Matkailuautoilija Calle pyysi syyskuussa kaveriksi Lapin turneelle. Mukava oli lähteä työntäyteisen kesän vastapainoksi. Koskapa Callen koipi oli kipiä, jäi jalkatyöksi lähinnä kaasun, jarrun ja kytkimen painaminen. Monta hienoa kohdetta löytyi myös autotien varrelta ja kuvia tuli napsittua aika joukko.
Ensimmäisenä päivänä päästeltiin Tankavaaran kultakylään. Iltalenkillä tutustuttiin 4-tien länsipuolella avattuun uuteen harrastajien huuhdonta-alueeseen.
Aamulla Calle löysi itsensä Klondykestä tai ainakin sen jäljitelmästä.
Jäniksiä, jotka tällä korkeudella eivät ole mitään rusakoita, oli paljon.
Päivä jatkui Saariselän läheisyydessä olevalla Hangasojalla. Tänne meidät oli kutsunut huuhdontahommiin jo 1980-luvulla hurahtanut kitaravirtuoosi Rami Hammar. Vaimonsa Helena ja hän olivat tutustuneet Calleen Inarissa aiemmin kesällä ja siitä sitten kehkeytyi tämä koko reissu. Tarkoituksena oli tutustua kullankaivuusen ja opastaa Callea uuden elinkeinon pariin. Keli suosi ja opastus oli sydämellisen ymmärtävää.
Vähänkään toiveikkaammassa yrittämisessä tarvitaan huuhdontaränni, johon jääneestä hienommasta maa-aineksesta kulta erotellaan vaskaamalla.
Calle pääsi harjoittelemaan vaskaamista Ramin opastaessa. Kyllä kultaakin nähtiin vaan ei sillä olisi vielä matkakuluja peitetty.
Kahvinkeittohan se on usein pääosassa näillä retkillä. Kiitokset isäntäväelle upeasta päivästä.
Vielä ei oikein ollut ruskaa, mutta aina jotain.
Toki kuukkeli kaverinsa tunnsti.
Kaunispäältä etelään.
Yövyttyämme Inarissa jatkoimme kurkkaamaan Kettukoskea, jonka yläpuolelta löytyy kuuluisa Riutulan lastenkoti ja koulu.
Päivään sisältyi myös vierailu Siidaan, saamelaisten kulttuurikeskukseen. Siida on paikka, jota voi vilpittömästi suositella. Varaa kuitenkin muutama tunti aikaa ja perehdy kunnolla sen monipuoliseen antiin.
Yö Sodankylässä ja Leville. Käppäiltyämme tovin Levin Alppikaupungissa ajoimme huipulle. Keli oli usvainen tai ehkä pilvinen, tiedä häntä. Callea kiinnosti jo päivätanssit, mutta kun se koipi oli kipiä.
Laella oli ruskaisempaa. Olen käynyt muinoin rippikoulun Sirkan Atrinmajalla ja tehnyt useammankin hiihto- ja lasketteluretken Leville. Nyt kuitenkin tuntuu jo siltä, että tämä paikka ei enää ole minua varten.
Matka jatkui Pallakselle ja sen luontokeskuksessa huilasimme katsellen multimediaa liittyen alueen niin menneisyyteen kuin nykykyisyyteenkin.
Kuohuja Äkäsmyllyllä. Mylly ja myllykahvila löytyvät Pallas-Äkäslompolo-tien varrelta.
Nyt Callekin tietää, mitä lahjonnalla voi saada aikaan. Moni on oppinut syömään lahjojansa kädestä!
Yksi Ylläksistä
Tornionjokivarren hiiripöllö. Hällä oli myös kaveri.
Ylitornion poika väitti, että olivat laittaneet Kariniemen Annikille karvalakin mekon alle. Ei ollut!
Aavasaksalta pohjoiseen.
Kukkolankoskella nousi siika. Harvemmin tosin tuohon saaviin saakka. Ruotsiin untuvatakkiostoksille ja Tornioon yöksi. Katukuvassa näkyi nuoria tummia miehiä.
Ex tempore kiepaus Hailuotoon. Olikin aina pitänyt käydä vaan kummallekin visiitti oli ensimmäinen. Toivottavasti ei kuitenkaan viimeinen. Tykästyin maisemiin.
Marjaniemessä mitataan alueen säätiedot ja sen majakka opastaa merenkulkijoita Perämeren väylillä. Ainakin on opastanut. Valkoisesta talosta löytyy luontokeskus, josta saa vaivatta hyvän yleiskuvan seudusta. Majakan juurella vanhassa, punaisessa luotsirakennuksessa on ravintola Luoto. Päätöspäivän kruunasi gourmet-lounas. Kyllä maistui.
Lauttamatkan vartijat. Ovat ne ehtineet jo tuonnekin sontimaan.
Saanko jo tulla kotia? Kiitos Calle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti