Matkalla Rovaniemeltä kohti Pallas-hotellia osui tien poskesta silmiin opaste: Ruoppaköngäs. Jarrutus ja käännös vasempaan. Tämä tapahtui kolmisen kilometriä Pöntsön kylän jälkeen. Muutaman sadan metrin päässä oli pysäköintialue ja opasteet Ruoppakönkäälle, jonne sinnekään ei ollut kuin muutama sata metriä. Muuten helppoa, mutta polku ei sovi huonojalkaiselle.
Lapin sadekesä on aikaansaanut melkoisen koivunruoste-epidemian. Puuruskasta ei siis juuri ole tietoa, mutta jotain kuitenkin.
Onkohan tämä kallionkulma köngäsopas? Sellaista tarvitaankin, sillä itse könkäälle ei ole minkäänlaisia viittoja. Puolimetriset paalut ohjaavat kulkijan vasemmalla olevalle kalliolle, josta löytyy kaunis Pahikkojärvi.
Veden kohina johdattaa kuitenkin tolpatonta polkua pitkin oikealla oleville könkäille. Wikipedian mukaan Köngäs on jyrkkäputouksinen koski, jota pitkin ei voi laskea veneellä. Suurista putouksista tässä ei ole kyse, mutta tuo vene-ehto kyllä täyttyy. Nämä könkäät saavat molemmat alkunsa kilometrin päässä olevasta Ruoppajärvestä.
Kuljettuaan metsässä omia teitään pikku jokina, ne yhtyvät jälleen alapuolisessa lompolossa, josta ne jatkavat edelleen kohti Pöntsöjärveä.
Paalutus sen sijaan johtaa viitisen metriä ylempänä olevalle Pahikkojärvelle. Lammeksi tuota itse kutsuisin. Niin tai näin, mutta paikka on erikoinen ja upea.
Jos ei ruskaa puissa, niin maassa sitä paikoitellen esiintyy.
Pahikkojärvi on itse asiassa kallioallas. Sen lähteenkirkas vesi tullee satamalla taivaalta. Läntinen ranta on erikoisesti lohkeillutta kalliota. Selitystä ilmiöön en ole mistään löytänyt. Olisiko poimuttumalla syntynyt kallio jäänyt tyhjän päälle ja jäävuoren painosta aikoinaan murtunut? Voipi olla maakin joskus järissyt?
Valmiita sokkelikiviähän nämä. Kallion päältä löytyy taukopaikaksi rakennettu penkki-pöytäryhmä.
Matka jatkuu kohden Pallasta. Rauhalasta käännös Jerisjärventielle, jonka alkupäästä löytyy moinen kyltti. Laitaisinkohan blogin logoksi?
Kolmisen kilometriä Pallakseen päin on parkkipaikka, josta lähtee polku Keimiöjärvelle. Kuvassa talvireitin viitta. Matkaa järvelle tulee 3,5 km suuntaansa.
Keimiötunturi matkan varrelta kuvattuna. Tunturin päälle lähtee reitti Jerisjärventien varresta hieman pohjoisempaa.
Ruohokanukka syysasussaan
Nämä jänkien ja soiden läpi puskevat joet ja purot ovat aina viehättäviä. Keimiöoja
Suon ruskaa ja Keimiötunturi.
Et ole ainoa joka on Ruoppakönkään opastusta ihmetellyt. Putouksen kohina lopulta ohjaa oikeaan paikkaan. Kalliorantainen järvi on oikeastaan hienompi nähtävyys kuin tuo köngäs.
VastaaPoista