Matka jatkuu, tavoitteena Hornöya, lintujen ja majakan saari Vardön eli Vuoreijan edustalla. Tämä on niitä kerranelämässäjuttuja. Kauan on tätä odotettu, ja viimein siitä tuli totta. Kaverina, matkanjärjestäjänä, oppaana ja tulkkina huseerasi ystäväni Pentti Kokko.
"Tervetuloa saarelle, minä olen lunni, yksi paikan tuhansista. Ymmärrän, että niistä lukuisista kuvista, joita tulet ottamaan täällä, voi olla vaikea valita vain muutamia julkaistavia."
Kuljetuksen ja mahdollisen majoituksen majakalla voit tilata ja lunastaa satamakonttorista. Pelkällä päiväretkelläkin ehtii jo kokemaan ja näkemään paljon.
"Niin pikä on matka ja kivinen tie." siis sinne majakalle Vardö fyr. No alle kilometrin, mutta ei niin helppoa. Lähde laiturilta ensin oikealle sitten ylös ja alas ja viimeksi taas ylös
jo vähän helpompaa alustaa.
Loppunousun oikealla puolen on heinäinen laakso, jossa merihanhet viihtyvät.
Seuraavana päivänä palasimme saaren mantereenpuoleiselle rannalle, laiturin maastoihin, jossa enemmistö linnuista viihtyy. Karimetsot eivät paljon kulkijoista piittaa, niiden pesiä on jokaisessa mahdollisessa kolossa
"Se on kevät," totesi ruokkipari "siis nauttikaamme."
Pesintä on meneillään myös merilokeilla.
Merisirri rantakivellä.
Muovijätteestä puhutaan nykyään paljon ja sitä riittää myös näillä pohjoisilla rannoilla.
Toisen maailmansodan aikana saksalaiset linnoittivat Norjan rannikoita. Tämä katettu onkalo lienee it-pesäkkeen ammusvarasto?
"Mitähän tuolla alhaalla tapahtuu?" Lunnit illalla ylhäällä majakan pihan ja jyrkänteen reunalla. Päivällä niitä ei siellä näkynyt. Olisivatkohan olleet ulkomerellä kalassa?
No siellä alhaalla oli karimetsot ja muutama muukin ilmeisesti myös kalassa, iltakalassa.
Petomainen merikihu etsimässä ryöstösaalista.
Ylhäältä majakan pihalta oli mielenkiintoista vahtia samalla tasolla tai jopa alempana lentäviä lintuja. Harmaalokki ei pitänyt merikotkan vierailusta.
Pentti tarkailee Vardön elämää.
Eipä tuosta paljon irtoa,
paitsi kunnon vehkeillä. Pikkukajavat pesillään (Kuvattu kaupungin keskustassa)
Vardön Globus II tutka-asema. Virallisesti tällä vahditaan avaruusromuja, mutta, mutta kuinkahan on varsinkin näinä päivinä. Hyvä, että joku vahtii täälläkin. Eihän tuosta naapurista koskaan tiedä.
Retkemme toinen aihe oli pohjoiset majakat. Aijoimme kuvata Makkaurin, Kjölnesin ja Slettnesin majakat Hurttigruten-reitin laivasta, mutta säänhaltija päätti toisin. Tuli sumu ja se oli sitten siinä. Niinpä lähdimme pitkin Varangerin vuonon rantaa Tenolle saunomaan ja katsomaan jääkiekkoa.
Vardö fyr on kumminkin nähty ja koettu. Valaistu Vardøn majakka on rakennettu vuonna 1896 ja automatisoitu vuonna 1991. Suojelukohteen arvon se sai vuonna 1998. Majakka ottaa vastaan myös yöpyjiä.
"Kiitos käynnistä ja tervetuloa uudelleen!" Eihän sitä koskaan tiedä. Upea kohde, KIITOS!
Paluumatkan varrella tavattiin pikkukajavia pesulla makeanvedenaltaalla,
hirviemo ja vasa ja
riekko puvun vaihdossa.
Karigasniemellä Pentin kotipihassa odotteli orava, jonka punaista sävyä kovasti ihailtiin.
Sitten lopuksi taas bussiin ja kotimatkalle. Rovaniemellä yölepo ystävieni Leenan ja Velin luona kuten tulomatkallakin.
Runsaat kiitokset kaikille matkani osallisille! Oli se vaan mahtava retki.
Ja tässä Pentti jo tähyillee, minne seuraavaksi. Aina me jotain keksitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti