Tein 8.-22.11. ystäväni Erikin kanssa matkan Turkkiin. Matkan järjestäjänä toimi TSS eli Travel Service Scandinavia. Julkisuudessa näitä matkoja kohtaan esitetystä kritiikistä huolimatta voin todeta retken olleen upea ja kaikinpuolin onnistunut. Eikä maksanut paljon!
Matka oli kaksiosainen: ensimmäisellä viikolla kierrettiin järjestetysti Lyykian aluetta ja toinen viikko oli varattu omaehtoiseen matkailuun ja rantalomailuun keskuspaikkanaan Side.
Lentomatka päätyi Antalayan kentälle ja toisena päivänä päästiin bussimatkalle. Linkeistä löydät halutessasi enemmän tietoa kuin kuvateksteistä.
Myrassa, nykyisessä Demressä tapasimme Pyhän Nikolaoksen. Nikolaos toimi 300-luvun alussa Myran kaupungin piispana. Vanhempiensa kuoltua hän peri suuren omaisuuden, jota hän alkoi jakaa köyhille ja tarvitseville. Hän piti itseään pelkkänä köyhille kuuluvan omaisuuden hoitajana. Nikolaos pyrki kaikin keinoin pitämään hyvät tekonsa salassa, jotta ei menettäisi taivaallista palkkiotaan. (Vrt. Matt. 6:7) Kun hän kuuli kolmesta neidosta, joiden isä oli niin velkaantunut, että hänen olisi myytävä tyttärensä prostituoiduiksi, Nikolaos päätti viedä heille kultaa myötäjäisiksi tarvittavan summan, jotta neidot pääsivät onnellisesti avioon. Nikolaos hiipi yöllä paikalle ja heitti kultanyytin avoimesta ikkunasta sisään. Hämmästynyt perhe iloitsi suuresti tapahtuneesta, jolle he eivät keksineet selitystä. Nikolaos toisti tekonsa vielä kahdesti. Kolmannella kerralla perheen isä sai selville, keneltä kulta tuli. Nikolaos vaati häntä lupaamaan, ettei kertoisi asiasta kenellekään.
Nikolaoksella oli mahdollisesti suhteita myös Suomeen, päättelen hänen talonsa seinäreliefistä.
Mies, joka tiesi liikaa tai ainakin enemmän kuin opas. No, jostainhan sen on oppaankin oppinsa saatava.
Pyhää Nikolaosta pidetään Joulupukin esikuvana.
Venematkalle maanjäristyksen upottamaan Kekovan kaupunkiin.
Muinaisia hautoja.
Rannalla on niin munaisia kuin nykyisiäkin asumuksia.
Tästä on noustu ylempänä olleisiin rakennuksiin.
Jos meri olisi ollut tyynempi, olisimme nähneet pinnan alta yhtä sun toista. Tämä ruukunpalojen hauta on kuvattu veneen pohjassa olleen lasi-ikkunan läpi.
Ensimmäisen matkapäivän viimeinen kohde oli muinaisen Lyykian pääkaupunki Xanthos, joka on päässyt Unescon kulttuuriperintökohteeksi 1988.
Kemal Atatyrk on turkkilaisten mielissä nykyisen Turkin valtion luoja, Atatyrk, Turkin isä. Hänen kuolinpäiväänsä 10.11. juhlitaan Tasavallan päivänä, Atatyrkin muistopäivänä. Näimme pienten koululaisten kokoontuvan lipunnostoon tuon päivän aamuna. Turkkilaiset ovat hyvin patrioottisia, mikä seikka kaikkien voimainkoitoksiin taipuvaisten on syytä pitää mielessään.
Dalyan-joen varrelta löytyy kallioon hakattuja hautoja. Kyse on antiikinaikaisista Kaunoksen kaupungin rakennelmista.
Sinisten rapujen pyytäjiä aluksessaan.
Kalaparvi ravunkuoren kimpussa.
Seutu on harvinaisten ja valtavien merikilpikonnien, valekarettikilpikonnien lisääntymisaluetta.
Joen ruovikoissa asuntaa runsas lintukanta. Ilmassa lenteli niin erilaisia haikaroita, petolintuja kuin
kuningaskalastajiakin. Aiemmin en ollut nähnyt luonnossa ainuttakaan lajinsa edustajaa. Nyt näin yhdellä veneretkellä peräti viisi kaunista lintua.
Päivä jatkui tutustumisella raamatulliseen Efesokseen.
Kaupungin ylväs vartija
ja vähintäänkin yhtä ylväs oppaamme Ayse, joka piti meistä koko viikon hyvää huolta ja jakoi ylpeänä kotimaansa tietoutta. "Turpa kiinni!"
Turisti, mikä lie Lapin sälli.
Tästä on tallannut aikoinaan Lyydian kuningas Kroisos ja moni Rooman keisari. Kaupungissa ovat asuneet ja vaikuttaneet Neitsyt Maria, apostolit Johannes ja Paavali. Parhaiten kaupunki tunnettaneen kirkolliskokouksestaan 431.
Meidän ryhmämme takanaan Celsuksen kirjaston rauniot. Kirjat on kai viety British Museumiin niin kuin moni muukin historiallinen löydös. Kadussa on vieläkin metallilenkkejä ryöstöretkien tavarainkuljetusten jäljiltä.
Melkoinen teatteri nykymittapuunkin mukaan.
Isa Beyn moskeija sisältä ja
ulkoa päin. Moskeija on 1300-luvulta ja on vanhimpia turkkilaisia moskeijoita.
Päivän päätteeksi viininmaistajaiset kreikkalaisessa kylässä.
Aphrodisias on antiikin aarre. Tästä linkistä löydät google-kääntäjän hauskan käännöksen turkin kielestä suomeksi. Afroditen temppelin portti. Alueen marmorikivi ja kivenveistäjäkoulun työ ovat nähtävillä tässä laajassa kaupunkikokoonaisuudessa.
Lähes virallisissa nykymitoissa oleva stadion.
Liekö ollut kylpylä?
Korinttilainen ja
joonialainen pylväs. Menikö Köpä (entinen historian ope) oikein?
Matka jatkuu Turkin ylänkömailla.
Pamukkale Unescon maailmanperintökohde. Kuin lunta vaan ei ole. Maanpinnan alta pulppuavien kuumien lähteiden tuomien mineraalien pinnoittamia rinteitä. Kovaa, mutta sileää paljaan jalan alla.
Alueella on useita altaita, joidenka vedessä väitetään olevan parantavia voimia.
Lainasin paikallisen valokuvaajan mallia, ei tykännyt hän.
Hyvää yötä! Tarina jatkuu osassa II.
Kukka Ayselle ja ryhmämme mukaville naisille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti