Jo useampana kesänä on ollut suunnitelmissa retki Tiilikkajärven kansallispuistoon. 25.-27.6. kuluvaa vuotta se viimein toteutui. Matkassa olivat tyttäret Maija ja Laura, heidän poikansa Emil, Vilppu, Jousia, Touvo ja Veikko sekä Hillevi ja vaari.
Tiilikkajärven kansallispuisto sijaitsee Rautavaaran ja Sotkamon kuntien alueella. Se on perustettu 1982. Kokoa sillä on noin 34 km2.
Sammakkotammen opastuspaikalta lähtee Uiton kierto (7 km). Lähdimme vaeltamaan vastapäivään kiertäen.
Tällä kierroksella näet uiton kämpän ja upean Venäjänhiekan. Meidän ryhmästä seitsemälle riitti tämä matka.
Alkumatkasta törmäsimme majavien jyrsimiin kantoihin ja vanhaan patorakennelmaan.
Puiston maisemaan kuuluvat isot avosuot, jotka ovat enimmäkseen pohjoisia aapasoita.
Avosoiden laidoilla esiintyy rahkaisia rämeitä, joissa kasvaa saroja, isoja varpuja ja paikoitellen maariankämmeköitä.
Soita halkovat hyväkuntoiset pitkospuut,joita pitkin matka joutuu helposti.
Soiden välissä pääset kulkemaan hiekkapohjaisilla mäntymetsien poluilla.
Ilme on tuima, mutta ei vielä väsytä, aurinko vaan häikäisee. Retkipäivä olikin lämmin ja aurinkoinen.
Tavoiteltu määränpää ja taukopaikka, Venäjänhiekka on laaja ja upea hiekkaranta.
Vaeltaessa tulee nälkä.
Kyllä lähtee! Helteellä oli mukava uiskennella, rantakin oli mitä ihanteellisin.
Väliin auringonkylpyä.
Veikko ja äiti-Laura kiersivät treenimielessä pidemmän lenkin Tiilikkajärven Pohjoisniemen kautta. Tätä kirjoitellessa 19.7. tuo kaksikko on palaamassa Haltin vaellukselta. Maija ja Jousia kävelivät järveä halkovaa harjua pitkin heitä vastaan. Kalmo- ja Pohjoisniemen välillä ei ole maayhteyttä. Vesimatkalle on varattu veneitä. Pidempi lenkki on kokonaisuudessaan 18 km.
Hillevin himohommaa on kävely hiekkarannalla.
Lintuja näkyi niukasti. Västäräkki sentään.
Sieltä saapuu Veikko
ja Laura saattajanaan Jousia.
Rannalta löytyy ruokailu-ja nuotiopaikkoja. Tulenteko kiellettiin juuri meidän retkipäivämme aamuna.
Sukellan Kiinaan!
Rantaleijona
Ruokalevolla Toivo
Paluumatkan varrella oli kelo, johon oli ripustettu useammatkin viikset.
Länsipuolen harju oli melko kivinen ja siten hankalampi askeltaa.
Ja varsinkin tämä. Lainakuvassa Täyssinän rauhan 1595 rajakivi. Kiveen on nakutettu sekä Ruotsin että Venäjän tunnukset. Kivi sijaitsee keskellä Tiilikkajärven itäistä osaa. Jalkapelissä kivi jäi näkemättä.
Nyt se on tehty. Toivo ja Veikko Sammakkotammen taukopaikalla tankkaamassa. Kuvan ulkopuolella luikerteli kyy.
Tukikohtana meillä oli Metsäkartanon Metsäkämppä, jonne mahtuu suurempikin sakki. Erityisesti pitää kehua sen mahtavaa valtavaa saunaa. Parempia löylyjä saa hakea.
Kämpän rannalla oli käynnissä haapaperhosten parveilu .
Ja retkeiltiinhän me jo ensimmäisenäkin päivänä.
Kohteena oli Pumpulikirkko, joka on saanut muotonsa jääkauden helpottaessa ja sulamisvesien pyörittäessä kiviä ja hiekkaa. Kyseessä on siis hiidenkirnujen tapaisia muotoja.
Tässä koko retkue: Laura, Toivo, Veikko, Hillevi, Maija, Emil, Vilppu ja Jousia. Vaaria ei näy, otti kai kuvan. Oli tosi mukava retki reippaalla porukalla ja upeissa maisemissa. Minnekköhän ensi kesänä?
https://www.luontoon.fi/tiilikkajarvi
https://www.rautavaara.fi/matkailijoille/kohteet/pumpulikirkko/
https://www.metsakartano.com/majoitus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti