tule lähivuosina loppumaan. Me saimme aikaiseksi emäntien iloksi mm. tiskipöydän. Toivottavasti materiaalit eivät olleet varatut johonkin tärkeämpään. Tai no, mikä se tämän tärkeämpää on?
Sitten taas syötiin ja hyvin. Kokkimme Matti murehti (oik.), mitä viimeisenä päivänä syödään, kun hirven- ja peuranliha on loppu, samoin lohi ja ahvenet. No, se oli sitten pyttipannua ja loistavaa sekin. Kyllä Matti osaa.
Ja niin saapui yö ja lopulta kotiinpaluupäivä. Antoisa ja mukava viikko, uusia ystäviä ja muutama reikä vyöhon lisää.
Kiitos Helena, Outi, Harri, Matti ja Pentti! Kiittää ja kumartaa Jussi
