Kaikki päättyy aikanaan. Niin tämäkin retkuilurykäisy. Viimeisenä päivänä Anssi lähti saattamaan aina Pieksämäen puolelle ja esitteli matkalla aiemmin löytämiään kohteita.
Sorsakoskelta etelään on maasto melkoista kiveliötä. Suraavat kalliot, kivet ja luolat löytyvät Pieksämäentien pohjoispuolelta. Upeita paikkoja oli niin paljon, etten kyytiläisenä pysynyt edes oikein kartalla. On helppoa vain olla opastettavana, kun on osaava ja luotettava opas.
Kookas luola, jossa kuoppa pohjahiekassa. Jokuhan täällä on oleillut.
Toinen vastaava. Karhun pesäksi on Anssi tämän nimennyt. Eikä se tietenkään ole mahdoton ajatus.
Minkälainen on kiviaines, ja miten kalliot ovat muodostuneet, kun näitä Stone Legoja on niin laajalti?
Luolia riittää koko Otsolan suvulle.
Maantien toisella puolen metsäautotien päässä on Kivikuru. Paikka muistuttaa paljon Pyhätunturin Pyhäkurua. Tosin pirunpelto nousee vain kurun toiselle laidalle ja korkeuserot ovat vaatimattomampia. Jylhä näky joka tapauksessa.
Kuru jatkuu Poikkilampena. Lämpimänä kesäpäivänä lammen soistuneet rannat olivat sudenkorentojen suosimaa aluetta. Näytti olevan kosiomenot päällänsä.
Tuulinen sää ja alituiseen liikkuvat kiimaiset korennot tekivät kuvaamisesta haastellista. Hukankorento ottaa huilia.
Lammella näytti asustavan useammanlaisia korentoja. Tässä pikkulampikorento.
Minun seikkaillessa lammella oli gourmetkokki Anssi loihtinut risukeittimellään meille maittavan lounaan. Takana esiintymislava, jota on mahdollisesti käytetty Joroisten musiikkipäivien yhteydessä viime kesänä. Uusista konserteista ei ole tietoa.
Joskus näinkin, minä itse.
Kokki löysi mallin, silti piirakat jäivät kaulimatta.
Tältäkin puolelta löytyy näitä kummajaisia. Ei ole Anssin nostama tämä kivi.
Anssin tarkka silmä löysi tästä maisemasta linnun. Löydätkö sinä? Heittolaukaus ja nopeasti takaisin sinne mistä tultiinkin.
Ja näin on alkukesän retkuilut Savonmualle tehty. Tämä humanoidi kiittää niin Anna Kaisaa kuin Anssiakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti