Näitä vielä löytää silloin tällöin, valitettavasti. Siitä liennee aikaa, kun tässäkään metsässä on laidunnettu, mutta piikkilanka kestää.
Aluksi jyrkänne oli enempi jyrkkärinteistä louhua.
Onneksi meillä riittää vielä lapsenmieltä. Ice Darth Vader.
Varjoisilla rinteillä oli yöpakkasten aikaansaannoksia.
Matkan päästä löytyi jo avosilokalliota, käkkyrämäntyjä ja jäkälämattoja.
Laella ollaan. "Aapeli Lehmonen eli Pekan-Aapi oli sirkkamäkeläinen talonisäntä, tunnettu kuohari ja kansanparantaja. Pekan-Aapi saavutti mainetta paitsi loitsuilla ja rohdoillaparantajana ja verenseisauttajana myös käärmeiden lumoajana ja tietäjänä."
"Lisäksi Lehmosen sanotaan löytäneen kadonneita, "metsänpeittoon" joutuneita eläimiä."
"Kertoman mukaan Lehmonen kapusi keväisin Rappaatvuorelle rukoilemaan, ja siellä ja läheisen "Betesdan lähteellä" hän myös harjoitti parantamisrituaalejaan."
"Hoitoa aamuöisellä vuorella saivat niin mielisairaat kuin unettomuudesta kärsivät. Itseään tietäjä vahvisti lähdevedellä laimennetulla ja vingerporillisittain nautituilla viinaksilla." Eräs myöhempi Lehmonen löysi lähirannalta, puron varresta pontikkatehtaan. Silloin elettiin jo 1960-lukua, joten tehtailijana on täytynyt toimia jonkun muun kuin Pekan-Aapin.
Nyt ei löytynyt jälkiä tietäjien vierailuista, mutta metsoukko oli sekin huomannut vuorella olevan jotain mystistä kevättaikaa. Koppelon jäljet löytyivät läheiseltä rinteeltä. Toivotamme hääonnea heille!
Tässäpä vahva arvaus Pekan-Aapin rukouspaikasta. Vasemmalla oleva kivipaasi on vuoren korkein kohta ja näköalat Konnevedelle, alarinteillä kasvavien puiden latvojen välistä, ovat juhlavat.
Niin talvisesta kuin keväisestäkin metsästä löytyy monia hienoja asioita.
"Myös Pekan-Aapin isä Jussi (Pekan-Jussi) sekä isoisä Kaapro omasivat kansanparantajan taidot. Pekan-Jussin parantamismenoissa Rappaatvuori näytteli tärkeää osaa."
Lainaukset teoksesta Konneveden kunniaksi. Kiitän tekijöitä niin tämän retken innoituksesta kuin tekemistäni omavaltaisista lainauksista. Useita retkiä kirjan esittelemissä maisemissa on jo tullut tehdyksi ennen kirjan julkaisua, mutta muistilapuilla on myös monia kirjasta napattuja uusia tutkimuskohteita. Aiempia Konnevesitarinoita linkistä alkaen 30. kesäkuuta 2014.
Jokaisen Konneveden vieraan ja rannan asukkaan on hyvä lukea jopa omistaa tämä kirja. Taatusti et pitkästy.
Etelä-Konneveden kansallispuiston sydän, kirkasvetinen Konnevesi on saanut oman kirjansa. Kirjan tekijät Jorma Knuutinen, Eila Karki ja Risto Palokangas ovat yhtä paljon biologeja, luontoihmisiä ja humanisteja. Teos on heidän monivuotisen työnsä tulos ja samalla kunnianosoitus Suomen luonnolle. Kirja on tarkoitettu katseltavaksi, luettavaksi, selailtavaksi tai vaikka tarkemman tutkimuksen perustaksi. Konneveden kunniaksi ei ole kertomus vain tästä päivästä vaan tarina järvestä ja sen synnystä sekä kehityksestä alueen eläimistöä ja kasvistoa kunnioittaen.
Kirjassa on 280 sivua ja yli 300 kuvaa sekä informatiiviset kartat. Tämä kovakantinen ja sidottu teos on suunnattu kaikille luonnosta, kansallispuistoista sekä erä- ja luontomatkailusta kiinnostuneille ympäristö- ja luontoihmisille. Vahvasta tieteellisestä lähestymistavastaan huolimatta kirja on tehty selkeäksi ja kaikille lukijoille soveliaaksi yleisteokseksi Konnevedestä ja Etelä-Konneveden kansallispuistosta. (Kustannusosakeyhtiö HAI)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti