Koskikara, Cinclus cinclus

Talvinen ystävä, jonka löytää melkoisella varmuudella Keski- ja Etelä-Suomen avoinna olevista virtapaikoista. Etelänmatka kestää lokakuulta huhtikuulle. Kesät koskikara viettää Lapissa, jossa se myös pääsääntöisesti pesii.

Eestin kielellä lintu on nimeltään vesipapp. Miksiköhän?

Suomen pesimäkannaksi arvioitu 250–350 paria. Pesimälintuna kirkasvetisten koskien laji Pohjois-Suomessa. Etelä- ja Keski-Suomessa harvinainen pesimälaji. Suomessa kuitenkin talvehtii 5.000–10.000 pääosin Pohjois-Norjasta (Norjan kansallislintu) ja Ruotsista muuttanutta yksilöä. (Luontoportti.com)

Konneveden Siikakosken ylävirtaa, jossa tänäkin talvena majailee ainakin tusina koskikaraa.

Ravintona näillä on  selkärangattomat eläimet, joita ne  etsivät virtapaikoista sukeltamalla. Joskus käy myös pienet kalat.

Koskikara kuuluu varpuslintujen suureen lahkoon, ollen niistä ainoa, joka sukeltaa. Sen höyhenpuku pysyy vesitiivinä pyrstön tyvessä olevasta rauhasesta erittyvän rasvan ansiosta, jota lintu sukii höyheniinsä. (Luontoportti.com)

Ennen nielemistä saalista retuutetaan ja se huuhdellaan. Näin olen ollut näkevinäni.

Ääni: Sirahtava, keltasirkkumainen ”sritt”, laulu kaunista ja kirkasta viserrystä. Näihin aikoihin talvesta, varsinkin aurinkoisina päivinä, voi koskien rannoilla kuulla huomattavankin voimakasta laulelua.

Uhanalaisuus: Vaarantunut, rauhoitettu.

Itse olen kuvaillut karoja Saarijärven ja Rautalammin reittien koskilla sekä Nastolan, Iitin ja Jaalan pienemmillä virroilla. Tässä Kumian myllyn asukas pakkasaamuna.

Näinköhän lintu arvostaa asuinympäristönsä talvista kauneutta. Sille elämä näissä ympäristöissä on varmaan aika rankkaa.

Riekonkoskella Saarijärvellä.

Sama koski. Joskus 80-luvulla, vapun melontaretkellä tuli uiduksi kosken alla. Silloin oli vettä kyllä enemmän. Melkoiset on humusmäärät. Ylävirralta löytyy turvesoita.

Kerro, kerro kuvastin ...

Keväisempään aikaan Siikakoskella.

 

Pesiminen: Munii touko–kesäkuussa 3–6 munaa. Naaras hautoo, haudonta-aika 14–18 vrk. Pesäpoikasaika 18–25 vrk, pesästä lähtiessään poikaset uivat ja lentävät jo hyvin. (Luontoportti.com)

Tämä on ainut koskikaran pesintä, minkä olen nähnyt saati sitten kuvannut. Erikoinen oli pesärakennelma. Emon tuodessa ruokaa ilmaantui sammalpehkosta vaativia nokkia sieltä täältä. Vielä erikoisemmaksi löydön teki se, että pesä oli non 200 km Jyväskylän eteläpuolella. Lapissa karoille asennellaan nille vartavasten rakennetuja pönttöjä esimerkiksi siltarakenteisiin.

Koskikara oli Birdlife Suomen vuoden lintu 2016.