Etelä-Konneveden kansallispuisto III

Etelä-Konneveden kansallispuisto, Keulatniemen lapinrauniot

Edellispäivän Muuratsalon retkeltä siirryttiin Rautalammille, mökille Konneveden rantaan. Nyt eilisen retken siirtymät tehtiin veneellä.

Kun Jatasta pitää huolta, palvelee hän kesäistä kulkijaa.

Järven länsirannalla Keulatniemessä sijaitsee muinaisjäännösrekisterin mukaan kolme varhaisrautakautista hautaa, lapinrauniota. Keulatniemen kärjen eteläisemmän laguunin hiekkarannalta nousee niemen korkeimmalle kohdalle tie.   Laella on syystä, jos toisesta heijastimin merkitty helikopterin laskeutumispaikka. Haudat sijaitsevat tästä parisataa metriä etelään. Kivirauniot on sijoittu kolmion muotoon.

Anssi oli löydöstä niin innoissaan, että pisti tanssiksi. Riemuitsin toki itsekin, mutta hillitysti ja vain sisäisesti.

Yksi raunioista.

Läheltä puiden välistä aukeni kapea järvimaisema.

 
 Rannanpuolen louhikosta löytyi muutamia onkaloita.

Vaimo soittaa: "Missä oot vielä? Täällä olis jo ruoka valmiina." Ja meillä oli tutkimusmatka vasta aluillaan. "Tuun iltasella", vastaa Anssi.

Lounas eli makkaranpaistoa Lapinsalossa.

Päivän reitiltä löytyi kolme kalasääsken pesää. Vain yksi niistä oli  tänä kesänä asuttu. Järvialueella on toistakymmentä pesäpaikkaa. Mikähän on pesinnän kokonaistilanne?

Matka jatkui lounaalta lounaaseen, jossa kohteena oli Kapealahti, kartalla erikoisen näköinen paikka. Lahden suulla sijaitsee Pöytäsaari, josta löytyi tällainen rapautumalla muodostunut kivihahlo. Järkäle on yli miehenkorkuinen.

Löydätkö tästä kivestä mitään hahmoa?

Ballerina

Sitten oltiinkin jo Kapealahdessa. Pieni on kaunista.

Anssin rymytessä rinteillä kivi- ja luolajahdissa jäin venevahdiksi, koska veneen kiinnittäminen oli hankalaa. Rannoilta löytyi yksityiskohtia kuvattavaksi vaikkapa vain veneestä.

Minimetsä

Onko karhu kotona?

Lintukuvaus jäi tällä retkellä vähemmälle. Kuikkia, kalasääskiä, lokkeja, tiiroja, telkkiä ja tämä koskeloperhe mm. nähtiin. Mutta vesilläkin on tänä kesänä niukemmin lintuja kuin normaalisti. Liekö säät syynä siihenkin kuten pienten hyönteissyöjien vähyyteen.

Kiitokset taas Anssille reilusta ja asiantuntevasta retkiseurasta. Ehkä seuraavaksi vastarannalle?

Täältä löydät: Keulatniemi

Kilpisaari

Arrajärven Kilpisaaren muinaiset asuinsijat ja lapinraunio.

Arrajärven länsirannan metsiköstä (hakkuuaukealta) viime viikolla löytämäni komea siirtolohkare sai minut kiinnostumaan enemmänkin alueen runsaasta esihistoriasta .

Kiven kyljessä olevat "kalliomaalaukset" lienevät läheisen leirikeskuksen ohjelmiin liittyviä kuvia, mutta kuitenkin!

Arrajärven rannalta ja sen Kilpisaaresta on löydetty useita kiinteitä muinaisjäännöksiä ja sinne siis sunnuntairetkelle tänään.

Kilpisaari ei enää ole saari. Maankohoamisen ansiosta sinne johtaa nykyisin autotie, jota tosin minä en  päässyt hyödyntämään, kiitos lukitun ketjun.

Saari eli siis niemi (oikealla) on lähes kaksi kilometriä pitkä ja puoli kilometriä leveä. Se on pohjoispäästään kiinni mantereessa . Muinaisihmisten asuinsijat löytyvät saaren eteläpäästä.

Sateisen sumuinen tarpominen pitkin metsätietietä  tarjosi kauniita ja mielikuvitusta herätteleviä näkymiä.

Saaren korkein kohta lienee parikymmentä metriä järven pintaa ylempänä.

Onko kivikauden mies ruokaillut tässä? Ei hirvestä paljoa ole enää jäljellä.

Taitaa jätös kuitenkin olla nykyisten metsästäjien aikaansaannosta, sillä saaren eteläkärjestä löytyi yllättäen heidän taukopaikkansa.  Olipa siellä myös yksi jo vähemmälle käytölle jäänyt mökki.

Löysinkö mitään muinaisaikaan liittyvää?

Tässä muinaisjäännösrekisteristä löytyvä varhaismetallikautinen hauta, lapinraunio. Kivikeko oli selvästi lähivuosina purettu ja toki jälleen kasattu. Näin kertoo myös Etelä-Suomen sanomat 23.10.2013 päivitetyssä jutussaan. (http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/2013/09/30/lapinraunion-kaivaukset-alkavat-nastolassa1)

Löytyikö mitään? En tiedä, mutta haluaisin tietää.

Saaren yksityinen omistaja on tehnyt hienon teon. Osa ranta-alueista on nykyisin luonnonsuojelualuetta.

Hautaröykkiön lisäksi rekisteristä löytyy seitsemän muuta muinaiskohdetta. 

Nämä löydöt on luokiteltu esihistoriallisiksi, kivi- tai pronssikautisiksi asuinsijoiksi. Luonnosta ei tällainen tavallinen  "tutkija" voi  kaivamatta nähdä merkkejä muinaisesta elämästä. Onko tässä kuitenkin ns. asuinkuoppa?

Näin kertoo löydöistä muinaisjäännösrekisteri: "Vuoden 2000 koekaivauksessa löytyi pieneltä alalta myös runsaasti palanutta luuta, saviastianpaloja, kvartsia, hiukan piitä ja kivilajiesineiden katkelmia. Kulttuurikerros paikalla on 60 - 80 cm paksu. Paikalta löytyi myös metallinkäsittelyssä käytetty laatikkouuni, joka ajoittunee varhaismetallikaudelle. Lisäksi löytyi muita tulisijoja ja kiveystä. Löytöjen ja stratigrafian perusteella paikalla erottuu sekä mesoliittinen että pronssikautinen asutusvaihe."

Paluumatkalla ote vähän kirposi.

Tässä Michelangelon kuuluisa hedelmäasetelma tai sitten kauriiden ja peurojen tarjoilut.

Harjoitelma aiheesta Mikki Hiiri

"Hyvä on hiihtäjän hiihdellä, kun hanki on hohtava alla, kun taivas kirkasna kaareutuu - mut hauskempi hiihtää, kun ruskavi puu, tuul' ulvovi, polku on ummessa..."   Ei se aina oikeen irtoo.

Mitä, muka Shell aina syypää öljykatastrofeihin?

No, karkas vähän aiheesta, mutta kun nämä kaikki ja vähän muutakin osui matkan varrelle. Aika hauska ja antoisa sunnuntailenkki paikassa: Muinaislöytöjä