"Pellon kunnan Jai-Paljukan luontopolun lähtöpiste sijaitsee Salmilompoloon vievän tien varrella. Salmilompolon tie kääntyy etelään Pello-Rovaniemi -tieltä noin 9 km Pellosta Rovaniemen suuntaan." Näin kertoo Metsähallituksen Luontoon.fi sivu.
Tämänkertainen kohteeni löytyy luontopolun rengasreitin ja maantien välisen polun varrelta. Kartassa punainen piste: Olet tässä.
Itse halusin tutustua vain purkausdeltaan ja siksi jätin autoni Rovaniementien laidalla olevalle P-paikalle.
Kävelymatkaa oli vain noin 500 m. Nyt vain oli niin, että Pellon kunta oli päättänyt tarjota tätä kautta kulkeville extreme-kokemuksen ja oli purkanut soisen metsän läpi kulkevalta polulta pitkospuut
sekä edessä olevalta rinteeltä lahoiksi käyneet portaat. No, pääsin toki ilmankin.
Jo kohta löytyi jääkauden työnäyte. Suurempaa ja pienempää kivenmurikkaa oli vaaranjyrkänteellä aivan kuin joku jättiläiskuormuri olisi kipannut tuohon lastinsa.
Ylempää alkoi puiden latvojen välistä pilkottaa avarat, ruskaiset maisemat.
Laelle, kenties 40 m maantietä ylemmäs, oli värkätty passeli taukopaikka. Yllä oleva karttataulu löytyy pöytäryhmän vierestä.
Alueen poikki kulkee kymmenisen metriä syvä, parisenkymmentä metriä leveä ja sata metriä pitkä rotkomuodostelma, josta rinteen kivet ovat varmaan lähtöisin.
Ympäröivästä kalliomaastosta löytyi upeita ruskan värejä.
Tässä kohtaa syyllistyn varkauteen, joka toivottavasti lailliseksi lainaksi katsotaan. Geologi Hannu Rönty on 8.4.2013 päivätyssä Retkipaikan jutussa valottanut tämän ilmiön syntyhistoriaa. Mitäpä minä pyörää uudelleen keksimään, kun en parempaan kuitenkaan pystyisi. Anteeksi ja kiitos Hannu.
"Mutta mitähän täällä oli aikoinaan tapahtunut? Melkoisten luonnonvoimien on täytynyt mellastaa vaaran rinteessä, kun tuollainen lohkarepelto on saatu aikaiseksi.
Jai-Paljukan muodostuma on tulkittu aivan viime jääkauden lopulla syntyneeksi jäätikön sulamisvesien äkillisen purkauksen kerrostamaksi jäätikköjokisuistoksi eli deltaksi. Jai-Paljukan vaara on ollut ilmeisesti noin 10 000 vuotta sitten juuri paljastumassa sulavasta mannerjäätiköstä, kun jäätikön reunaan on yllättäen avautunut hyvin lyhytikäinen jäätikköjoki.
Jäätikköjokea pitkin purkautuneet vesimassat ovat ohjautuneet vaaran päällä olevaan kallioperän ruhjeeseen ja pyyhkäisseet siinä olleen rapautuneen kiviaineksen mukanaan. Suurimmat lohkareet ovat kulkeutuneet virtauksen mukana kuitenkin vain lyhyen matkaa ja kerrostuneet lähes välittömästi vaaran edustalla olleeseen Ancylusjärveen tasapintaiseksi purkausdeltaksi. Purkauksen kuljettamaa soraa ja hiekkaa löytyy lisäksi alempaa rinteen juurelta ja Jaivuoman pohjalta.
Deltan tasainen pinta on noin 195 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella, ja se on tulkittu tuolloisen Itämeren Ancylusjärvivaiheen ylimmän rannan tasoksi tällä seudulla. Läheisiltä vaaroilta löytyy samalta korkeustasolta muitakin muinaisrantoja.
Entä mistä Jai-Paljukalle tuli äkillisesti niin paljon vettä? Jäätikön pinnalle oli kenties jossain lähistöllä patoutunut runsaasti sulamisvesiä jääjärveksi, jonka aiheuttama paine johti lopulta järven pohjan murtumiseen ja vesien purkautumiseen jään sisään syntyneen kuilun kautta jäätikön pohjalle ja lopulta tunkeutumiseen jään reunaan sattumalta juuri Jai-Paljukan vaaran laen kohdalla. Tapahtumaa voisi ehkä verrata parhaillaan Grönlannin mannerjäätikön länsireunalla tapahtuvaan sulamiseen, jossa jäätikön pinnalle patoutuneet huomattavan laajatkin jääjärvet ovat toisinaan tyhjentyneet äkillisesti ja jättäneet jälkeensä suuria, jäätikön sisään johtavia pystysuoria kuiluja ja yön aikana muuttuneeseen maisemaan heränneitä ällistyneitä tutkijoita.
Jai-Paljukan muodostuma ei näytä liittyvän mihinkään harjujaksoon, joten se ei ole tavanomainen melko pitkäaikaisen jäätikköjokitoiminnan tuote, vaan ennemminkin satunnainen poikkeustapaus. Voi olla, että jos sulamisvesien purkautuminen jäätikön reunaan olisi tapahtunut hiukankin eri paikassa, siitä ei olisi jäänyt mitään jälkiä maastoon. Jääkaudella Lappiin syntyneiden lähes lukemattomien kurujen, uomien ja purkauskerrostumien joukossa Jai-Paljukka onkin melko omintakeinen, helppopääsyinen ja näkemisen arvoinen kohde."
Ja tähän Hannu Röntyn mielipiteeseen on myös minun helppo yhtyä. Tosi suositeltava kohde!
Yksi huomio. Pari vuotta sitten Rovaniementieltä lähtevälle Jaipaljukan polulle on uusittu pitkospuut. Ja nyt hyvä mennä kohteeseen.
VastaaPoista