Päijänteen vyöry kohti Suomenlahtea alkaa Kalkkistenkoskesta.
Tässä se on, Päijänne. Näyttää olevan tuolla kauempana jo jäässä, mutta tämä koskiosuus tuskin jäätyy koskaan. Itse olen paikalla ensimmäistä kertaa. Pakkasta on viisitoista astetta, ilma on tyyni ja aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Se jopa lämmittää.
Koski sijaitsee Asikkalan kunnan alueella ja kunnan tiedotteessa kerrotaan, että "Kalkkistenkosken rantojen ja saarten metsät ovat lehtipuuvaltaisia sekametsiä. Kalkkistenkoski muodostaa arvokkaan rakentamattoman koskialueen ja vanhan metsän kokonaisuuden. Alue on erittäin harvinaiselle valkoselkätikalle sopivaa elinympäristöä. Alue on suojeltu voimalaitosrakentamiselta koskiensuojelulailla."
Yläjuoksulla on useampia saaria. Patosaareen pääsee patosiltaa pitkin. Saaren toisella rannalla onkin avoimemmat maisemat ihasteltavaksi.
Rannan puista varisi hiljalleen pakkaskuuraa. Nämä vedet ovat jo matkalla kohti Kymenvirtaa ja maailmanmeriä.
Koskessa sukelteli muutamia koskikaroja. Paikalle kameroineen ilmaantunut pariskunta kertoi etsivänsä harvinaista pikku-uikkua, josta kuulema oli tuore havainto. Itse en harmikseni moista nähnyt.
Jäätaidetta virran suojaisemmalta osuudelta.
Kosken karat saalistivat lentäen uoman keskiosiin ja sukeltaen vuolaaseen virtaan. Sitten olikin palattava taas rannalle syömään ja lepäämään.
Kosken historia ja sijainti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti