Kotka on laskeutunut

 Kolmas kerta toden sanoo. Tällä kertaa se tosi oli napakymppi, aiemmin ei oikein irronnut. Ja mistä olikaan kyse. 

Ystäväni Juha oli kutsunut minut 1.-2. maaliskuuta Satakuntaan naapurinsa kettukojulle kuvaamaan sikahaaskalla vierailevia merikotkia. Koju oli uusittu ja kotkia oli näkynyt enemmän kuin aiempina talvina.

Ensimmäisen kuvauspäivän aamuna kello soi 5.15. ja ennen kuutta olin jo kojulla. Juha vei niin minut kuin kamppeenikin. Oli vielä pimeää, linnuista ei ollut havaintoa. Tiettävästi on kuitenkin viisasta, että kuvaajalla on saattaja, jonka poistuessa linnut kuvittelevat paikan olevan vain heitä varten.

Heti kohta oli kojun lämmitin päällä, eväät sivupöydällä ja kameravarustus ( Sony RX10 IV, ja Canon 7D Mark IV varustettuna Sigma 150-600 putkella. Ei ole köyhällä varaa ammattimiesten vehkeisiin) paikallaan ampuma-aukossa. Kuppi kahvia ja lämmitin pois päältä. Nyt voisi show alkaa.

Klo 6.21 saapui ensimmäiset ruokavieraat, korppiparvi ja muutama harakka. Haaskasta päätellen ne olivat käyneet aiemminkin. Vielä siellä riitti nokittavaa. Kauemmas pellolle laskeutui yksi kerrallaan peräti seitsemän kotkaa.Ne olivat huomattavasti korppeja varovaisempia.

Auringon jo noustua uskalsi ensimmäinen kotka aamupalalle. Päivästä tulikin pilvetön ja kirkas.

Merikotka on Suomen suurin petolintu. Ympäristömyrkkyjen takia lintu oli vaarassa kuolla sukupuuttoon, mutta haaskoilla eli puhtaalla ravinnolla kanta saatiin pelastetuksi. Nykyisin kotkat saavat pärjätä omillaan, mitä nyt tällaisia muuhun tarkoitukseen asetettuja haaskoja käyvät verottamassa.

Vähitellen muitakin kotkia lähestyi tarjoilua.

Arkoja olivat ja pitivät välimatkaa.

Korpit tai ketut olivat levitelleet lihanpaloja ympäriinsä, kauemmaskin. Näin sai tämäkin kotka jotain syödäkseen.

Taitaa olla nuori kaveri, mutta nokka on kyllä silläkin kunnioitusta herättävä.

Rengaslöydöistä ja havainnoista voi ilmoittaa Luonnontieteelliseen keskusmuseoon oheisen linkin kautta.

Välillä taivaalla käytiin ilmataisteluita vai oliko jo jotain kevätleikkejä. 

Niin vain kävi, että ainoastaan tämä yksi niistä seitsemästä uskalsi tulla haaskalle korppien joukkoon.

Tätä eivät korpit vainonneet. Onko vanha konkari? Muut yrittäjät saivat korpeilta äkkilähdön ilmasaattueen kera.

Seuraavana harmaana aamuna ensimmäisenä saapui tämä kotkayksilö. Se ei rohjennut  mennä yksin haaskalle ja kohta se sitten häipyikin. Korppejakin tuli aamun aikana vain muutama. Että kuis sillain? En osaa selittää.

Vähiin käy ennen kuin loppuu. Tuleekohan tänä talvena enää uutta lihalähetystä?