Oletettavasti tämän kesäkauden pääretkeksi jää seikkailu Karigasniemen ja Tenon seutuvilla. Siihen väliin siunaantui retki Hornöyan lintu- ja majakkasaarelle. Itseni kuskasin Karigasniemelle bussilla, oikeastaan kahdella, Onnilla ja Eskelisellä. Perillä minua odottivat vanhat skönärit, majakkaseurakaverini Pentti Kokko ja Matti Viskari. Aikomuksena oli kuvata paljon lintuja ja muutamia Pohjois-Norjan majakoita.
Lapin tiet ovat pitkiä ja usein suoria. Saavuin Penan torpalle lauantaina. Penalla oli vielä ennen Norjan retkeä pari työyötä. Minun onnekseni Matti lähti paikallisoppaaksi ja lintukoiraksi.
Kaikki yläjärvet eivät olleet vielä vapautuneet jäistään. Kaamasentienvarren vesistä ja jängiltä löytyi tukkasotkia,
mustaviklo,
suokukkoja eli suokulaisia,
taivaanvuohi,
liro
taveja ja
suopöllö.
Maastosta löytyi maatunut telkän tahi uivelon pönttö. Ei ole enää asunnoksi tästä kummallekkaan. Molempia kyllä nähtiin viereisellä järvellä.
Pena on yötöissä Laxelvassa ja lepäilee päivät asuntovaunussaan Skuganvarren leirinnässä, jonka touhuissa hän oli aiemmin osallisena. Kävimme tervehtimässä häntä sunnuntai-iltana ja tutkimme lähimaisemia.
Tässä nämä jo harmaantuneet skönärit, vas. Matti, oik. Pentti. Ei tule aika pitkäksi näiden herrojen kanssa, sen verran on heillä tarinoita maailman meriltä kerrottavana.
Skoganvarren Övrevan oli meidän rannalta jo kauas sulanut. Allit, mustalinnut ja hanhet lepäilivät jään reunalla kamerani ulottumattomissa. Pilkkasiivet sentään lensivät lähempää.
Norjan puolelta, Kaarasjoelta on lähtöisin maailmanmaineeseen noussut norjansaamelainen etnomuusikko Mari Boine. Kun on syvät juuret ja mahtavat eväät voi päästä pitkälle vaatimattomistakin oloista.
Kauan olen etsinyt lapintiaista kamerani eteen siinä onnistumatta. Penalla oli vielä pihallaan syöttöhommat kesken ja siihenhän tuo tintti tuli. Oli vielä uskomattoman peloton ja kuvia sain räpsiä rullan täyteen.
Samalle syötölle ilmestyi myös sepelkyyhky, näillä main enempi harvinainen vieras.
Alkoi Penan vapaaviikko ja päästiin matkaan. Lähdettiin varovasti liikkeelle ja jäätiin saunomaan Penan "osuusliike"mökille. Tenossa oli vettä ääriä myöten, jossain ylikin. Oikealla Dalvadas saamelaisten ikiaikainen asuinkenttä. Kuva mökin terassilta.
Rannan kivellä lapintiirat lämmittivät tunteitaan. Kun palasimme mökille muutaman päivän jälkeen, oli tämäkin kivi jossain veden alla. Vielä oli joenpinta nousussa ja tunturiylängöillä lunta jäljellä.
Nuorgamin seutuvilla oli tilanne tämä. Jäitä oli ollut ja lisää jäitä oli yläjuoksulta tullut.
Kohta olisimme Norjan puolella ja suuri ja odotettu seikkailu voisi alkaa. Siitä seuraavassa postauksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti