Saari on tullut tunnetuksi Suomen pisimmästä sillasta, Raippaluodon sillasta, joka yhdistää saaren mantereeseen. Sillan pituus on 1 045 metriä, ja se valmistui vuonna 1997 korvaten siihenastisen lauttayhteyden.
Sanon heti aluksi, että tähän kohteeseen ei kannata ihan vain hetkeksi piipahtaa. Näin kuitenkin tein. Päivä oli 28.6. Sillan ylitettyäni ajoin suoraan Svedjehamniin, joka sijaitsee Björkön saarella. Pengertie saarelle on valmistunut 1954.
ja tietysti myös tähyillä Merenkurkun komeimpia De Geer -moreeneja yli 20 metriä korkeasta Saltkaret -näköalatornista.
Arvatenkin vaikeita vesiä veneilijälle.
Björköbyn saaristo on kohonnut merestä suhteellisen myöhään, joten on epätodennäköistä, että täällä olisi ollut varsinaista esihistoriallista asutusta. Björkön saarelle muodostui kuitenkin 1500-luvun puoliväliin mennessä kalastajien ja hylkeenpyytäjien ruotsinkielinen kyläkunta.
Vanhassa Salterietissä, jossa aina 1980-luvulle asti säilöttiin kalaa, sijaitsee nykyään kesäkahvila ja venemuseo.
Svedjehamn toimii myös joka toinen vuosi aloituspisteenä jokavuotiselle Postisoudulle. Postisoudun aikana osallistujat soutavat ja purjehtivat maalaisveneillä Svedjehamnin, Björköbyn ja Ruotsin Holmön väliä kunnioittaakseen saariston asukkaita jotka vuosisatoja kuljettivat postia matkustaen Suomen ja Ruotsin väliä.
Näkötornista voi kuvata ympärillä ja usein alempana lenteleviä lintuja. Kurki vaihtaa ruokapaikkaa.
Kuten sorsakin.
Bodvatnet runt-luontopolku kulkee näkötornin kautta. Osa polusta on tasoitettu kivimurskeella, osa taas on ainakin toistaiseksi huonojalkaisemmalle vaikeakulkusta. Lenkki on vajaat neljä kilometriä.
Maisema on kaunista ja tyypillistä saaristorantaa.
Vanhan katajan juurakko
Sisämaan puolella laidunnetaan nautoja.
Tässä minun tämänkesän ensimmäinen sudenkorentoni, isolampikorento lepäilemässä pitkospuulla.
Paikalla asustaa myös pikkulokkeja.
Vanhoja pyytöjä
Silakkatynnyri
Postireitin muistomerkki
Ylämaan karjaa laitumella.
Venäläinen kenraali Barclay de Tolly marssitti Suomen sodan aikana maaliskuussa 1809 joukkonsa Vaasasta Björköbyn kautta Uumajaan. Vaikeakulkuisten ahtojäiden vuoksi venäläiset kärsivät retken aikana suurta mieshukkaa, ja kenraali de Tollyn kerrotaan sanoneen, että hän viitoitti tien Merenkurkun yli omien miestensä ruumiilla.
Näillä rannoilla kasvaa myös aito villi tyrni.
Paluumatkalla poikkesin Björkbyn idyllisessä kirkossa.
Ei ole suomalaisissa luterilaisissa kirkoissa sellaista loistoa kuin monesti maailmalla näkee. Vaatimattomuus kaunistaa.
Kirkko on valmistunut vuonna 1859.
Björkbyn kylän raittia.
Ennen kuin poistuin kokonaan saarilta kävin Raippaluodon satamassa syömässä ahvenfileet ravintola Arkenissa. Voin suositella, olivat kruunu retkipäivälleni.
Toiset ovat tulossa, minä jo poistun. Antoisa päivä. Toivottavasti vielä palaan ja pääsen Valassaarille asti.
Lähteet ja lainat:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Raippaluoto
https://fi.wikipedia.org/wiki/Bj%C3%B6rk%C3%B6by
http://www.merenkurkku.fi/koe-maailmanperinto/
Muutama vuosi sitten oltiin tuolla suunnalla mutta epävakaisten säiden takia Raippaluoto jäi käymättä. Pitänee vielä korjata tilanne ja mennä tuonne uudestaan. Kanootti tai kajakki voisi olla hyvä kulkuväline kivisessä ja matalassa saaristossa.
VastaaPoistaKajakilla varmaan näkisi yhtä sun toista.
Poista