Linnut helmikuu 2022

 Helmikuun lintukuvasaalis on suht vaatimaton. Osa näistä linnuista on kuvattu myös jo tammikuussa, mutta tässä niin uusimmat kuin mieleisimmät.

Konneveden Siikakosken kala-altailla on talvehtinut jo joitakin vuosia merikotka. Se on oletettavasti joka vuosi sama yksilö, joka on oppinut nauttimaan laitoksen siivousjätteistä ja pärjäilee niillä talven yli. Allasalueelle ei ole lupa mennä ja siksi kaukana metsän reunassa istuskeleva kotka jää ns. kaakanaksi. Erikoinen tapaus kuitenkin.

Lohikoskella talvehtinut järripeippo on kovin kärsineen näköinen, olisiko paennut haukan kynsistä?

Samalla ruokinnalla peipon kanssa viihtyy joukko vihervarpusia. Tässä koiras

ja tässä naaras.

Vähiin käy ennen kuin loppuu. Kaunis on vanhanajan varpunen.

Lintumaailmassa koko ei aina ole ratkaiseva tekijä. Pikkuvarpuset ovat nykyisin yleisempiä kuin edelleiset. Kovia ovat kinaamaan keskenäänkin nämä linnut, varsinkin pesäpaikoista.

Äänekosken Häränvirrassa on talvehtinut yksinäinen naarasuivelo. Miksi näin?

Palokärjen tapaa mielestäni nykyisin useammin kuin ennen. Olenkohan oikeassa.

Nyt, kun pihlajanmarjat alkaa olla vähissä, ovat rastaat ja tilhet enimmäkseen matkanneet edelleen etelään päin. Jostain on jälkijoukon kuitenkin ruokansa kaivettava.

Muuramenjoelta löytää aina jotain. Ei ole tämä koskikara, on mustarastas.

Mutta tämä on.

Muuramenjoen rantametsikössä asustaa pikkutikka, jonka keväinen pärryytys on jo alkanut.

Rauman reissulta löytyi järripeippoja, tässä niistä yksi.

Vanhan Rauman erään talon pihapuussa istuskeli turkinkyyhky ja odotteli lintulaudalle täydennystä.

Syvärauman sulassa uiskenteli isokoskelokoiras ja joukko sinisorsia.

Omassa Vanhan Rauman tarinassa hiukan muitakin.

Lintuvuosi 2022 tammikuu

 Taas alkaa uusi lintuvuosi. Viime vuonna lajihavaintoja kertyi 176. Tämä vuosi on alkanut kohtuu hyvin, lajeja tammikuussa 43. Kelit ovat olleet vaihtelevat, aurinkoa ei paljoa ole näkynyt. Erityistä on ollut pihlajanmarjojen mahtava määrä. Siksipä Jyväskylän seudullakin on ollut suuria räkättirastas- ja tilhiparvia sekä joitakin kymmeniä taviokuurnia.

Taviokuurna naaras ja 

koiras. Näitä ei meillä pääse joka talvi näkemään. 

Tilhiä on ollut ja on edelleen tuhatmäärin.

Paljon on ollut myös räkättirastaita.

Valkoselkätikka näyttää lisääntyneen, toivottavasti myös pelastuneen.

Eikä aivan hukassa ole pikkutikkakaan. Muuramenjoen rannoilta sen voi välillä löytää.

Palokärki Muuramesta myös.

Pähkinähakkeja on ollut Jyväskylässä pitkin talvea.

Vanhanajan varpuset ovat väistyneet pikkuvarpusten tieltä.

Pähkinänakkelista on tullut jokatalvinen, joskin harvinainen vieras.

Saarijärven Kuukkelibaari on jo perinteinen talven retkikohde. Kotona oltiin.

Rantojen suuret urpiaisparvet ovat kadonneet, ovatko muuttaneet muualle vai onko tuoni korjannut? Syöttöpaikoilla niitä vielä näkee.

Usein ovat yhdessä pikkuvarpusten kanssa.

Tiklit ovat kai saapuneet tänne jäädäkseen ja lisääntyäkseen. Vihervarpusia näkee myös pienissä parvissa niin rantojen puissa kuin syöttöpaikoillakin.

Bonuksena laitettakoon nisäkäsmaailman edustaja, Muuramejoen saukko. 

Saukko on suosikkini. Ei ole aivan vähäiset ne tunnit, kun olen sitä jälestänyt. Joskus sitten onnistaa.

Talven lintuja I

Muutamia lintukuvia alkaen joulukuulta sekä pihabongaus 2018

Koska talvi ei oikein ollut tullakseen, viihtyivät joutsenet suurin joukoin vielä joulukuulle. On niitä sulapaikoilla vieläkin, mutta kuitenkin jo vähemmän.

Ateneumin Veljekset von Wright näyttelyssä oli näitä pensselikuvia. Minä vaan pidän ja arvostan, vaikka tuosta metsot tunnistaakin.

Kyllä väliin on satanut myös lunta. Tuosta aukosta käy polku syöttöpaikalleni Uudenkylän metsään. Uutuutena siellä on naamioverkosta kyhätty piilo, josta kuvaaminen on huomattavasti helpompaa kuin aiemmin. Mitään uusia erikoisuuksia ei ole kuvattavaksi ilmaantunut. Mukavaa on ollut myös näiden vanhojen tuttujen parissa.

Ruokailuun on osallistunut säännöllisesti kutakuinkin tasalukuinen kymmenen lajin joukko. Tali-

ja sinitiaisia on tavallista vähemmän. Syy lienee viimekesän onnettomissa pesimäilmoissa.

 Suosikkejani ovat töyhtö-

ja hömötiaiset. Ne ovat aina ensimmäisinä tervehtimässä, kun saavun eväitten kanssa paikalle.

Kuusitiainen on arka ja vikkelä. Harvoin ehdin tarkentamaan kamerani sitä varten, kun se on jo pyrähtänyt muualle.

Tämän talven yllättäjä on urpiainen. Niitä riittää parvehtimaan eripuolille maata.

Punatulkkuja on ilahduttavan runsaasti. Tässä uros

ja tässä vaatimattomamman näköinen puolisonsa.

Kun sain kauroja tarjolle, 

ilmaantuivat keltasirkut.

Muina talvina vakiovieraana käynyt puukiipijä on näyttäytynyt vain kerran.

 Käpytikkapari on jokapäiväinen ruokavieras.

Jos vien tarjolle leipää, ilmestyy varmuudella myös närhi. Kovin on arka kuvattavaksi myös hän.

Matkalla ruokinnalle on toisinaan myös muita kuvattavia,kuten metsäkauriita

tai myyriä vaaniva hiiripöllö.

Immilänjoella asustaa koskikara, jolla varmaan on veden runsaudesta johtuen normaalia työläänpää saalistaa.

Tarkastan talvisin Hartolan ohi ajaessani Tainionvirran vehnämyllyn sulan, jos siellä olisi sorsien joukossa joku muukin. Saukko ja mandariinisorsa ovat aiemmin esiintyneet.

Jyväskylästä löytyi melkoinen tilhiparvi,

jonka mukana oli joitakin rastaita. Mistähän vielä löytyy marjapuita?

Heidelbergissä Saksanmaalla sain kuvatuksi kaupungin erikoisuuden kauluskaijan, joka aiemmin aleksanterinkaijana tunnettiin. Linnut ovat karanneita lemmikkejä, jotka ovat menestyneet vieraslajina myös luonnossa nykyisillä asuinsijoillaan. 

Samantapainen on historia myös näillä Neckarjoen rantamilla asustavilla afrikanhanhilla. 

Lainakuva

Alunperin oli tarkoitus löytää ja kuvata joutsenhanhi, mutta näin ei päässyt tällä kertaa käymään.

Sitten taas kohti uusia seikkailuja ja kohtaamisia.

Bird Life lintubongaus sunnuntaina 28.7.   Kymmenen lajia

2 talitiainen
1 sinitiainen
1 kuusitiainen
2 hömötiainen
2 töyhtötiainen
16 keltasirkku
12 punatulkku
20 urpiainen
1 käpytikka
1 närhi