Hyyppäänvuori 2020

 Retkeilevien naisten toiveesta toteutettiin 30.9. päiväretki Hyyppään maisemiin. Mukaan pääsi myös metsäkoira Capo. 

Hyyppäätä sanotaan Keski-Suomen Koliksi eikä suotta. Kohta huomaat.

Haapa oli jo päättänyt luopua lehdistään. Vaikka päivä oli harmaa ei maa ollut kuitenkaan märkä. Näin polku ylös ei ollut liukas.

Vuoren valloittajat Capo, Hillevi, Helena ja Leena. Olipahan aika jyrkkä nousu. Kameramies voi nousta hitaammin, kun on niin paljon katseltavaa.

Hyyppään maastoissa on runsaasti erikokoisia siirtolohkareita. Osa niistä on jopa ylhäälä vuoren päällä.

Siinäpä se. Päivän harmaus rajoitti näköalaa, mutta on sitä tässäkin.

Joka retken huippuhetki, evästauko.

Maksamaton mainos. Kesällä saamani lahjapullo, kelpo tuote.

Maistui se kahvi Helenallekin.

Huipulta pohjoiseen sijaitsee Karhulampi. Laituri kuuluu Lievestuoreen partiolaisten kämpälle. Kämppä on vapaasi vuokrattavissa. Katso täältä Hyyppään maja

Siirtolohkareiden alla on useampia lippaluolia. Tulia on tuossakin pidetty varmaan jo satoja vuosia ellei jopa tuhansia. Nykyretkeilijöille tämä ei enää ole luvallista. Lähikylän Lievestuoreen poikana olen nuorempana tuossakin muutamat makkarat paistanut.

Sitten vastarinnettä alas.

Luonnon kauneutta. 

Mikä, mikä, missä? Selvä vainu.

Opas kaarsi polulta liikaa oikealle ja löysi suuren siirtolohkareen päältä "desanttien radioaseman"

sekä kassillisen suppilovahveroita poimittavaksi.

Leena ja yksi monista.

Taas herkutellaan.

Kaarto takaisin Hyyppään juurelle. Vuori on tältä puolelta halkeillut ja jyrkkäseinäinen. Leena ei voinut vastustaa kiusausta tutustua seinämään tarkemmin. Niin meni tyttö ylös, että heilahti.

Ylempää rinnettä löytyi luola. Tämäkö on se kuuluisa Hyyppään luola?

Sielläkin on tulisteltu. Leenan kuva

Vierestä nousee vuoren halkeamassa kanjoni kohti yläilmoja. Pääseekö tästä vuoren laelle, jäi testaamatta. Leenan kuva

Alempana Leenan täytyi hieman punnertaa, jotta sain näkymän lohkareen alle.

Äiti ja tytär. Mentäisiinkö seuraavaksi Hitonhaudalle?

Minä ite Leenan kuvaamana

Karhulammen vesipeto. Ihan on ystävällisen näköinen kyllä.

Vanhempi postaus löytyy täältä Hyyppää 2017