Raippaluoto, Replot, Björkö, Svedjehamn

Raippaluoto (ruots. Replot) on entinen Suomen kunta ja 142 neliökilometrin saari Merenkurkun rannikolla Mustasaaren kunnassa Pohjanmaalla.  Kunta oli itsenäinen vuodesta 1872 vuoteen 1973 asti. Raippaluoto on Suomen merialueiden neljänneksi suurin saari Ahvenanmantereen, Kemiönsaaren ja Hailuodon jälkeen.

Saari on tullut tunnetuksi Suomen pisimmästä sillasta, Raippaluodon sillasta, joka yhdistää saaren mantereeseen. Sillan pituus on 1 045 metriä, ja se valmistui vuonna 1997 korvaten siihenastisen lauttayhteyden.

 Sanon heti aluksi, että tähän kohteeseen ei kannata ihan vain hetkeksi piipahtaa. Näin kuitenkin tein. Päivä oli 28.6. Sillan ylitettyäni ajoin suoraan Svedjehamniin, joka sijaitsee Björkön saarella. Pengertie saarelle on valmistunut 1954.

Svedjehamnissa, voit nähdä selvästi, kuinka maan kohoaminen on vaikuttanut sekä luontoon että kulttuuriin. Bodvattnet runt -luontopolun varrella voit oppia lisää maan kohoamisesta 

ja tietysti myös tähyillä Merenkurkun komeimpia De Geer -moreeneja yli 20 metriä korkeasta Saltkaret -näköalatornista.

 

Arvatenkin vaikeita vesiä veneilijälle.

Björköbyn saaristo on kohonnut merestä suhteellisen myöhään, joten on epätodennäköistä, että täällä olisi ollut varsinaista esihistoriallista asutusta. Björkön saarelle muodostui kuitenkin 1500-luvun puoliväliin mennessä kalastajien ja hylkeenpyytäjien ruotsinkielinen kyläkunta.

 Bodvatnet on myös monien vesilintujen pesimäaluetta.

Vanhassa Salterietissä, jossa aina 1980-luvulle asti säilöttiin kalaa, sijaitsee nykyään kesäkahvila ja venemuseo. 

Svedjehamn toimii myös joka toinen vuosi aloituspisteenä jokavuotiselle Postisoudulle. Postisoudun aikana osallistujat soutavat ja purjehtivat maalaisveneillä Svedjehamnin, Björköbyn ja Ruotsin Holmön väliä kunnioittaakseen saariston asukkaita jotka vuosisatoja kuljettivat postia matkustaen Suomen ja Ruotsin väliä.

Näkötornista voi kuvata ympärillä ja usein alempana lenteleviä lintuja. Kurki vaihtaa ruokapaikkaa.

Kuten sorsakin.

Bodvatnet runt-luontopolku kulkee näkötornin  kautta. Osa polusta on tasoitettu kivimurskeella, osa taas on ainakin toistaiseksi huonojalkaisemmalle vaikeakulkusta. Lenkki on vajaat neljä kilometriä.

Maisema on kaunista ja tyypillistä saaristorantaa.

Vanhan katajan juurakko

Sisämaan puolella laidunnetaan nautoja.

Tässä minun tämänkesän ensimmäinen sudenkorentoni, isolampikorento lepäilemässä pitkospuulla.

 Paikalla asustaa myös pikkulokkeja.

Vanhoja pyytöjä

Silakkatynnyri

Postireitin muistomerkki

Ylämaan karjaa laitumella.

Venäläinen kenraali Barclay de Tolly marssitti Suomen sodan aikana maaliskuussa 1809 joukkonsa Vaasasta Björköbyn kautta Uumajaan. Vaikeakulkuisten ahtojäiden vuoksi venäläiset kärsivät retken aikana suurta mieshukkaa, ja kenraali de Tollyn kerrotaan sanoneen, että hän viitoitti tien Merenkurkun yli omien miestensä ruumiilla.

Näillä rannoilla kasvaa myös aito villi tyrni.

 Merenkurkun saaristo kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon.

Paluumatkalla poikkesin Björkbyn idyllisessä kirkossa.

Ei ole suomalaisissa luterilaisissa kirkoissa sellaista loistoa kuin monesti maailmalla näkee. Vaatimattomuus kaunistaa.

Kirkko on valmistunut vuonna 1859.

Björkbyn kylän raittia.

Ennen kuin poistuin kokonaan saarilta kävin Raippaluodon satamassa syömässä ahvenfileet ravintola Arkenissa. Voin suositella, olivat kruunu retkipäivälleni.

Toiset ovat tulossa, minä jo poistun. Antoisa päivä. Toivottavasti vielä palaan ja pääsen Valassaarille asti.

Lähteet ja lainat:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Raippaluoto
https://fi.wikipedia.org/wiki/Bj%C3%B6rk%C3%B6by
http://www.merenkurkku.fi/koe-maailmanperinto/