Kanahaukka, Accipiter gentilis

 Ystäväni lintumies on pitänyt  piilokojua metsän kätkössä jo yksitoista vuotta  huolehtien läpi talvien sen vieraiden ruokailusta. Monenlajisia lintuja on riittänyt runsaasti  harmaapäätikasta tikliin. Ne odotetuimmat, lähimetsän asukkaat, kanahaukat eivät ole aiemmin uskaltautuneet paikalle rentoon ruokailuun. Jokatalvisia havaintoja on ollut, mutta vasta tänä talvena  ruokkijan sitkeys ja ahkeruus on tullut palkituksi. 
Sain eilen viettää päivän kojussa haukkojen mässäilyä seuraillen ja kuvaten.

Kojun edessä viiden ja kahdeksan metrin päässä on kaksi noin puolentoista metrin korkeudessä olevaa syöttölavaa. Tällä kertaa tarjolla on kanoja ja muuta lihaa. Itse vein mennesäni lähikaupasta saamiani kirjolohen perkeitä. Tuore kala maistui hyvin.

Eilen paikalla ruokaili kaksi lintua. Toinen on väritykseltään harmaampi toinen ruskeampi. Näitä arvellaan pariskunnaksi vaikka kovin itsenäisiä tähän aikaan vuodesta ovatkin. Kumpikin lintu kävi kahdesti, viipyivät noin tunnin kerrallaan ja olivat paikalla osin saman aikaan. Lintumies on tunnistanut myös kolmannen kanahaukan, mutta eilen en usko sen käyneen.

      "Heimo: Haukat-Accipitridae

• Yleiskuvaus: Keskikokoinen tai iso, suhteellisen lyhytsiipinen ja pitkäpyrstöinen haukka.
  Koko: Pituus 49–64 cm, siipien kärkiväli 93–127 cm, paino 0,75–1,05 kg (koiras), 1,15–1,7 kg (naaras). 

Pesä: Suuri risupesä yleensä puun puolivälin alapuolella. Koristelee pesää tuoreilla lehtipuun oksilla.
Pesiminen: Munii huhtikuun puolivälistä alkaen 3–6 munaa. Vain naaras hautoo. Haudonta-aika 35–38 vrk. Poikaset lentokykyisiä 38–40 vrk:ssa.

Esiintyminen: Pesii vanhoissa metsissä koko Suomessa. On alkujaan ollut aarnimetsien laji, mutta nykyisin laji kelpuuttaa myös pienet metsiköt. Suomen nykyiseksi kannaksi arvioidaan noin 4.300 paria.
Muutto: Muuttaa syys–marraskuussa ja palaa maalis–toukokuussa. Muutto suuntautuu Suomen lähialueille Itämeren ympäristöön. Talvehtii myös Suomessa.

Ravinto: Syö lintuja ja nisäkkäitä aina fasaanin ja jäniksen kokoluokkaan asti.
Ääni: Kauas kuuluva nalkuttava huutosarja sekä erilaisia naukuvia ääniä.
Uhanalaisuus: Silmälläpidettävä, rauhoitettu.

Kanahaukka on rotevatekoinen haukka, jolla on leveät ja lyhyet siivet sekä pitkä pyrstö. Koiras on huomattavasti pienempi kuin naaras ja on helposti sekoitettavissa varpushaukkaan, etenkin naaraaseen. Kanahaukka on vatsakkaampi ja sen kyynärsiipi ja kaula ovat pidemmät. Sen pää työntyy lennossa pidemmälle ja peräosa näyttää paksummalta valkoisen yläperän tienoilla. Lennossa se näyttääkin ristin muotoiselta (varpushaukka näyttää enemmän T:n muotoiselta). Lento koostuu muutamasta nopeasta siivenlyönnistä ja vaakaliidosta. Toisinaan kanahaukka kaartelee. Kanahaukan siiveniskut ovat hitaammat kuin varpushaukan.

Vanha kanahaukka on päältä harmaa ja alapuolelta tiheästi poikkijuovainen. Iän mukana selkäpuolen siniharmaa väri kehittyy ja vatsapuolen poikkijuovat kapenevat. Nuori lintu on päältä ruskehtava ja alapuolelta pitkittäisjuovikas. Kanahaukan koivet ovat keltaiset, nokka sinimusta, vahanahka vihertävän kellertävä ja silmän värikalvo aluksi harmahtava muuttuen iän myötä kirkkaankeltaiseksi tai oranssinpunaiseksi.

Suomessa esiintyy kolme kanahaukan rotua: A. g. gentilis valtaosassa Suomea, A. g. buteoides Lapissa ja A. g. moscoviae Kaakkois-Suomessa." (http://www.luontoportti.com/ suomi/fi/ linnut/kanahaukka)

Haukan ruokailu on voimallista touhua. Siinä kananpalat lentelevät. 

Ruokailun jälkeen on aika siistiytyä. Kun kupu oli täynnä, kumpikin lintu huilaili hetken ja puhdisti nokkansa pökkelön pintaan hinkaten.

Tähän asti kumpikin haukka on ruokaillut tiukasti omalla lavallaan. Eilen kuitenkin tapahtui tällainen vierailu, jonka aikana ei syöty. Liekö linnuilla jo parittelu mielessä.  

Sitten olikin jo aika poistua muualle lepäilemään ja sulattelemaan ateriaa. Jonnekin ne häipyivät läpi tiukan metsän oksiston, kumpikin omaan suuntansa.

Paikasta paljastettakoon sen verran, että se sijaitsee jonkun verran Jyväskylän eteläpuolella.



Täydennetty. 

Näinhän siinä sitten kävi 8.3.

Suomenojan lintualtaat

Luontoretkiä: herrojen kanssa marjassa tai ex-pomon kanssa lintuja kuvaamassa. Eilen olimme me, suht tuoreet eläkeläiset, entinen rehtorini Paula ja minä, yhdessä uuden harrastuksemme valokuvauksen parissa Espoossa Suomenojan lintualtailla. Paikalla oli sadoittain, ehkä jopa tuhansin, juuri saapuneita muuttolintuja, jotka tankkasivat itseään, kyselivät kavereiltaan kuulumisia ja etsivät itselleen kesäheilaa. Meteli oli melkoinen. Päivä oli kovin tuulinen, lämpötila vaihteli aamun pikku pakkasesta iltapäivän kahdeksaan plus-asteeseen. Onneksi aurinko paistoi ja lämmitti meitä niin kuvatessamme kuin evästauoillakin.

"Alussa oli joki, lahti ja kauppala. Kauppala oli Espoo, lahti Finnoonlahti ja joki Finno (Finnå).

Ruovikkoinen Finnoonlahti sijaitsi Espoon kauppalan eteläosassa. Lahteen laski (ja laskee edelleen) Finnoonpuro – tai joki, joksi sitä aiemmin kutsuttiin. Vielä 60-luvun alussa puron yläjuoksulla – niinkin pitkällä kuin nykyisessä Kukkumäessä – oli mahdollisuus uida ja kalastaa.

Kasvava kauppala ja sittemmin kaupunki tarvitsi laitoksen asukkaidensa jätevesien käsittelyyn. Paikaksi valittiin arvottomaksi jättömaaksi koettu Finnoonlahti. Lahti pengerrettiin ja sen tuloksena syntyivät altaat, jotka alkuaan toimivat puhdistamon saostusaltaina. Nyttemmin altaat toimivat vain puskurina häiriötilanteissa ja sade-ja lumen sulamisvesien osalta."

Näin kertoo http://www.suomenoja.fi/

Sittemmin altaan ja meren väliselle kannakselle on rakennettu voimalaitos.

 

Osa tämän hetken linnuista on ohikulkumatkalla, mutta lukuisa on myös altailla pesivien joukko. Valtaosa lajeista on vielä saapumatta, mutta kymmenkunta muuttolajia löytyy jo nyt.

Nokikanoja näkyi runsaasti ja parinmuodostustakin oli havaittavissa. Paikalle ennättäneitä liejukanoja emme onnistuneet löytämään, kuten emme myöskään lapasorsaa tai mustakurkku-uikkua.

Punasotkat uiskentelivat avopaikoissa parvina  ympäriinsä. Äkkiseltään edustus vaikutti kovin koirasvoittoiselta. Liekö naaraat saapuvat myöhemmin vai onko heitä vain vähemmän?

Enempi satunnaisina yksilöinä näyttäytyivät telkkä, jota ennen sotkaksi kutsuttiin ja serkkunsa tukkasotka.

Kolmesti päivän aikana koko valtava naurulokkiyhdyskunta kahahti siivilleen ja kierteli rauhattomana ympäriinsä. Kerran myös niiden valtaisa mekastus loppui kuin olisi töpseli seinästä vetäisty. Silloin syy löytyi taivaalta: kanahaukalla oli lounasaika. Tuliko ruokaa jäi näkemättä kuin myös se, mikä aiheutti muut paniikihäiriöt.

Heinä- eli sinisorsaa ei ole väheksyminen. Koiraan kevätasu on kyllä loistelias.

Naurulokki on myös siro ja kaunis lintu. Myönnän toki, että en ole sen ylin ystävä taajamaoloissa. Altaalla saavat olla ja nautiskella elostaan.

 Minulle uusi tuttavuus oli harmaasorsa. Nämä uroot uiskentelivat vähän kauempana.

Aluetta voi hyvin suositella kaikille linnuista kiinnostuneille. Aivan sen ääressä olevalle parkkipaikalle on helppo ajaa. Allasta kiertää hyväkuntoinen kävelytie, jota muutkin ulkoilijat hyödyntävät. Vaikkei tunnelma tietenkään mitenkään erämainen ole, ei melko runsaassa väkijoukossa tullut ahdastakaan. Tarkkailijat olivat vilpittömän kiinnostuneita linnuista ja havainnoista annettiin avoimesti vinkkejä vieraillekin kulkijoille.
Hieno päivä, sanon minä.

Pysäköintialue
 http://kansalaisen.karttapaikka.fi/linkki?scale=16000&srs=EPSG%3A3067&y=6670896&x=373100&lang=fi