Saarenmaan retkellä, osa IV, linnut

Kuten jo aiemmin olen kertonut, käytin kaksi kylpyläpäivää lintujen tarkkailuun. Liikkumista varten vuokrasin auton, jonka sainkin oppaamme avustuksella varsin edullisesti.

Ensimmäisen lintupäivän vietin Sörven niemimaalla, josta on tarinaa jo osassa I.

Touhu alkoi tuolta niemen eteläkärjestä, majakan luota.

Majakka on tässä kuvattuna etelän suunnasta. Tämä on se niemi, jolta Suur Töll paiskoi kiviä pirun perään.

Majakan luona oli keväistä elämää. Koleasta säästä huolimatta rantakäärmeet ottivat aurinkoa suojaisemmissa painanteissa.

 Ensimmäiset kuvaan päässet linnut olivat rantakivillä istuskelevat merimetsot. Niitä tuntui täälläkin riittävän.

Alliksi arvelen.

Selkälokkipariskunta

Töllin paiskaamalla kivellä eli ulkoluodolla asuva merimetsoyhdyskunta.

Yksinäinen karikukko etsiskeli levän joukosta syötävää.

Kalatiira

Merikotkia näkyi muutamia päivittäin. Näyttivät jahtaavan etupäässä merimetsoja.

Harmaalokki

Mustalinnuiksi luulen

Kiuru. Niemellä oli havaittu myös harvinaisempi töyhtökiuru, josta luulen saaneeni kuvia. Ne vain ovat kaikki heinikon seasta ja epätarkkoja.

Merimetsot lennossa

Tässä minulle uusi laji

Ristisorsaksi linnun nimeää Tenovuon kuvasto.

Matkallani länsirantaa takaisin Kuressaareen törmäsin näihin merihanhiin,

hiirihaukkaan,

meriharakoihin ja

kivitaskuun.

Seuraavana päivänä ajelin rannikkoa myötäillen Kuressaaresta itään. Tässä kosteikossa ruokailivat tavit.

Kauempana tähysteli harmaahaikara.

Kaislikon välissä naaraita houkutteli silkkiuikku.

Tässä suosikkini, tuo mustavalkea, uivelouros kahden naaraan kanssa. Ne ovat nuo vaalealeukaiset punapäät. Muut ovat tukkasotkia.

Kauempana minusta käytiin tiukka ilmataistelu. Kotka antoi periksi.

Näillä vesillä asustaa vain kyhmyjoutsenia.

Tulihan sieltä mereltä sitten viimein valkoposkihanhiakin. Pelloille oli jo kertynyt jonkun verran metsä- ja tundrahanhia. Jatkuvat koleat kelit olivat pitäneet useat muuttajat vielä etelämpänä. Vielä ehtii, kunhan lämpenee ja tuulet ovat sopivat.

Kuressaaren Piispanlinnan takana olevasta ruovikosta nousi siivilleen muutama harmaahaikara .

Olihan näitä jo tässäkin. Olipa mielenkiintoista ja mukavaa. Aika hurahti nopeasti. Ensikertalaisena parhaat paikat saattoivat jäädä löytämättä. Sörve kuitenkin sattuu muuttoreitille. Siksi sinne on perustettu

Viron lintuseuran linnu jaam.

Odotan sinun, joka huomaat teksteissäni virheitä, opastavan minua lintujen tunnistamisessa. Olisin siitä kovasti kiitollinen.