Tässä hiljan pyysi lintumies Jorma mukaansa teurastamolle läskin hakuun. Näitä sitten raahasimme hänen piilokojulleen nastolalaiseen metsään. Myöhemmin täydensimme tarjoilua erilaisin jyväappein. Jorma itse on istunut kojussaan jo usean päivän ja saanut metsien linnuista mm. korpeista upeita kuvia.
Itse pääsin tänään harjoittelijavieraaksi kyseiseen paikkaan . Ei tullut aika pitkäksi vaikka kello väitti istunnon kestäneen kuusi tuntia. Aamuhämärissä ajelin metsäautotien varteen ja talsin viimeisen kilometrin kojulle. Laitoin linnuille tuoretta evästä ja istuin odottamaan.
Ensimmäiset vieraat olivatkin nelijalkaisia. Pari oravaa oli löytänyt tiensä aamupalalle.
Kohta saapuivat keltasirkut kummastelemaan kattauksen valtaajaa.
Kojusta ei ole kovin laaja näköala ympäristöön. Toiset vieraat ilmoittavat kyllä saapumisestaan äänekkäästi huudellen. Näin tekivät myös harakat. Äänten perusteella ylilennon suorittivat palokärki, korpit, naakat ja varikset. Parina päivänä vilauksena näyttäytynyt kanahaukka pysyi sekin tänään poissa.
Pari käpytikkaa pyöri koko päivän eri tarjoiluilla.
Päivä alkoi valkenemaan. Lintuja pörräsi ympärillä. Sini-, tali-, hömö-, kuusi- ja töyhtötiaiset olivat hyvin edustettuina. Väliin toki oli aivan hiljaista. Missä lie kaikki lentelivät? Tuskin toista syöttöpaikkaa löytyy lähimailta.
No, töyhtötiaisia oli varmaan vaan yksi.
Varislinnuista piipahti tässä metsäravintolassa myös pari närheä. Toinen nappasi mukaansa niin ison taliköntin, että tuskin pystyi lentämään.
Lukumääräisesti eniten oli keltasirkkuja.
On se vaan kaunis lintu!
Iltapäivällä saapui yksinäinen puukiipijä. Sille mieluisia olivat talipallot, joihin muut linnut eivät olleet koskeneetkaan.
Aikamoinen nokka.
Tältä siellä kopissa näyttää. Näin yhden pakkasasteen kelillä pysyi koju riittävän lämpimänä lämpökynttilöiden ja väliin Trangian spriipolttimen avulla.
Kiitokset Jormalle kojun lainasta. Tässä vaan kävi niin, että ruokahalu kasvoi syödessä. Ehkäpä joskus pääsen uusimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti